Helena ja Kauko Kekkonen

Lähettikirje 2.2010

TLRC P/Bag 040, Maun, Botswana                                                                                                           helena.kekkonen.etutaka.felm.org                                                                                                  kauko.kekkonen.etutaka.felm.org

”Hyvät ystävät jälleen kerran, meidän toivomme elää Jumalan käsissä.”

Mitä luulet, kuka tämän lauseen voisi sanoa? Meidän hämmästyksemme saimme lukea sen paikallisesta sanomalehdestä, The Ngami Timesin urheilusivulta, jalkapallojoukkueen kapteenin lausumana heidän valmistautuessaan seuraavaan peliin.  Eikö tämä ole luonnollista puhetta: meidän onnistumisemme, päivämme, tekomme on kaikki Isän Jumalan käsissä. Jalkapallojoukkue ei häpeä tunnustaa Isän,  Jumalan kaikkivaltaisuutta. Toisin on USA:ssa, missä uskonsa tunnustava urheilija tai TV-toimittaja voi joutua alttiiksi ateistien hyökkäyksille. Suomessakin keskustellaan, voiko koulussa laulaa suvivirttä tai pitää ruokarukouksia.

Thusossa eletään muutosten tuulissa. Thuso itsenäistyy ja sen sääntöjä on muutettu. Aiemmin täydellinen nimi oli Thuso Luterilainen kuntoutuskeskus, nyt sana luterilainen on poistettu. Toiminta jatkuu  entisellään. Botswanan luterilaisen kirkon piispa ja paikallisen seurakunnan edustaja ovat edelleen hallituksessa. Nimeä muutettiin, koska Botswanan valtion sääntöjen mukaan se ei rahoita minkään kirkon toimintaa. Nimi taas antoi viestin, että Thuson toiminta on kirkon toimintaa. Thuso rekisteröityi itsenäiseksi yhdistykseksi, talous on erillään luterilaisesta kirkosta. Johtosäännön uudistamisen seurauksena  yhdistyksessä ylintä valtaa edustaa yleiskokous, jossa äänivaltaisia ovat kaikki jäsenmaksun maksaneet yksityiset henkilöt ja yhteisöt. Tällä pyritään innostamaan ja lisäämään myös alueen vammaisten ihmisten vaikutusvaltaa Thuson toiminnan kehittämisessä.  Toimintaa ollaan muuttamassa myös siten, että perustetaan oma tuotantoyksikkö, johon siirretään kolme Thuson opettajaa. Se vastaisi Suomessa olevia työ- ja toimintakeskuksia, joissa kehitysvammaisetkin voisivat olla työssä kykyjensä mukaan. Tulossa on myös uusia diplomitason koulutuksen saaneita opettajia. Kuva 1, Moses Kandovazu  selvittää uusia Thuson sääntöjä, joita kutsutaan perustuslaiksi. Kuva 2, pari aktiivista Thuson opiskelijaa.

Helmikuussa osallistuimme kolmen maan lähettikokoukseen Namibiassa. Mukana oli lähes 30 henkeä, lapset mukaan lukien, kuva 3. Vieraaksi saimme Lähetysseuran uuden ulkomaantyönjohtajan Rolf Steffansonin, joka selvitti meille Lähetysseuran uutta strategiaa, sekä piti meille mielenkiintoisen raamattutunnin. Rolf totesi, että lähetystyö on vaikuttanut Afrikan maiden itsenäistymiseen. Diakonia ja julistustyö ovat edelleen Lähetysseuran tavaramerkkejä. Toteutamme Jumalan rakkautta sanoin ja teoin, yhdessä kirkon ja kumppanuusjärjestöjen kanssa. Julistamme evankeliumia, puolustamme ihmisoikeuksia ja toimimme köyhyyden poistamiseksi. On helppoa rakastaa lähimmäistä, jos saa itse valita, kuka on minun lähimmäiseni. Me haluamme tehdä työtä, jossa tavoitetaan myös kirkon ulkopuolella olevia ihmisiä. Jumalan rakkaus tuo toivon ja uudistaa elämän.

Lauantaiaamuna lähdimme pienellä joukolla kalastamaan, tässä Kaukon muistelmat siitä. Namibian aamu oli vielä hämärä, kun neljä suomalaista Lasse, Jan, Juha ja Kauko tekivät lähtöä sovitulle kalamatkalle. Kalastusmatkat ovat siitä hauskoja, että jokaisesta reissusta saa kokemusta, vaikka kaikilla matkoilla ei saakaan saalista. Varhainen aika tiedettiin parhaaksi ajaksi. Sen uskottiin olevan myös rauhallisin aika vaarallisia virtahepoja ajatellen, toisin kuitenkin kävi. Startti onnistui hyvin, oppaamme Alfred hallitsi moottoriveneen käsittelyn erittäin taitavasti. Aurinko alkoi sarastaa, kalastuspaikalle oli usean minuutin matka. Alfred ajeli melkoista haipakkaa, suorastaan hurjasteli joella, joka oli paikoin leveä ja  toisinaan pelottavan kapea. Näimme paljon lintuja, mutta näimme myös monia virtahepoja, jotka yleensä olivat turvallisen etäällä. Kun lähestyimme kapenevaa joen uomaa, virtahevot uivat suoraan meidän ajoväylällemme. Tilanne näytti vaaralliselta. Sanoin ääneen: ”Kuinka selviämme tästä tilanteesta”, Lasse kommentoi: ”Kohta nähdään”. Alfred ei pelännyt, hän lisäsi vauhtia ja siitä jostain virtahepojen välistä me selvisimme ehjinä eteenpäin. Juha sanoi myöhemmin sydämen pamppailleen rajusti tässä tilanteessa.

Selvisimme järvimäiselle vesialueelle ja virvelien heitto alkoi. Puolisen tuntia meni ilman saalista, sitten Lassen onkeen tarttui suomalaisen hauen näköinen kala. Alfred irrotti sen taitavasti ja laski takaisin kasvamaan. Tämän jälkeen Lassen onkeen tarttui vielä viisi kookasta kalaa, joista kaksi nousi veneeseen asti, kolme kookasta pysyivät koukussa lähelle venettä, kunnes riuhtaisivat itsensä vapaaksi.

Jälleen kävi niin kuin usein kalajutuissa, isoimmat kalat pääsivät karkuun. Lassea lukuun ottamatta saimme ainoastaan kokemusta. Sitä tuli vielä lisää paluumatkalla. Nyt Alfred valitsi toisen väylän, mutta vauhti oli edelleen reipas.  Veneen moottori pysähtyi, emmekä tienneet, mikä oli syynä moottorin sammumiseen. Virtahepoja oli lähellä. Alfred käynnisti koneen uudelleen, ja selvisimme takaisin majapaikalle yhtä kalamatkaa rikkaampina.  Kun myöhemmin kertasin tapahtumia ajatuksissa, nousee kiitollisuus ihmeellisestä varjeluksesta jälleen kerran. Kuva 4 Alfred ja Lasse Lampisen saalistama kala . Kuva 5, kalamatkalta kuvattuja virtahepoja.

Täällä Botswanassa kuuntelemme internetin välittämiä uutisia sieltä Suomesta. Olemme siinä mielessä kahden maan kansalaisia, Jaakko Löytty laulaa laulussaan samasta aiheesta. Voimme kuunnella samalla tavalla myös Jukka Norvannon Raamatunopetuksia. Oli hyvin koskettavaa kuunnella hänen selitystään Mooseksesta ja Joosuasta. Mooses edusti lakia ja hän vei Israelin kansan luvatun maan rajalle, mutta Joosua vei kansan yli rajan, luvatun maan puolelle. Joosua-nimi merkitsee pelastajaa. Voimme ajatella samalla tavalla kristityn tiestä: laki vie meidät lähelle meille luvattua uutta maata, mutta vain Joosua eli Jeesus vie meidät perille luvattuun maahan.

Asumme täällä pienessä ruohokattoisessa talossa. Asumiseen tarkoitettuja neliöitä on vain 46, mutta hyvin tila on riittänyt. Joskus olemme saaneet majoittaa vieraitakin, se on tuonut iloa. Ostimme äskettäin uuden jääkaappi-pakastimen, kun entinen simahti. Tai oikeastaan se muuttui haaleakaapiksi, se ei enää jäähdyttänyt riittävästi. Tätä kirjoitettaessa tuosta uudesta jääkaapista ei ole apua, sillä pitkä virtakatkos on päällä. Olemme odottaneet virran palaamista jo 12 tuntia. Bosejan alueella on ollut vakava liikenneonnettomuus. Joku oli ajanut autolla sähköpylvääseen ja se oli aiheuttanut sähkökatkoksen. Yksi oli kuollut sähköshokkiin ja useita loukkaantunut. Monella, jotka asuvat savimajoissa, ei ole tällaisia ongelmia: ei ole sähköä, mutta ei ole katkoksiakaan.

Meillä on silti kaikki hyvin, toteaa Helena usein tällaisissa tilanteissa. Kauko tuppaa vajoamaan pessimismiin helpommin. Vaikka pakasteet menisivät kelvottomiksi, siitä seuraa juhla-aika meidän perheemme ”lapsille”, koirat hyötyvät virtakatkoksista. Vesikatkoksia varten meillä on kymmeniä litroja vettä varastossa. Toisaalta nyt kun vettä tulee taivaalta, mutta ei hanasta, Helena näkee tässäkin positiivisen seikan. Hänen pieni viljelyksensä virkistyy sateesta. Vaikka emme voi keittää sähköllä puuroa tai kahvia, meillä on sähkökatkosten varalta pieni kaasupullo. Se on ollut käytössä  kymmeniä kertoja.

Tämä edellä kerrottu sähkökatkos kesti 23 tuntia, se oli pitkä, mutta ei pisin. Noin vuosi sitten Thusossa kaatui suuri puu sähkölinjan päälle, silloin sähkökatkos oli 3 vuorokautta. Emme juuri muista hankalana tuota tapahtumaa, silloinkin koirilla taisi olla juhla-aika.

Meillä on pieniä kärsimyksiä. Saamme olla kuitenkin suuresti kiitollisia: KRISTUS SOVITTI MEIDÄN SYNTIMME JA RIKKOMUKSEMME KÄRSIMYKSELLÄÄN JA KUOLEMALLAAN RISTILLÄ.  Jeesus otti kuolemallaan lopullisen, täydellisen ja iankaikkisen voiton kuoleman valloista. JEESUS KRISTUS ON VOITONSANKARI!

Elämässä vuorottelevat usein ilo ja kärsimys. Jumala ja Hänen meille antama Sanansa ei muutu. Sitä eivät muuta yleinen mielipide tai ihmisten uudet tulkinnat. Raamatusta voimme lukea esimerkiksi Israelin kansan vaelluksesta. Kun kansa tai sen johtajat luopuivat elävästä Jumalasta, se oli onnettomuudeksi. Jumalaan turvautuminen kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

Islannista kuullut tapahtumat puhuttelevat ja hämmästyttävät. Raamattu puhuu selkeästi Jeesuksen paluusta ja siellä kuvataan myös sitä edeltäviä tapahtumia. Kysymään jää, ovatko nämä lukuisat maajäristykset ja tulivuoren aiheuttamat ongelmat niitä, mitä Jesajan luku 24 kuvaa.

Rukous ja kiitosaiheita:   

Sade on siunaus kuivalle Afrikan mantereelle. Ongelmaksi se tulee jokivarsien asukkaille. Viimevuoden kesä-heinäkuun tulvat tulivat meidänkin asuntomme lähelle. Nytkin odotamme, tai oikeastaan emme odota, vaan pelkäämme uusia tulvia, ne alkavat usein toukokuun puolivälissä.

Botswanassa luterilaisen kirkon synodi päätti huhtikuussa jatkaa piispa Kosmos Moenkan kautta, varapiispaksi valittiin Bachaki Noko. Pohjoisen alueen lääninrovastiksi kokouksessa valittiin Divanga Moyambo, joka on aiemminkin toiminut Maunin seurakunnassa. Botswanan keskialueen piispaksi Mma Ntimbang ja Eteläisen alueen lääninrovastiksi Matthys.

Thuson johtaja Mooses Kandovazu palasi jo kauan sitten töihin sairaslomalta. Hän rehkii taas töitä tarmokkaasti. Muistetaan Thusoa edelleen rukouksin. Esirukousta pyydämme myös luterilaiselle kirkolle ja sen uusille lääninrovasteille. Gideon-työ on edennyt, kerromme siitä myöhemmin lisää.  Saamme kaksi uutta harjoittelijaa Suomesta toukokuun lopulla, jos lentosäät suosivat.

Jos et ole saanut lähiaikoina kirjettämme, tai jos haluat lopettaa kirjeen tulon, ota yhteyttä, nimikkokirjeet.etutaka.mission.fi  tai puhelin 09 12971/ nimikkokirjeet.

Matkaa jatkaen Helena ja Kauko