Helena ja Kauko Kekkonen

Lähettikirje 3.2010

TLRC P/Bag 040, Maun, Botswana                                                                                                           helena.kekkonen.etutaka.felm.org                                                                                                  kauko.kekkonen.etutaka.felm.org

 

Hei ystävät,

Kiitoksemme monista muistamisista, rukouksin ja kirjeitse.

Pidämme Afrikkaa kuivana ja helteisenä pakanamantereena, eikö niin?

Tämä käsitys on kuitenkin väärä. Kristittyjen määrä kasvaa Afrikassa enemmän kuin millään toisella mantereella. Olemme saaneet elää myös ennennäkemättömien tulvien keskellä. Monia satoja, luultavasti tuhansia on joutunut jättämään kotinsa ja työpaikkansa. Vesi on noussut tuossa puolen kilometrin päässä virtaavassa Thamalakane-joessa ennätyskorkealle. Puhumme vuosisadan tulvista. Jopa tämän maan yhdellä pääteistä, Maunista Sehitwaan, vesi on noussut joen ylittävän sillan päälle. Siltaa rakennettaessa ei kukaan ole uskonut veden nousevan näin korkealle. Tulvavesi on noussut monien ihmisten asuntoihin tai muuten lähettyville. Vesi tuo mukanaan myös vaaralliset virtahevot ja krokotiilit. Sanomalehdissä, jopa kirkossa varoitettiin ihmisiä niistä. Voimme astua asuntomme rapulta tulvaveteen, mutta poistumme asunnostamme vielä toistaiseksi kuivin jaloin. Kuistilla meillä on nyt järvinäköala. Aiemmin asuntomme ohitse ajoi autoja, nyt vastaavaa reittiä melotaan veneellä. Maunin eläinpuistokin on suljettu ja eläinten siirtoa suunnitellaan. Eräälle turistien majapaikalle joen yli tehtyä siltaa juhlittiin kesäkuun lopulla, seuraavana yönä tulvavedet veivät sillan mennessään.

Meillä on silti kaikki hyvin, olemme saaneet vuokrattua pienen seurakunnan pihamökin ja Kauko on sitä kunnostellut useita päiviä. Onnellista tulvassa on se, että vesi nousee melko hitaasti. Silti se on päässyt yllättämään monia ihmisiä. Kuvassa 2 Helena ja Kristiina Erelä katsomassa, kuinka vesi murtautuu viimevuonna rakennetun pengermän yli.

Saimme kesäkuun alussa kaksi nuorta lähetyksen esikouluharjoittelijaa Saara Leppäsen ja Sari Kallion kolmeksi kuukaudeksi Thusoon. He ovat sopeutuneet Thuson toimintaan kiitettävästi, mutta tulvavedet alkoivat heitäkin ahdistella. He joutuivat kuukauden asumisen jälkeen muuttamaan majapaikkaa. Heidän asuntonsa lähettyvillä ollut pengermä murtui myös, vesi virtasi laajoille alueille ja tukki asunnoille kulkevan tien.

Kuvassa 3, Sari (oik.)ja Saara.

Tulvan huippu lienee elokuussa. 

Tulvavesistä huolimatta Kaukon pitkään valmistelema turvaprojektin ensimmäinen osa on toteutumassa. Turva-aidan rakentaminen jatkuu ja sen pitäisi olla täysin valmiina heinäkuun alkupuolella. Tulvavedet ovat jo osittain Thusonkin alueella ja yksi reuna aidasta jää odottamaan valmistumista kunnes vedet laskevat. Kuvassa 4, Venla Kurki ja Kauko ovat todistamassa historiallista hetkeä, turva-aidan urakkasopimusta allekirjoittamassa urakoitsija Mr Morris ja Thuson johtaja Moses Kandovazu.

Me Suomalaiset olemme olleet huolissamme, että koko Thuso jää veden alle. Thusossa toiminta kuitenkin jatkuu niin kuin ennenkin. Johtaja Moses Kandovazu kehottaa rukoilemaan ja luottamaan Jumalan huolenpitoon myös tulva-asiassa. Juuri tätä viestiä kirjoitettaessa näyttää siltä, että Moseksen luottamus ei ehkä sittenkään ole väärä. Thuson työntekijöistä vain esikouluharjoittelijat Saara ja Sari, sekä me Helena ja Kauko olemme jäämässä tulvavesien jalkoihin.  

 

 

Edellisessä kirjeessä lupasimme kertoa lisää Gideon-toiminnasta. Monille tämä työmuoto onkin tuttu. Sitä on sanottu seurakunnan jatkokäsivarreksi, jonka kautta jaetaan Raamatun uudeksi luovaa Sanaa mm. kouluihin, vankiloihin ja hotelleihin. Toiminta on hyvin kansainvälistä, Gideon-työtä tehdään jo 191:ssä maassa.

Jo vuonna 2005 aloimme etsiä Gideoneita Botswanassa. Lähettikollegamme Katri ja Pekka Härkönen olivat suureksi avuksi siinä, että löysimme ensimmäisen Gideon-veljen maan pääkaupungista. Saimme silloin Veli Leon Williamsilta useita satoja Uusia Testamentteja, joita olemme jakaneet täällä Thusossa ja Maunissa. Eräs Zimbabwelainen ystävämme oli myös innolla mukana, kun myöhemmin käynnistimme hankkeen Gideon-ryhmän perustamisesta tänne Mauniin.

Ryhmä on saamassa nyt muotoaan ja siinä on ollut hyvin kansainvälinen kokoonpano: kaksi Zimbabwesta, yksi Malawista ja Tansaniasta, kolme Botswanasta, meidän suomalaisten lisäksi. Malawilainen tohtori Masamba Wellington on ollut aiemminkin Gideon-jäsenenä kotimaassaan. Mukana on ollut useita avioparejakin. Toiminta on tarkoitettu sekä miehille että naisille.  

 

Kuva 5, Maunin Gideon-ryhmästä, josta puuttuu Kauko (kuvanottaja) ja pari muuta henkilöä.

 

Suomen Kuvalehti no: 11 kertoo Björn Wahlroosista. Hän on yksi vaikutusvaltaisimpia suomalaisia talousmiehiä. Haastattelussa hän toteaa: ”Suomen on annettava nuorilleen uskottava lupaus tulevaisuudesta.”  Vastuuntuntoista puhetta, eikö vaan? Kuitenkin varsin dramaattista, että hän ehdottaa kehitysavun lopettamista Suomessa, valtion talouden parantamiseksi. Wahlroos väittää kehitysavun olleen rahojen heittämistä kankkulan kaivoon 50 vuoden ajan.

Suomen Lähetysseura, yhdessä paikallisten kanssa, oli perustamassa Thuson Kuntoutuskeskusta Botswanan köyhimmälle alueelle yli 20 vuotta sitten, juuri kehitysavun turvin. Näiden vuosien aikana Thuson toiminnan kautta tuhannet köyhät ja vammaiset ovat päässeet kuntoutuksen piiriin. He ovat oppineet mm. kävelemään, huolehtimaan itsestään, itsenäistyneet ja heistä on tullut yhteisön hyväksymiä jäseniä. Lähes tuhat nuorta on koulutettu erilaisiin työtehtäviin. Kenttämatkoilla on tavoitettu sairaita, jotka olisivat kuolleet ennenaikaisesti, jollei akuuttia apua olisi tullut. Moni amputoitu, jalkavammainen on saanut proteesin. Esimerkkejä voisi jatkaa. Työ on ollut suomalaista rakkaudentyötä. Tähän työhön on koulutettu ja koulutetaan parhaillaan paikallisia kuntoutusalan asiantuntijoita kehitysavun turvin. Tiedämme, että suomalaisten kehitysapurahalahja ei ole valunut kankkulan kaivoon, niin kuin Wahlroos väittää.

Jos Wahlroosin kaltaiset päättäjät olisivat saaneet ohjata taloutta, tämänkaltaiset laitokset eivät olisi koskaan syntyneet.  Lähetystyö, jonka sisällä on myös kehitysapu, on vaikuttanut myös Afrikan maiden itsenäistymiseen. Toteutamme Jumalan rakkautta sanoin ja teoin. Julistamme evankeliumia, puolustamme ihmisoikeuksia, edistämme rauhantyötä ja toimimme köyhyyden poistamiseksi.

Kun Suomi eli vaikeita aikoja talvisodan ja jatkosodan jälkeen, me saimme moninaista apua Ruotsista ja Amerikasta. Eikö se ollut juuri kehitysapua silloin köyhän ja sodan runteleman Isänmaamme kansalaisten auttamiseksi?

Maailman vaikutusvaltaisin kuningas sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne.” Hän, vaikka oli kuningas, auttoi köyhiä ja sorrettuja.  Tämän esimerkin mukaisesti mekin olemme velvolliset auttamaan vähäosaisia. Jokaisen oikeudenmukaisuutta ajattelevien ihmisten velvollisuus ja oikeus on jakaa omastaan niille, jotka ovat avun tarpeessa. Kansakunnan sivistystaso mitataan siinä, miten se suhtautuu heikompiosaisiin. Sananlasku 14:31 ”Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen luojaansa, joka luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.”

 

Haastamme Wahlroosin ja kaikki suomalaiset tasauskampanjaan. Me voimme auttaa, antamalla osa siitä, mitä Jumala on meille lahjaksi antanut. On sanottu: ”Parempi monta hieman onnellisempaa köyhää ystävää, kuin yksi kaikkitietävä ja kaiken osaava, joka on menettänyt uskon ja rakkauden rajalliseen lähimmäiseen.”

Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanja 2010 tukee

ruoan ja veden saatavuutta Senegalissa ja Mauritaniassa

 

Tasaus-kampanja kestää keväältä aina syyspäivän tasaukseen 23.9.2010 asti.

 

Sen tunnuslauseita ovat: Ruoka turvaa tulevaisuuden ja Rakkaus lähimmäiseen ei tunne rajoja.  Lue lisää: www.tasaus.fi

 

Seurakunnassa on tapahtunut myös monia muutoksia. Lääninrovastiksi valittu Divanga Moyambo jatkaa seurakunnan vetämistä Maunissa. Pastori Boitumelo Mogoiwa ja diakoni Bontsho Mosweu siirtyivät Sehitwaan. Pastori Unazo Uhona siirtyi Raikopsiin. Pastori Mpho Mosweu ja diakoni Kanyo jatkavat lisäkouluttautumista Namibiassa. Näimme Mphon muutama päivä sitten, hän oli hyvin tyytyväinen kouluunsa.

 

Kuvassa 6,  Divanga oik. ja Unaso jakamassa ehtoollista Maunin seurakunnassa.            

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa 7 osa seurakunnan nuorten kuoron lauluryhmästä.

 

 

 

Lopuksi haluamme lainata Paavalin sanoja Apt. 26:22;  ”Jumalan avulla olemme selvinneet tähän päivään asti ja voimme nytkin täyttää todistajan tehtäväämme, puhua sekä ylhäisille, että alhaisille.”

 Haluamme todistaa, että Jumala on hyvä ja Hänen rakkautensa on käsittämättömän suuri Jeesuksessa Kristuksessa, meitä kaikkia ihmisiä kohtaan.

 

Pyydämme, että muistatte rukouksin edelleen Thusoa ja turvaprojektia, Gideon-työn muotoutumista ja  seurakunnan toimintaa.

Työkautemme on kääntymässä myös loppusuoralle. Lähtöön liittyy runsaasti erilaisia valmisteluja, siihen toivomme myös esirukouksianne. Tulvatilanne tuo edelleen vaaroja ja ongelmia.

Palaamme Suomeen lokakuun lopussa, jos Jumala suo.

 

Helena ja Kauko