Hyvää alkanutta toukokuuta! Tänä vuonna vietimme Vappua ruotsalaisten seurassa. Aikoinaan
täällä Sambiassa on asunut niin paljon ruotsalaisia, että lapsille oli oma peruskoulu. Nykyään myös
ruotsalaiset lapset käyvät kansainvälisiä kouluja. Ruotsalaisen peruskoulun tiloissa annetaan
kuitenkin keskiviikkoisin ruotsin opetusta ja toisinaan koululla on erilaisia perinnetapahtumia.
Koululla on myös uima-allas, jossa käymme perheenä silloin tällöin uimassa. Vappujuhlissa
poltettiin perinteinen ruotsalainen vappukokko, joka lennätti ajatuksemme Suomeen ja
Juhannukseen. Eroa oli kuitenkin sen verran, että Suomessa kokkoa poltetaan lähes yöttömässä
yössä. Täällä Sambiassa alkaa talvikausi tehdä tuloaan ja pimeä tulee jo kuuden maissa. Kokko
pilkkopimeässä illassa oli hieno näky.
Huhtikuussa saimme koko perheenä tehdä kaksi hieman erikoisempaa seurakuntavierailua.
Olemme useasti kertoneet Lusakan läheisyydessä sijaitsevasta Chanyanyan kalastajakylästä,
jossa olemmekin usein vierailleet. Kalastajakylä sijaitsee Kafue-joen rannalla ja
Jumalanpalveluksissa on usein ollut mukana seurakuntalaisia myös joella sijaitsevista saarista. Nyt
halusimme vierailla Chanyanyan kylän lisäksi saarella. Siksikin, että yksi kummiohjelman lapsi
asuu saarella. Hän on aikaisemmin käynyt kouluaan vierellä saarella, mutta nyt koulu on ollut jo
reilun vuoden suljettuna. Toissavuotiset tulvat ajoivat opettajat pois saarelta ja tulvien jälkeen
koulua ei ole uudelleen avattu. Tämä kummilapsi ei siis ole ollut reiluun vuoteen koulussa, vaikka
puhetta on ollut, että hän tulisi Chanyanyan kylään kouluun.
Veneprojektin vene oli kalastusreissulla, joten ensimmäisenä piti neuvotella venekuljetus saarelle.
Vuokravene löytyi varsin nopeasti ja kolme seurakunnan jäsentä sitä melomaan. Me saimme vain
istua kyydissä ja nauttia maisemista. Suomen mökit ja soutuvene reissut tulivat ajatuksiin, etenkin
sulkiessa silmät. Muuten maisemat ja lämmin ilma ja tuoksu olivat kyllä aika kaukana
suomalaisista. Aurinko paahtoi siniseltä taivaalta. Upeat lumpeet täplittivät lämmintä vettä. Vene
suuntasi kohti saarta ja saaressa näkyvää korkeaa palmupuuta. Itse saari oli varsin lähellä ja alle
puolen tunnin melonnan jälkeen käännyttiin heinikkoon. Aika tunnelmallista oli lipua vedessä kun
molemmin puolin venettä nousi korkeita heiniä. Noin puolen tunnin kuluttua päästiin perille saaren
rantaan, jossa seurakunnan jäseniä oli meitä jo odottamassa. Saimme riemukkaat taputukset, kun
sukelsimme heinäviidakosta rannalle!
Saari oli kuivan ja aika karun oloinen. Maa antoi kuitenkin paljon satoa; maissia, kurpitsaa, makeaa
perunaa, hedelmiä. Sähköä ei ollut, mutta kännykät pelasivat! Meidät ohjattiin guavapuiden alle
varjoon ja kerrottiin, että entinen Sambian lähetti Kari Tynkkynen on käynyt saarnaamassa juuri
näiden guavapuiden alla. Savimajasta tuotiin ilmeisesti talon ainoa jakkara, lisäksi istuimiksi
haettiin tiili ja isompia puunpalasia. Lisäksi maahan levitettiin muovinen maissisäkki kangas jonka
päälle kävimme istumaan. Vaihdoimme kuulumisia ja keskustelimme saaren elämästä. Sitten
lähdimme katsomaan saarella kasvavia tiluksia. Kulkiessamme muutamien savimajojen ohi,
liittyivät ihmiset seuraamme ja lopulta taisivat lähes kaikki saaren asukkaat seurata perässämme.
Palasimme vielä guavapuiden alle pitämään hartauden. Aloitimme laulamalla ”Kiitän sua Jeesus”
neljällä eri kielellä ja kun pääsimme paikalliseen nyanjan-kieleen, saimme jälleen riemastuneet
taputukset.
Hartaushetken jälkeen aloimme tekemään lähtöä. Perheemme naisväki oli tässä vaiheessa vessan
tarpeessa. ”Saammekohan käyttää vessaanne?”, kysyin talon emännältä. ”Kyllä, laitan vain vessan
oven paikoilleen”, totesi emäntä (yllättävän hyvällä englannin kielellä) ja komensi kaikki ihmiset
pois muovisen maissisäkki kankaan päältä istumasta ja palautti muovin vessan oven virkaa
toimittamaan!
Lähes kaikki saaren asukkaat taisivat olla meitä lähettämässä paluumatkalle. Mukaan saimme
matkaevääksi keitettyjä maisseja ja kotiin vietäväksi sitruunoita ja suuren kurpitsan. Oli koskettavaa
miten niukoista oloista haluttiin kuitenkin jakaa meille vierailijoille. Niin saimme jälleen istua
veneessä tunnin verran Jumalan luomaa kaunista maailmaa ihaillen. Tytöt ihailivat veneen pohjalla
olevaa vesikilpikonnaa, joka oli menossa kylään myytäväksi. Vastaan tuli vene, joka
menomatkallamme oli ollut Chanyanyan kylään päin melomassa. Seurakuntaamme kuuluva
pariskunta oli palaamassa kalanmyynti reissulta kylästä takaisin saareen.
Saaren lasten kouluun pääsy ei liene enää realistista. Onko heidän mahdollista meloa tunti joka
aamu kouluun, jonka päälle edessä olisi kolmen kilometrin kävely ja paluumatkaa luonnollisesti
saman verran.
Pyydämme, että muistaisitte kaikkia saaren asukkaita rukouksissanne!
Toisen seurakuntavierailun teimme Eteläiseen Sambiaan, Mapanzan ja Simaubin seurakuntiin.
Saimme ystävältämme teltan lainaksi, jossa yövyimme kaksi yötä. Lauantaipäivä meni pitkälti
ajomatkalla ja pian perille päästyämme kokosimme teltan paikallisen vierastalon takapihalle.
Sunnuntaina menimme heti aikaisin aamulla Simaubin kirkolle kummiohjelmassa ja orpoohjelmassa
olevia lapsia tapaamaan. Kymmeneltä alkoi Jumalanpalvelus tongan kielellä. Pieni
kirkkorakennus täyttyi aikuisista ja lapsista. Lauluissa ja kuoron esityksissä oli selvää eroa Lusakan
alueen musiikkiin. Pari tuntia istua taiteilimme epämukavilla kapeilla laudoilla ymmärtämättä muuta,
kuin missä vaiheessa liturgiaa ollaan menossa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tarkoitus leikkiä
lasten kanssa ulkona, mutta yllättikin raju sadekuuro. Niin istuttiin kirkossa ja odoteltiin sateen
loppumista. Vihdoin päästiin pelaamaankin. Etenkin Joanna oli odottanut erityisesti leikkihetkeä.
Lapsia oli paikalla niin paljon, ettei organisoitu peli oikein tuntunut onnistuvan, mutta lapsilla näytti
olevan hauskaa, samoin aikuisilla, jotka seurasivat lasten pallon perässä juoksua.
Muutama seurakunnan rouva valmisti ruokaa, saimme maissipuuroa helmikanan kanssa. Sitten
hyvästelimme seurakuntalaiset ja palasimme viereiseen Mapanzan kylään pystyttämään telttaa,
tällä kertaa Peter-pastorin äidin kodin pihaan. Kävelimme viereiselle koululle hakemaan
vesipumpulta ämpärillisen vettä lähinnä jalkojenpesua varten. Pimeä tuli jo puoli seitsemän maissa,
mutta olimme jo koko perhe valmiita nukkumaan pitkän päivän jälkeen.
Tytöt nukkuivat jälleen mainiosti. Me vanhemmat heräilimme milloin koiran haukuntaan, milloin metsäkanojen räpättäviin lentoyrityksiin, milloin kukkojen kiekumiseen, milloin teltan seiniin törmäileviin vuohiin. Mutta Afrikan tähtitaivas lumosi keskellä yötä!
