30.1.2012

Aurinkoinen pakkaspäivä. Lintulaudalle viety jyviä ja talipalloja telineeseen.  Pieniä, mutta tärkeitä asioita. Pienikin suu tarvitsee ruokaa.

***

Seurakunnan työntekijöiden ikärakenteen muutoksen huomaa, kun tehtäväänsiunaamisia on ollut kahden työssäolovuoteni aikana jo monta. Eilen vietimme Julius- nuorisotyönohjaajan tehtäväänsiunaamisjuhlaa. Messussa oli nuorekas meininki, kun virret säestettiin "rummuin, kitaroin ja pianoin" ja nuorten laulu-ja soitinyhtye Jyvä esiintyi pitkästä aikaa. Nuoret toimivat myös kirkkoväärtin tehtävissä. Nuorten mukana olo messussa on aina ilon aihe.

Seuraava tehtäväänsiunaaminen on jo kahden viikon kuluttua, kun Lauriina -kanttori siunataan vakinaisen kanttorin virkaan.

Tehtäväänsiunaaminen on tärkeä sekä työntekijän itsensä että seurakunnan kannalta. Seurakuntaa kehotetaan rukoilemaan työntekijän ja hänen työnsä puolesta. Rukousta tarvitaan molempiin suuntiin; työntekijän tehtävä on rukoilla seurakunnan ja seurakunnan työntekijän puolesta.

Työntekijälle seurakunnan tuki on välttämätön. Ilman  vapaaehtoisten työpanosta ja talkooapua ei yhdelläkään työalalla selviydyttäisi, ts. toimintaa olisi paljon vähemmän.

***

Ensi sunnuntaina luetaan perhejumalanpalvelusten yhteydessä sekä Lampin että Lestin kirkoissa viime vuonna kastettujen seurakunnan jäsenten nimet. Olemme tilanneet  pieneltä suomalaiselta lasitehtaalta enkeleitä. Ne on yksin kappalein puhellettu ihan meitä varten. Jokaisen lapsen nimen kohdalla asetetaan enkeli alttarikaiteelle. Jos joku haluaa, voi enkelin ostaa tilaisuuden jälkeen 15 €/kpl.

Tervetuloa enkelikirkkoon:)

24.1.2012

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros käyty. Lopputulos oli toisille riemuvoitto, toisille kova pettymys. Sunnuntain jumalanpalveluksen esirukouksessa pyysimme Jumalan johdatusta Suomen kansalle käsillä olevissa presidentinvaaleissa. Jätämme tämän asian Jumalan hyvään johdatukseen.

Olen hyvinkin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta kunnallis- tai valtakunnalliseen politiikkaan en mene mukaan  niin kauan, kun olen papin virassa, ja tuskin  eläkeläisenäkään.  Katson, että jos olisin sitoutunut johonkin puolueeseen julkisesti, se olisi kannanotto jonkun puolesta jotakin toista vastaan. Tämä on minun käsitykseni asiasta. Jollakin toisella voi olla  toinen käsitys.

Minua pyydettiin mukaan kirkolliskokousvaalien ehdokkaaksi. Olen ns. Kirkonrakentajien listalla. Siihen pyydetyt ehdokkaat eivät saaneet olla "liian liberaaleja, mutta eivät kovin konservatiivejakaan".  Hyvinpä tuohon haarukkaan mahdun. Oman näkemykseni mukaan pidän toisen kuuntelemista ja sovussa elämistä tärkeänä. Kirkko ei ole uskottava rakkauden julistuksessaan, jos kirkon työntekijät ja jäsenet eivät tule toimeen keskenään.  Tämä koskee myös niitä, joiden kanssa on eri mieltä asioista.  Oman mielipiteensä saa  -ja pitääkin- ilmaista, mutta toisen uskoa ja pelastumista ei saa kyseenalaistaa sen takia, että on eri mieltä.  Vuohiin ja lampaisiin jaetaan  aikanaan ihan muualla  kuin Suomen ev.lut kirkossa ja paikallisseurakunnissa.  Taivaalliseen nuottaan kootaan kaikenlaisia kaloja.

Viime kerralla kirjoitin dementiapotilaista ja tuoksuista. Ilahduttavaa, että sain jutusta palautetta! Sellaista tapahtuu kovin harvoin. Lukija kertoi, että dementian yksi oire on hajuaistin katoaminen. Näin ollen tuoksujen käyttäminen ei olisikaan hyvä keino muistojen elvyttämisessä. Tästä kuulisin mielelläni lisää. Onko jollakin tietoa tai kokemusta asiasta?

17.1.2012

Terveisiä koulutuspäiviltä! Olimme Peltokankaan Katin kanssa kaksi päivää Oulussa opiskelemassa uutta tapaa pitää hartauksia, ns. Lattiakuva -menetelmää. Siinä tehdään kuulijoiden kanssa yhdessä  piirin keskelle lattialle kankaita ja muuta materiaalia apuna käyttäen kuva, jolla hartausaihetta avataan. Ihmettelimme sitä, miten pieneillä elementeillä pystyy saamaan aikaan koskettavan elämyksen. Aiomme soveltaa opittua käytäntöön, Kati perhe- ja päiväkerhoissa, minä lähinnä rippikoulussa. Tämä menetelmä ei vaadi kalliita välineitä, vain "rätei ja lumpui".

Hartauksien ja jumalanpalveluksen elävöittäminen on nykyään paljon esillä. Eräässä koulutuksessa opetettiin erilaisten tuoksujen käyttämistä dementiaa sairastavien hartaudessa. Tuoksu herättää muistoja, ja sillä tavalla tavoittaa kuulijan paremmin kuin pelkkä puhuttu sana.  Oma kokemukseni vuosien takaa vahvistaa tämän.  Aioin kerran puhua dementiakodissa  ehtoollisesta. Otin  mukaani ruisleivän, lämmitin sen mikrossa ja laitoin kiertämään kädestä käteen. Kysyin, mitä kuulijoille tuli mieleen. He vastasivat "ehtoollisleipä". Eräs iäkäs kuulija alkoi ulkomuistista lausua ehtoollisen asetussanoja. Tilanne oli juhlava ja vaikuttava.

Joskus "elävöittäminen" häiritsee kuulijoita. Jos on tullut hakemaan hiljentymistä ja rauhaa, ja sitten joutuu osallistumaan, liikkumaan tai  tekemään jotakin, voi kokea sen häiritsevänä. Näillä seuduilla ilmestyvien lehtien tekstiviestipalstoilla on ollut kommentteja joistakin ilmeisesti Kokkolan kirkossa  olleista tilaisuuksista. Ihmiset ovat kuvanneet pettymystään, kun tilaisuudet ovat olleet erilaisia kuin mitä he odottivat. On selvää, että kaikki eivät pidä kaikesta. Mutta eikö olisi parempi esittää palaute heti ja henkilökohtaisesti työntekijöille?  Se menisi paremmin perille kuin nimetön viesti, joka ehkä jää lukematta. Tai jos luetaan, ei saa arvostusta ,koska on nimetön. Puskasta ammuttu nimetön haukkumaviesti herättää vain mielipahaa. Mitään hyvää se ei saa aikaan.

Nimettömyyden suojissa esiintymisestä on tullut nykypäivän ilmiö. Tekstaripalstojakin enemmän sitä esiintyy netissä. Miksi nimettömät kommentit ovat niin usein kielteisiä? Miksi olemme niin nopeita pahaan ja niin hitaita hyvään? Kun puhuu pahaa, paha leviää, kun puhuu hyvää, hyvä leviää. Nimellä ja nimettömänä.

9.1.2012

Me tulemme taas! Ketkä "me" ja minne?  Kinkereille tietysti. Pappi ja lukkari, ja toivottavasti monta, monta kinkerivierasta joka kylään ja taloon. Tosiasia on kyllä se, että vuosien varrella kinkeriväki on vähentynyt tuntuvasti. Osaltaan vähenemistä selittää kylien muuttotappio; väki on muuttanut kirkolle tai kokonaan toiselle paikkakunnalle. Mutta on siinä muutakin. Maailma on muuttunut sillä tavalla, että kylän väen yhteisiä kokoontumisia ei enää kaivata. Jokaisella on omat menonsa ja oma elämänsä. Mutta jos/kun yhteen tullaan, se koetaan virkistäväksi ja kylän yhteishenkeä lisääväksi. Uusille kyläläisille se on hyvä tapa saada tuttuja ja päästä sisälle  yhteisöön. Itse kyselen usein mielessäni kinkereiden merkitystä, ja edellä olevista seikoista olen löytänyt syyn jatkaa perinnettä. Jospa seurakunta tällä tavalla olisi lisäämässä yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä. Samalla tulee kohdattua monia henkilöitä, jotka muuten jäisivät  kohtaamatta. Sekin on hyvä syy pitää kinkereitä.

Tämän vuoden kinkeriaiheena on yhteinen jumalanpalvelus. Seurakunnan toimintasuunitelmaan kirjasin lauseen "jumalanpalvelus luonnolliseksi osaksi jokaisen seurakuntalaisen elämää".  Onhan se aika kova tavoite, mutta ei mahdoton.

Kinkereillä olemme käyneet läpi ihan tuttua asiaa, messun kaavaa. Jokaisella on kokemusta messuun osallistumisesta. Keskustellen ja läpikäyden  teemme messun rakenteen tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi. Kinkerivirtenä on virsi 199 ja kolehtikohteena Suomen Pipliaseuran raamatunkäännöstyö. Pipliaseura täyttää tänä vuonna 200 v.

Kinkerikanttorina toimii Lauriina Hurtig, ja milloin hän on vapaalla tai kuoroja johtamassa, Iiris Rantala, Katja Koskela tai Mari Peltokangas.

Koulukinkerit ovat vielä erikseen. Koskelan Minna sopii ajankohdat koulujen kanssa.

Nähdään kinkereillä!

30.12.2011

Milena, 6, kysyi: "Mitä sinä toivoisit kaikista eniten?"  En oikein osannut toivoa mitään, vaan sanoin, että olen varsin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

Jäin kuitenkin miettimään lapsen kysymystä. Mitä toivoisin, jos saisin toivoa kolmesti niin kuin sadussa?

Ensiksi toivoisin, että oppisin elämään sovussa kaikkien kanssa. On helppoa elää sovussa niiden kanssa, joista pitää, mutta miten elää sovussa niiden kanssa, jotka ovat joka kohdassa erilaisia, eri tavalla ajattelevia kuin itse on?

Eläinten maailmassa käydään kamppailua elintilasta: kuka saa syödä ja pesiä parhailla paikoilla, kuka ajetaan pois. Joutsen, upea lintu, ei salli pesimistilaa muille linnuille. Ihminen saattaa käyttäytyä samalla tavalla. Ajaa pois joukostaan ne, jotka koetaan erilaisiksi, joiden mielipiteet eivät käy yksiin omien kanssa.  Kuitenkin sovussa eläminen on juuri sitä, että annetaan tilaa  - elintilaa-  kaikille.  Tämän tulisi olla totta myös seurakunnassa ja koko kirkossa.

Toiseksi toivoisin, että oppisin puhumaan  toisista niin, että  hyvä käsitys kanssaihmisistä leviäisi ja laajenisi. Kun puhun toisista hyvää, kuulijat jatkavat samaa hyvän puhumista. Näin hyvä laajenee. Jos puhun pahaa, paha laajenee.

Kolmanneksi toivoisin, että lakkaisin huolehtimasta  ihmisistä, evankeliumin levittämisestä, seurakunnan taloudesta ja kaikesta mahdollisesta ja sen sijaan rukoilisin lakkaamatta Jeesuksen rukousta :"Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä." Siihen sisältyy kaikki.

Mitä sinä toivot uuden vuoden kynnyksellä? Ole tarkkana toiveittesi kanssa  -ne voivat näet toteutua!

Jumalan siunaamaa Uutta Vuotta sinulle ja läheisillesi,

Ritva-Elina

23.12.2011

Reippahasti käypi askeleet...

Leipätaikinat kohoamassa. Kirjoitan siinä välissä, kun ne kohoavat ja leivinuuni joutuu paistokuntoon. Leivän leipominen kuuluu meidän perheen jouluvalmisteluihin.

Pappina saan virittäytyä jouluun koko joulukuun ajan. Viime sunnuntain konsertti Lampin kirkossa oli kuin joululahja: en ollut tehnyt mitään sen eteen, en ollut mistään vastuussa, mutta sain nauttia konsertista. Niin upeaa konserttia ei näillä leveysasteilla usein pääse kokemaan. Netin välityksellä Jorma Hynnisen tulkinnat ja Helsinki Brass Quartetin sovitukset olivat kuultavissa laajemmlllekin yleisölle. Olipa Ruotsissa asti ihmetelty, miten pienellä paikkakunnalla -mikä-sen-nimi-nyt olikaan-  voi olla tämän tasoista musiikkia. Eihän miellä olisikaan, mutta kun soittajista kaksi on täältä kotoisin.

Toisen  joululahjan sain tiistaina vanhemman väen joulujuhlassa, kun seurakunnan miestyöntekijöistä koottujen Tiernapoikien joukossa lauloi  Helsingissä asuva nuorin poikani, joka oli minulle yllätykseksi tullut  juhlaan. En malttanut lähteä pois kesken esityksen, vaikka myöhästyin seuraavasta tilaisuudesta, terveyskeskuksen henkilökunnan jouluhartaudesta. Anteeksipyyntöni!

Tänään olen ajatellut erityisellä lämmöllä  kaikkia niitä, joilla on edessään erilainen joulu. Ehkä ensimmäistä kertaa yksin vietetty. Koti on voinut hajota avioeron vuoksi. Kuolema on voinut vierailla perheessä, ja jättänyt tyhjän paikan joulupöytään.  Kukat ja kynttilät viedään tänä jouluna haudalle.  Ja aina on niitä, jotka viettävät joulua sairaalassa, joko itse sairastaen tai läheisensä vuoteen vierellä istuen.  Teille kuuluu sama enkelin sanoma kuin kaikille muillekin: teille on syntynyt Vapahtaja. Hän ei tee eroa ihmisten välillä. Kukaan ei ole toista huonompi.

Hyvää, rauhallista ja siunattua Joulujuhlaa kaikille lukijoille!

Toivottelee  Ritva-Elina

16.12.2011

Kirkkovaltuusto piti vuoden viimeisen kokouksensa Lestijärven seurakuntakodilla. Päällimmäisin asia oli tietysti ensi vuoden budjetin ja toimintasuunnitelman hyväksyminen.  Helppohan tasapainossa oleva budjetti oli hyväksyä. Kaikki työalat saivat sen, mitä johtokunnat olivat esittäneet. Tässä korostuu johtokuntien vastuu budjetin laatimisessa: ei liikaa, koska silloin mennään yli, mutta ei liian vähänkään, ettei toiminta halvaannu.  Tosiasia on se, että pelkkien verotulojen varassa olisimme tehneet alijäämäbudjetin, mutta ensi vuodelle kertyvät metsänmyyntitulot parantavat tilannetta.

Verotulojen pieneneminen tulee jatkossa näkymään meidänkin talousarviossamme. Jostakin on leiikattava.

Kiinteistöjä meillä on paljon, ja niiden ylläpito on kallista. Pienenä helpotuksena tilanteeseen saimme hyvän vuokralaisen Lestijärven vanhaan pappilaan. Enpä ihmettelisi, jos Aikun ja Merjan puodista tulisi Lestin uusi vetonaula. Laittakaa pihalle kesäkahvila...

Kirkkoneuvoston viime kokouksessa puhuttiin kirkon lämmittämisen kalleudesta. Pitäisikö jumalanpalvelukset siirtää pakkasten ajaksi seurakuntakodille? Jumalanpalveluselämä on seurakuntamme envi vuoden painopistealue, joten tuntuisi ristiriitaiselta juuri siitä leikata. Onhan jumalanpalvelus kaiken toiminnan keskus. Päätökseksi jäi, että jumalanpalveluksen pidetään kirkossa, satoi, paistoi tai pakkasti.  On tästä lauhasta ja lumettomasta talvenyritelmästä ollut se hyöty, että kustannuksia säästetään.

Mutta nyt muihin asioihin. Hongistossa on lauantaina kaikille joulukiireisille mahdollisuus rauhoittua ja kokea luonnon keskellä jouluista tunnelmaa. Ylitalon Antero lukee joulurauhan julistuksen kotipiirin ja metsän eläimille. Martat tarjoilevat puuroa, ja partiolaiset keittävät rannassa nuotiolla kahvia. Latokappelissa voi hiljentyä seimen äärellä.  Tule mukaan!

27.11.2011

Seurakunta osallistui Lestijärven joulunavaukseen järjestämällä kirkkoon seiminäyttelyn. Anna-Kaisa ja Minna -ja taidettiinpa Antti-suntionkin apua tarvita-  laittoivat seimiä esille kirkon täydeltä. Kun kerran muuallakin, kuten Oulussa ja ulkomailla niin miksei meilläkin:) Kirkon eteiseen jää Loppiaiseen saakka Jämsan Katariinan upea seimi-reliefi, joka oli viime jouluna Lampin kirkossa.  Kiitos Anna-Kaisalle, joka kantoi vastuun näyttelystä. Ihana Ilonpisara -kuoro lauloi joulunavauksessa, kiitos heillekin.

Sykäräisen joulunavaus on oma tarditionsa. Tapahtuma kokoaa kyläläiset kynttiläkulkueeseen ja kirkkohetkeen. Seurakunta on mielellään mukana tässäkin tapahtumassa. Kiitokset Juliukselle, Marille ja laulaville miehille, joista ainakin Eero ja Seppo ovat Kappelikuorolaisia.

Perjantai-illan kynttiläillallisella Jukka Hänninen ja Kristine Storbacka esittivät musiikkia. Jormalaisen Merjan valmistama illallinen nautittiin kynttilöiden valossa. Hovilan Liisa oli jälleen koristellut pöydät viehättävästi. Tällä kertaa  päätteeksi ei ollut ehtoollisen viettoa, vaan ilta päättyi Herran siunaukseen. Kynttiläillallisen järjestelyistä vastaa evankelioimistyön toimikunta. Ulla-Riitta Harju kuuluu tähän työryhmään, ja hän  toimi juontajana puolisonsa kanssa (jonka oli viekkaudella ja vääryydellä houkutellut mukaan!) . Päiväkerhotiloissa oli lapsille oma ruokailu Sennin ja Lotan hyvässä hoidossa.  Mitä minä tein? Söin ja nautin hyvästä ruuasta ja seurasta!

Sunnuntaina Jumalan perheväki kokoontui kirkkoihin laulamaan Hoosianna-hymniä. Ilonjyvä Lampin kirkossa ja Ilonpisara Lestin kirkossa lauloivat raikkaasti. Illalla lauloi isompien ihmisten kuoro, kun Lampilla esitettiin adventtivesper vahvistetun kirkkokuoron voimin. On meillä hyvä kirkkokuoro!

Siunattua adventtiaikaa.

Ps. Lestin vanha pappila on saanut uudet asukkaat, kun Aikku avasi antiikkiliikkeensä ja Merja herkkupuodin. Kannattaa käydä!

21.11.2011

Olisinpa kirjoittanut eilen, niin päiväyksestä olisi tullut mielenkiintoinen: 20.11.2011.  Kuinkahan moni lapsukainen sai tämän päiväyksen syntymäpäiväkseen?

Kirkkovuosi vaihtuu ensi sunnuntaina.  Uuden kirkkovuoden myötä vaihtuu myös  kirkossa luettavien tekstien vuosikerta. Tekstit kulkevat kolmen vuoden kierrossa. Nyt alkaa kolmas vuosikerta. Sanoma on sama, mutta sitä tuodaan esille  eri tekstien kautta.  Pappi ei siis saa itse valita, mitä jumalanpalveluksessa luetaan, vaan samat tekstit koskevat koko Suomen ev.lut. kirkkoa. Teksteillä tarkoitan vanhan- ja uuden testamentin lukukappaleita, jotka voi lukea myös maallikko, ja evankeliumia, jonka lukaa aina pappi.  Saarnatekstinä voi olla mikä tahansa sunnuntain kolmesta tekstistä, mutta tavallisin käytäntö on saarnata evankeliumista.  Kirkkohallituksen määräämä sunnuntain aihe ja tekstit tuovat jäntevyyttä jumalanpalveluselämään.

Tekstin lukeminen kirkossa on arvokas palvelutehtävä, jossa maallikot voivat toimia. Ensimmäistä kertaa lukemaan mennessä varmasti jokaista jännittää. Onhan se eri asia istua penkissä kuin seisoa seurakunnan edessä. Mutta hyvin siitä ovat kaikki selviytyneet. Toisella kerralla onkin jo huomattavasti helpompaa.  Ihan inhimilliseltä kannalta ajatellen  on kuulijoille hyväksi, kun välillä palvelun toimittaja ja ääni vaihtuvat. Mielenkiinto säilyy ja vireystila paranee.

Lampin ja Lestin kirkoissa sekä Sykäräisen kappelissa on vuoden loppuun saakka jaossa lomaketta, jolla voi ilmoittautua erilaisiin palvelutehtäviin seurakunnassa. Tekstin lukeminen on vain yksi mahdollisuus.  Muita on mm. jumalanpalvelukseen osallistuminen eli "kirkonpenkkitehtävä", toisen pyytäminen mukaan, kirkkokyydin tarjoaminen, rukoileminen... Lomake kannattaa palauttaa nimellä varustettuna, koska silloin on mukana arvonnassa. Vaikka ei laittasi ruksia mihinkään, voi osallistua arvontaan. Palkintona on hyviä kirjoja.

Eilen, Tuomiosunnuntaina, osallistuimme puolisoni kanssa messuun Kalajoen kirkossa. On mukavaa tavata entisiä työkavereita ja seurakuntalaisia, etteivät ihan unohda meikäläistä. (Bongasin kirkosta toisenkin lamppilaisen pariskunnan:).

12.11.2011

Ei tullut eilisestä (11.11.2011)  meille vihkiäisbuumia. En toki sitä odottanutkaan. Meillä vihkimiset painottuvat kesään. Mutta lehtitietojen mukaan suuremmmilla paikkakunnilla  monet vihkiparit halusivat tämän numeroyhdsitelmän hääpäiväkseen.

Vihikimisestä tuli mieleeni vuosia sitten sattunut tapaus. Olin menossa erääseen kotiin kastamaan perheen neljättä lasta. Vanhempien kanssa oli sovittu, että heidät vihitään samalla. Tulin paikalle viitisen minuuttia myöhässä ja pyytelin sitä anteeksi. Morsiamen äiti tokaisi, että pappi on seitsemän vuotta myöhässä. Katsoin silmät pyöreinä, mutta sitten tajusin: pariskunnan vanhin lapsi oli juuri aloittanut koulunkäynnin.

Avioliiton solmiminen on "kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti". Ei siihen tarvita ulkopuolisten sekaantumista.

*

Seurakunnan vuotuisessa työkierrossa on meneillään ensi vuoden suunnittelu.  Kaikilla työaloilla työntekijät johtokuntien kanssa laativat budjettiesitykset ja toimintasuunnitelmat. Seuraavaksi  ne menevät kirkkoneuvoston käsiteltäviksi (siis suunnitelmat, ei johtokunnat. Työntekijöistä puhumattakaan.)  Lopullisen vahvistuksen antaa kirkkovaltuusto.

Neuvosto ja valtuusto saavat esitykset etukäteen luettavikseen.  Mitä paremmin niihin perehtyy, sen luotettavammalla pohjalla on vastuullisten päätösten  tekeminen.

*

Ensi vuoden toiminnan painopistealueena tulee olemaan jumalanpalveluselämä. Miten jumalanpalveluksesta tulisi koko seurakunnan yhteinen asia?  Teimme keväällä kyselyn, jossa selviteltiin, miten seurakuntalaiset kokevat jumalanpalveluksen. Lopputuloksena oli, että varsin myönteisesti. Krittiikiäkin tuli: "Kirkko on kylmä kuin hollitalli."  Tulkitsen tämän tarkoittavan muuta kuin lämmityksestä johtuvaa kylmyyttä.  Kysyimme myös syytä, miksi ei osallistu jumalanpalvelukseen.  "Ei vaan tule lähdettyä". Niinpä.

6.11.2011

Pyhäinpäivän messussa oli jälleen runsaasti väkeä. Kotimaa -lehden mukaan Pyhäinpäivä on kirkkovuoden viidenneksi suosituin kirkkopyhä. Suomalaiset haluavat hiljentyä ja kunnioittaa rakkaittensa muistoa. Pyhäinpäivän sanoma ei pysähdy vain haudalle, vaan katsoo sen yli, iankaikkisuuteen. Siinä on sen sanoman lohdulllisuus ja syvyys. Ilman sitä tällä päivällä tuskin olisi nykyistä merkitystään.  Runoilija Erkki Leminen on sanoittanut sen jotenkin tähän tapaan: "Ei tuskalla, kuolemalla, ole viimeistä sanaa. Sanan viimeisen , voittoisimman, sanoo Elämä."

*

Kalajoella ollessani toimin lapsi- ja perhetyön pappina. Sain paljon hyviä ystäviä lasten parista.  Vähitellen myös  Lampilla on alkanut tulla tuttuja lastenkin joukosta. On mukavaa, kun tiellä vastaan tulevat lapset tervehtivät.  Minä arvostan korkealle lasten ystävyyttä. Sitä ei ole helppo ansaita.  Tänään kirkossa sain pitää sylissäni ja kantaa ehtoolliselle Olle-papin siunattavaksi  pienen Ilona -tytön.  Jälkeen päin minulta kysyttiin, oliko vauva lapsenlapseni. Ei ollut, vaan ystäväni Iiriksen pienokainen. Iiriksen kanssa siinä yhdessä istuimme kirkon penkissä.

*

Sain eräältä hirvenpyydystäjältä ison kimpaleen hyvää hirvipaistia. Keitin ja paistoin sen ohjeiden mukaan. Puolisoni kiitteli hyväksi. Tänään sain  ämpärillisen suppilovahveroita. Laitan ne huomenna syöntikuntoon. Mies syö hirvipaistia ja minä  sieniä. Päin vastoin ei tulisi kysymykseenkään. Kiitoksia molemmille lahjoittajille.

*

Jumalanpalveluksen kehittämishankkeen tiimoilta pidettiin Oulussa seminaari, jossa käytiin läpi pilottiseurakuntien kuulumisia.

Meillä kirkkoväärtitoiminta ja kylien kirkkopyhät ovat hankkeen puitteissa aloitettua toimintaa.  Samoja tavoitteita tuki myös vanhan kirkon paikan kunnostaminen ja kaikki juhlavuoden ympärille kootut tapahtumat.  Ensi vuoden kinkeriaiheena tulee olemaan yhteinen jumalanpalvelus. Se on myös vuoden 2012 painopistealue.

29.10.2011

Eilen illalla oli kirkkovaltuuston kokous. Tärkeimpiä päätettyjä asioita oli kirkollisveron säilyttäminen ennallaaan, 1,75. Ensi vuodella ei ole näkyvissä suuria investointeja. Työntekijämäärä on tämänkokoiselle seurakunnalle sopiva, joten henkilöstölisäyksiäkään ei ole tulossa.

Pappien ja kanttoreiden määrä pohdituttaa. Seurakunnan väkiluku ei edellytä kolmatta pappia eikä toista kanttoria, mutta kahden kirkon ja kappelin yhdistelmässä tekee jatkuvasti tiukkaa saada järjestettyä  jumalanpalveluksia jokaiseen Herran huoneeseen.  Jatkossa Sykäräisissä on vain yksi jumalanpalvelus kuukaudessa. Palataan alkuperäiseen käytäntöön. Historiikin mukaan näin on alunperin ollutkin: yksi jumalanpalvelus Sykäräisissä ja Lampilla joka pyhä. Tähän vielä lisätään kolme jumalanpalvelusta kuukaudessa Lestijärvellä.

Toinen kiinnostusta herättävä päätös koskee Lestijärven ns. vanhaa pappilaa. Rakennus on Museoviraston suojelukohde. Se sijaitsee nykyisen seurakuntakodin vieressä samalla tontilla. Toisella puolen rakennusta on jalkakäytävä, toisella asfaltoitu parkkipaikka. Seurakunta on ollut valmis myymään kiinteistön, mutta sijainnista johtuen ostajia ei ole ilmaantunut. Vanhat rakennukset ovat kysyttyjä, mutta niihin tulee kuulua kunnon piha-alue. Sitä tässä ei ole.

Ratkaisuksi löytyi rakennuksen vuokraaminen. Kaksi lestijärveläistä yrittäjää vuokraa tilat liiketiloikseen. Vanha pappila saa uudet asukkaat, kun Aikun antiikki ja Jormalaisen Merjan myyntipiste, "herkkukauppa", siirtyvät pappilaan.  Toivotamme heidät tervetulleiksi!

Ja tervetulleeksi toivotamme myös kanttori Lauriina Hurtigin, joka aloittaa työt ensi viikon tiistaina. Lauriinalla oli mahdollisuus valita kahden seurakunnan väliltä. Ensin Etelä-Suomi tuntui kiinnostavammalta, mutta  työhaastattelutilanne Toholammilla sai mielen muuttumaan Toholammin eduksi.  Lauriina on kotoisin Torniosta, jossa hänen isänsä toimii kanttorina.

16.10.2011

"Ajasta aikaan varjellut Herra oot kirkkoamme". Nyt on kirkon, kappelin ja Kappelikuoron  juhlat juhlittu. On kiitollinen ja luottavainen olo. Yhdessä saimme rakennettua mielestäni monipuolisen ja arvokkaan kokonaisuuden.  Yli sadan nousee sen joukon määrä, joka oli jollakin paikalla näitä juhlia toteuttamassa. Kellä puhe, kellä laulu, kellä tiskivuoro keittiössä. Kaikkia tarvittiin.  Lämpimät kiitokset teille kaikille.  Tällaiset juhlat, ja varsinkin niiden yhdessä valmisteleminen, yhdistävät ja kokoavat seurakuntaa.

Alueemme lehtiväki on suhtautunut myönteisesti juhliin liittyviin uutisvinkkeihimme.  Kirkkoon ja seurakuntaan liittyvä uutisointi kiinnostaa lukijoita.  On hyvä, että seurakunta saa myönteistä julkisuutta  - muistellaanpa vaan, mitä tapahtui vuosi sitten. Ainoat uutiset seurakunnista ja kokonaiskirkosta viime syksynä olivat "näin - ja näin -monta  on tänään eronnut kirkosta". Oli se masentavaa aikaa.

Kotimaa -lehden toimittaja pani merkille jumalanpalveluksemme lapsiystävällisyyden. Vaikka lapset itkivät tai muuten pitivät ääntä, kukaan ei kääntynyt paheksuvasti katsomaan.  Toholammin kirkko on lapsille(kin) sallittu!

Nyt jään muutamaksi päiväksi vapaalle. Ensi sunnuntain perhekirkossa tavataan. Silloin juhlitaan kaikkia kymmenen vuotta täyttäviä lapsia.  "Maailmassa on toivoa niin kauan kuin on lapsia ja lintuja" (Pyhä Franciskus Assisilainen).  

8.10.2011

Nyt on ikään kuin juhlan aatto: huomenna, jos Jumala suo, vietämme 50 v täyttävän Sykäräisen kappelin ja saman ikäisen Kappelikuoron juhlaa. Aloitamme poikkeuksellesesti klo 10 messulla. Huom! Lampin kirkossa jumalanpalvelus on vasta illalla klo 19. Toivottavasti  kaikki ovat huomanneet tämän, eikä kukaan käy kokeilemassa lukossa olevaa kirkon ovea.  On tästä ainakin yritetty tiedottaa.

Jämsän Osmo tekee kirkkohistoriaa: sama kanttori on johtanut saman kuoron kaikki tasavuosi -juhlakonsertit. Ja yhä on kovassa vedossa. Kerronpa esimerkin: olimme juhlatoimikunnan ja lehdistön edustajien kanssa kirkon parkkipaikalla. Osmo kysyi nimulta: "Juoksenko avaamaan oven?" Ja juoksi mäkeä ylös kohti sakastin ovea.

Maanantaina klo 13 avaamme Mestareitten tekemää -näyttelyn, jonka Koskelan Anne on tehnyt lopputyönään.  Näyttelyyn on vapaa pääsy, ja se on avoinna lauantaihin saakka klo 10-16. Näyttelyssä on päivystys, mutta ei varsinaista esittelyä. Kannattaa käydä katsomassa.

Lauantai-iltana on uudentyyppinen tilaisuus. Olemme kutsuneet nuoria aikuisia keskustelmaan siitä, mitä kotiseurakunta on heille merkinnyt aikoinaan, ja mitä seurakunta  merkitsee nyt. Osa keskustelijoista on muuttanut muualle asumaan.  Tilaisuuden nimi on "Juurilta siiville". Musiikkia esittävät Jukka Hänninen ja Kristine Storbacka (viulu).

Minnan kerholaiset osallistuvat juhlaviikkoon piirtämällä kotikirkko -aiheesta kuvia, jotka ovat nähtävillä ensi sunnuntaina kirkon eteisessä.

Osmo on laaatinut Kappelikuoron vaiheista historiikin, jota saa ostaa huomenna ja konserttien yhteydessä 5 € kpl. Erkki Kujala puolestaan on kirjoittanut Toholammin kolmen kirkon vaiheista kirjasen, jota myydään 10 € kpl. Sopii vaikka ulkolamppilaiselle joululahjaksi. Kirkkoherranvirastossa on muutakin kirjallisuutta myytävänä. Muunmuassa Suur-Lohtajan historia osa 2-3 myydään tuntuvalla alennuksella.

1.10.2011

Hyvää lokakuuta!  Aurinko paistaa kirkkaasti, tuulee leppoisasti, lämpöasteita on toista kymmentä. Kelpaa tässä syksyä viettää.

Säätilakatsauksen jälkeen siirrymme muihin  ajankohtaisiin asioihin. Kirkon ja kappelin & Kappelikuoron juhlat lähestyvät.Juhliin kuuluu tiedottaminen ja kutsujen lähettäminen.  Asiaa melko tarkkaan harkittuani päädyin siihen, että emme lähetä mihinkään suuntaan henkilökohtaisia kutsuja, vaan laitamme lehtiin yleisen kutsun, mikä täten kaikille ilmoitetaan. Koska joka talouteen ei tule  paikallista  eikä maakunnallista sanomalehteä, laadin kutsun myös tälle palstalle. Näin olette tekin, molemmat lukijani, kutsun kuuluvilla.

KUTSU

Toholammin seurakunnan kirkko ja kappeli sekä Kappelikuoro viettävät juhlavuottaan. Kutsumme ystävällisesti kaikkia osallistumaan juhlien viettoon.

Toholammin kirkko 150 v    16.10. 2011

Sykäräisen kappeli  ja Kappelikuoro  50 v   9.10.2011

Juhlaviikon  ohjelma:

9.10.2011 klo 10.00 messu Sykäräisen kappelissa, ruokailu koululla ja Kappelikuoron konsertti kappelissa klo 12.30.

Kappelikuoron konsertit Lestijärven kirkossa  ti 11.10. klo 19 ja Toholammin kirkossa to 13.10. klo 19.

"Mestareiden tekemää"  -näyttely Toholammin kolmen kirkon vaiheista, avajaiset ma 10.10. klo 13. Näyttely avoinna tutustumista varten ma-la klo 10-16.

Juurilta siiville  -musiikkia ja keskustelua la 15.10. klo 19. Tarjoilu alkaa klo 18.30. Mukana Annami Hylkilä, Jukka Hänninen, Tiina Kauppinen, Heli Salo, Mikko Syri ja Julius Säteri sekä Aulis Kopsala, Kati Peltokangas ja Mauri Haapamäki.

16.10. klo 10.00 messu Toholammin kirkossa, lähetyslounas ja päiväjuhla. Ansiomerkkien jako.

Mahdoll. huomionosoitukset  vanhojen kirkkotekstiilien entisöintiin tilinro OP 547109 tai Kortesjärven SP 491230-2181 tunnuksella "Kirkkotekstiilit".

SYDÄMELLISESTI  TERVETULOA!

Toholammin seurakunta

22.9.2011

Olin suunnitellut lähteväni lomaviikolla vähän pidemmälle reissulle, mutta se typistyi kotiseutumatkailuksi päivystävän terveyskeskuksen, apteekin ja kodin välille. Kun tämän reitin ajaaa useampaan kertaan, tulee siinä matkailua ihan riittävästi. Tänä aamuna Ylivieskan  päivystävän lääkärin vastaanotolla sattui mukava tapaus, jonkä täten julkaisen. Lääkäri kysyi työpaikkaani, ja kun kerroin sen, hän sanoi:"Äiti on lamppilainen."  Tuli oikein lämmin tunne. Vähän niin kuin olisi ulkomailla tavannut suomalaisen, suomen kieltä puhuvan maanmiehen. Tämä lääkäri oli lamppilaista sukua! Nimestä osasin päätellä, miltä kylältä ja keiden sukulainen.  Tuli siinä samalla puhuttua lamppilaisasioita enemmänkin. Oikein mukava lääkäri. Vointi onkin tänä päivänä tuntunut paremmalta.

Jälkeen päin ajattelin, että olen tainnut kahdessa vuodessa lamppilaistua minäkin.

***

Muistatteko vielä tuulivoimalasuunnitelman?  Tuulen voimakkuuden mittaus on parhaillaan käynnissä. Mittaus valmistuu vuoden 2012 elokuun lopussa. Tällä hetkellä suunnitelma on myötätuulessa.  Vai onkohan tämä arvio ihan tuulesta temmattu?  Katsotaan, mistä ensi syksynä tuulee.  Ellei tuuli käänny hankkeelle  vastaiseksi, alkaa tuulimyllyjä nousta Ullavantien varteen.  Mutta maailman rahamarkkinoilla tuulee tällä hetkellä sen verran kovaa, ettei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.

***

Kirkon juhlavuoden kunniaksi kuoriosan seinämaalaukset kunnostetaan. Ne ovat pahasti hilseilleet, ja nyt on tarkoitus kiinnittää ne uudelleen. Sitä varten kirkossa on telineet, joita ei kannata joka välissä purkaa pois.  Kunnostustyö on valmis viimeistään juhlaan mennessä.  Tämän tyyppisiin kunnostustöihin seurakunnat voivat anoa Kirkkohallitukselta konservointiavustusta, joka kattaa osapuilleen puolet kustannuksista.

Toinen konservointikohde on vanhan kirkkotekstiilit, lähinnä kasukat. Ne, jotka ovat nyt vitriinissä esillä.  Niiden kuntoon saattamisesta teen kirkkoneuvoston kokoukseen esityksen.

18.9.2011

Olen alkanut kirjoitella nimettömiä kirjeitä! Tarkoittaa, että en otsikoi blogisivuja, kun otsikoita on vaikeampi keksiä kuin varsinaista  kirjoitettavaa.  Lukija voi vapaasti antaa kirjoitukselle otsikon. - Olisikin hauska tietää, millaisia otsikoita löytyisi. Laittakaa palautetta!

Oli vähällä onnistua kanttorin saaminen Toholammille. Oli hyvä hakija, joka olisi mielellään tullut meille, mutta tietyt syyt painoivat vaakakupissa etelämpänä olevan seurakunnan eduksi. Toivotamme onnea ja siunausta Lauriinalle ensimmäiseen kanttorinvirkaansa Salon seurakuntaan.

Kirkon 150 v, kappelin ja kappelikuoron 50 v juhlat lähestyvät. Juhlatoimikunta on ahkeroinut asian hyväksi pitkin vuotta.  Erkki Kujala on kirjoittanut historiikin kirkon osalta ja  Osmo Jämsä kappelikuoron vaiheista.  Anne Koskela teki näyttelyn kirkon vaiheista päättötyönään jo keväällä, jolloin se "koepystytettiin", ja varsinainen näyttelyn avaus tulee olemaan 10.10. klo 13. Lampin seurakuntakodilla.

Seurakunnan syksy on lähtenyt iloisesti käyntiin. Toiminta on vilkasta. Se on hyvä asia, mutta on myös muistettava, että se merkitsee työntekijöiden työmäärän kasvamista.  Pitäkäähän huolta myös itsestänne!  Omalta osaltani  lokakuun puolivälin jälkeen muutan vapaapäiväni alkuviikkoon, jolloin ne saa paremmin pidetyksi. Jos esimies ei pidä vapaa-ajastaan kiinni, tulee työntekijöillekin tunne, että vapaa-aika ei ole tärkeää/sallittua.  Sanoihan Jeesuskin opetuslapsilleen:"Levähtäkää vähän."

Nyt tällä esimiehellä on kolme päivää "saikkua" ja sitten pari viikkoa lomaa.

10.9.2011

Kuulin kerran radio-ohjelmasta, että Oulun Rössypottu -seuraan pääsee jäseneksi, jos osaa vastata kysymykseen : Missänä olit ko Typpi räjähti?  Typpitehtaan räjähdyksen muistavat vanhat oululaiset varmasti ikänsä.

Huomenna 11.9. voi itsekukin muistella, missä oli, kun WTC -tornit romahtivat kymmenen vuotta sitten. Moni  täällä Suomessakin koki  epätodellisen "ei tällaista voi tapahtua oikeasti" -olon.  Uhrien muistoa voi parhaiten kunnioittaa tekemällä oman osuutensa sen eteen, että välittäminen ja toisen erilaisuuden salliminen lisääntyisivät maailmassa.

***

Olin hautajaisissa. Kun saatto lähti liikkeelle Lestin kirkosta hautaa kohti  oli sivuovella, invaluiskan kohdalla, odottamassa  kolmet vauvojen rattaat. Etumaisena saatossa kulkivat  rattaat, joilla suvun vanhimman arkku lepäsi. Ensimmäisten ja viimeisten rattaiden väliin mahtuu koko ihmiselämä.  Jotenkin kosketti tämä ajatus.    - On muuten kaunis tapa täällä päin, että vanhuksen hoitopaikasta, hänen viimeiseksi jääneestä kodistaan, tulee henkilökuntaa mukaan saattamaan ja jättämään  tervehdyksensä.  Se kertoo vanhusta kunnioittavasta suhtautumisesta: ei hoideta rutiinilla, vaan yksilöllisesti ja arvostaen.

***

Minut on kutsuttu Pulkkilaan naistenpäivän puhujaksi. Tämän taustaa täytyy vähän valaista. Pulkkilan kappalainen on opiskelukaverini. Hän kertoi, että siellä naiset toivoisivat naistenpäivää, mutta heillä ei ole rahoja niin, että voisivat kutsua jonkun tunnetun puhujan. Minä  halusin auttaa kaveria, ja lupauduin puhumaan talkooperiaatteella. Siis Pulkkilaan huomenna. Kuinka moni on käynyt Pulkkilassa?

4.9.2011

On ollut vähän vaikeuksia sivun päivittämisessä. Kolme blogia olen kirjoittanut, mutta yksikään ei ole tallentunut! Uusi tietokone on varmaan niin fiksu, että omatoimisesti sensuroi tekstejäni ja siirtää ne suoraan poistettuihin.

Syksy on tullut ja se näkyy seurakunnan toiminan vilkastumisena.  Minna ja Julius ovat aloittamassa tytöille ja pojille sekä nuorille monenlaista uutta.  Diakonian puolella omaishoitajat, eläkeläiset ja "kevalaiset "  aloittavat omat kerhonsa.  Raamatunlukupiiri  on toiminut läpi kesän, ja on ehtinyt Jeremiaan kirjaan. Uusia jäseniä otetaan mukaan. On tosi mielenkiintoista lukea ääneen yhdessä (ei siis yhteen ääneen...)  Raamattua.

Kirkkokuoro aloittaa Mari Peltokankaan johdolla, Kappelikuoro Osmo Jämsän.  Kuorojen tähtäyspisteenä on 9.10 ja 16.10 olevat kappelin ja kirkon juhlamessut. Mari johtaa myös Ilonjyvää. Lestillä Ilonpisara harjoittelee Katja Hietapakan johtamana joka toinen viikko. Elonjyvä aloittaa harjoitukset Riikan kanssa.  Nuorten bändi "Jyvä" tarvitsisi vetäjää.

Tänään  oli pienille kirkossa kävijöille suunnattu Taaperokirkko. Tänä vuonna kaksi vuotta täyttäville oli lähetetty kutsu, ja ilahduttavasti sitä oli noudatettu.  Taaperokirkon tavoitteena on toivottaa lapset perheineen tervetulleiksi kirkkoon, madaltaa kynnystä, niin että pienikin pääsee sen yli.

Saara Hopeavuori aloittaa huomenna maanantaina muskariryhmät. Sellainen näppituntuma on, että innokkaita muskerilaisia on Saaralle tulossa.

Seurakuntamme haluaa monin tavoin profiloitua lapsiystävälliseksi seurakunnaksi.  Lasten ja perheiden tukeminen on  yhteinen tavoitteemme.  Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni"

LAURIN PÄIVÄNÄ 10.8.2011

"Laurina laumaan, Perttulina pois".  Näin kuvasi vanha kansa pääskysten muuttosuunnitelmia. Laurin päivä on elokuun 10.  Yöllä on jo ihan pimeää. Aamulla kaste viipyy ruohossa pitkään. Ilmassa on syksyistä raikkautta. Elokuu on minusta hieno vuodenaika.  Nyt joku jo sanoo, että ei se mikään vuodenaika ole, vaan kuukausi. Niinhän se oikeasti onkin, mutta toisaalta elokuu ei ole enää samalla tavalla kesää kuin heinäkuu, mutta ei vielä syksyä kutan syyskuu. Elokuu on siis oma vuodenaikansa siinä kesän ja syksyn välissä. (m.o.t.)

Aloitin työt viikko sitten. Ensimmäiseksi totesin, että tietokoneella ei päässyt minnekään. Koko kevään oli internet-yhteys välillä katkeillut, ja se enteili verkkokortin särkymistä. Nykyisin laitteiden korjauttaminen on niin kallista ja epävarmaa, että  eipä kannattanut yrittää sitä keinoa. Uusi kone hankittiin. Nyt yhteys toimii moitteettomasti. Mutta ennätin kokea sen, miten internet-riippuvaista työn tekeminen on. Ajanvarauskirja toimii sähköisesti "netissä". Suurin osa yhteydenotoista tapahtuu sähköpostin välityksellä. Ensimmäinen asia aamulla töihin tullessa on koneen avaaminen. Kun kone möllöttää pimeänä, tulee aika avuton olo.

Sunnuntaina (7.8.) vietimme mieliinpainuvaa juhlaa vanhan kirkon paikalla. Jumalanpalveluksen toteuttaminen siellä oli kyläläisten yhteisten ponnistelujen tulos. Miehet olivat raivanneet alueen, rakentaneet alttarin , virsitaulut ja aidan, jonka avulla 150 vuotta sitten puretun kirkon sijainti ja koko hahmottuu hyvin.  Naiset olivat keittäneet kirkkokahvit. Väkeä tuli paikalle vanhaan malliin myös veneillä.  Osmo Jämsän johtama vaskisoitinten yhtye säesti virret.  Yöllinen sade taukosi sopivasti aamutunteina, joten saimme kastumatta rauhassa hiljentyä Luojan korkean taivaan alla.  Ensi kesänä uudestaan? Yritetään pitää paikka siistinä ja estää risukon kasvaminen vuotuisella hoidolla.  - Erityiskiitos henkilölle, joka oli veistänyt puusta enkelin pyhän paikan vartijaksi. Kertoisiko joku minulle hänen yhteystietonsa?

Viime sunnuntaina oli jo Lestin eskareiden ja ekaluokkalaisten  koulutielle siunaaminen. Ensi sunnuntaina samaa juhlaa vietetään Lampilla. Tervetuloa lapset perheineen, kummeineen ja isovanhempineen!  Illalla on Sykäräisissä syksyn ensimmäinen Laulumessu. Virkkalan Seppo j aLahden Eero ovat luvanneet laulaa Iiriksen säestyksellä.

Seurakunnan työntekijätilanne on parantunut, kun nuorisotyönohjaaja Julius Säteri aloitti työt. Toivomme onnea ja siunausta Juliukselle!  Päiväkerhopuolella on Finnilän Ulla joulukuulle saakka työharjoittelussa,  hyvänä apuna Salmelle ja Katille.  Tuomiokapitulista tuli tiedote, jonka mukaan kanttorin virkaa hakenut Lauriina Hurtig on kelpoinen hakija. Tähän päätökseen on kuukauden valitusaika, jonka kuluttua seurakunta saa tehdä oman valintansa.  Niinköhän saamme kanttorinkin...vielä ei uskalla iloita, mutta toivoa saa. Ja rukoilla asian puolesta.

KESÄTAUOLLE     15.6.2011

Maanantaina sain päätökseen kaikenlaista "meneillään ollutta" tekemistä.  Muunmuassa tarkistin, onko ensi vuoden kinkeripaikat selvillä. Ei ole joka kylällä.  Samalla laskin käyntimäärät, ja totesin, että neljällä kylällä kävijämäärät olivat viimevuotista korkeammat. Kaikilla muilla kylillä oli tapahtunut laskua. Kotilan kylä on jossakin vaiheessa pudonnut listalta kokonaan pois. Kai sieltäkin kinkeritaloja löytyisi?

Kesä on jo siinä vaiheessa, että bloginpitäjä suunnittelee tauon pitämistä. Tavataan loman jälkeen elokuussa, kun koulut alkavat. Vaikka ei meiltä ketään ole kouluun lähtenyt maailman aikoihin, on koulujen alkaminen jonkinlainen kesän  taitekohta.

Puolisoni oli ostanut remonttitarpeet korjatakseen tuulikaapin vesikaton. Siinä ne tarvikkeet odottavat peräkärryssä edelleenkin, kun talitintti ehti tehdä pesän rakentaisiin. Sitä perhe-elämää olemme seuranneet ja ihastelleet. Remontti tehdään myöhemmin syksyllä.

YHDESSÄ  ETEENPÄIN    7.6.2011

Toholampi  ja Lestijärvi ovat olleet samaa seurakuntaa vuodesta 2007 saakka.  Mitä se käytännössä tarkoittaa? Mielestäni sitä, että alue on hallinnollisesti yksi kokonaisuus. Samat työntekijät palvelevat molempia alueita, ja toiminta  ym. menot rahoitetaan samasta rahapussista. Mutta Lesti on Lesti ja Lamppi on Lamppi. Molemmilla on omat erityispiirteensä, eikä mikään liitos tai mahtikäsky niitä muuta. Oma erityislaatu näkyy ja saa näkyä. Fiinimmin sitä voisi kutsua omaksi identiteetiksi. Vähän niin kuin avioliitossa: kahdesta tulee  yksi, mutta omat persoonalliset piirteet säilyvät. Tiedämme, miten avioliitossa käy, jos toinen yrittää kovin pontevasti  muuttaa toista itsensä kaltaiseksi.

Maanantai-iltana Lestijärvellä keskusteltiin kappeliseurakunta- asiasta. Lopputuloksena oli, että kappeliseurakuntaa ei perusteta. Sen sijaan toivottiin, että Lestijärven kirkolliset tiedot olisivat selkeämmin luettavissa.  Kokeilemme tämän viikon kirkollisissa uudenlaista asemointia. Katsotaan, onko siitä apua.

Kysymys jumalanpalvelusten määrästä Lestijärven kirkossa on vaikeasti ratkaistavissa. Jos olisi vain kaksi kirkkoa, mutta kun on kaksi kirkkoa ja kappeli, ja  pappeja on enää  kaksi ja kanttoreita yksi, niin tästä seuraa matemaattinen ongelma, joka ei ratkea edes Ojalan laskuopilla.Emme  ehdi joka sunnuntai Lestijärvelle, koska Sykäräisissäkin täytyy olla jumalanpalveluksia.

Kesä on rippikoulujen ja konfirmaatioiden aikaa. Miksei Lestillä ole omaa konfirmaatiota? Lestijärven nuoret ovat hajasijoittuneet kolmelle leirille, ja haluavat pysyä oman ryhmänsä mukana myös konfirmaatiossa. Siis emme järjestä keräilyerä -konfirmaatiota, johon kerättäisiin kaikista ryhmistä lestiläiset erikseen ja konfirmoitaisiin heidät Lestijärven kirkossa. Sen sijaan voisimme jo rippikouluun ilmoittautumisvaiheessa tiedottaa, että esim. toinen kesän ryhmistä konfirmoidaan Lestijärvellä.  Mitähän tästä seuraisi? Kaventaisiko se lestiläisnuorten valinnan mahdollisuutta, kun olisi "pakko" mennä tietylle leirille? Entä jos nuoret hajasijoittuvat siitä huolimatta? Siinä voisi käydä niinkin, että meillä olisi Lestijärven kirkossa pari lestiläistä ja 16 lamppilaista.

Seurakunnan nimiasiasta käytettiin puheenvuoroja. Monet toivoivat kaksiosaista nimeä, jossa olisivat esillä molempien seurakuntien nimet. Siis Toholammin-Lestijärven seurakunta.  Minun toivomuksestani nimiasia jätettiin odottamaan. Katsotaan ensin, mitä Kirkkohallituksen uusi suunnitelma tuo tullessaan. Viime viikon Kotimaa-lehdessä olleen artikkelin mukaan alueet kasvaisivat rovastikunnan kokoisiksi. Rovastikunta-seurakunnan sisällä olisi pelkkiä kappeliseurakuntia.

Kaiken kaikkiaan maanantai-illan keskustelusta jäi positiivinen tunne. Ollaan yhdessä matkalla.

Kiitos Heikki Liinamaalle puheenjohtajuudesta ja Anna-Kaisalle sihteerin työstä.

KOKOUSASIOITA  31.5.2011

Maanantai-iltana oli sekä kirkkoneuvoston että kirkkovaltuuston kokous. Se tiesi pitkää iltaa niille luottamushenkilöille, jotka kuuluvat molempiin elimiin.

Kirkkoneuvoston mieluinen tehtävä oli valita uuteen kahden vuoden määräaikaiseen nuorisotyöntekijän toimeen sitä ainoana hakenut JULIUS  SÄTERI. Julius on valmistunut tässä kuussa sosionomi-niuorisotyöntekijäksi Diakonia Ammattikorkeakoulun Kauniaisten yksiköstä. Hän on ollut vajaan kolme vuotta Kemijärven seurakunnassa nuorisotyöntekijän sijaisena. Julius aloittaa meillä 1.8.

Muita asioita olivat Hongiston vuokrien tarkistukset  - lievästi ylöspäin. Hautausmaalta poistuu 20 vuoden haudanhoitosopimus, eli niin pitkiä sopimuksia ei enää tehdä. Omaiset voivat edelleen tehdä seurakunnan kanssa esim. 10 v hoitosopimuksen, jonka voi tietysti määräajan kuluttua jatkaa.  Hautapaikkojen hinnat vahvistettiin.

Kirkkovaltuusto hyväksyi  tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen.

Lestijärven kappeliseurakunta -kyselystä keskusteltiin. Asiasta on jo aiemmin päätetty järjestää Lestijärvellä tiedotustilaisuus 6.6. klo 19. Kahvit klo 18.30 alkaen. Toivottavasti lestijärviset nyt tulevat paikan päälle sanomaan mielipiteensä, koska tämän keskustelun pohjalta päätetään, jatketaanko kappeliseurakunta -prosessia.

Jos kappeliseurakunta toteutuu, kirkkovaltuusto valitsee jäljellä olevaksi toimikaudekseen kappelineuvoston, jonka tehtävänä on   1)  seurata ja edistää alueen hengellistä elämää ja tehdä sitä koskevia aloitteita kirkkoneuvostolle. 2) valvoa ja seurata alueen taloudellisten asioiden hoitamista    3) tehdä kirkkoneuvostolle toimintasuunnitelma - ja talousarvioehdotus. Kappeliseurakunnalle varataan seurakunnan talousarviossa määräraha, jonka käyttämisestä kappelineuvosto tekee selvityksen. Myös omaa aluetta koskeva toimintakertomus on tehtävä.

Kappeliseurakunnalla voi olla oma kappalainen, joka on kappelineuvoston jäsen. Kappalainen palvelee kuitenkin koko seurakuntaa, ei pelkästään kappeliseurakunnan aluetta. Muut työntekijät kirkkoherraa myöten palvelevat kuten ennenkin.

                                                     ***

Palailin illalla klo 22.30 työpaikalta kotiin. Osuuspankin edestä lähti pakettiauto ajamaan minua vastaan, tuli lähemmäksi ja laittoin siniset vilkut päälle. Ahaa, poliisit menossa hälytykseen, ehdin ajatella. Poliisiauto kääntyi ketterästi ja lähti ajamaan perääni. Minä hiljensin. Poliisikin hiljensi. Minä ajoin oikein hiljaa. Siinä köröttelin kylänraitilla  poliisit kintereilläni. Sitten pysähdyin. Poliisikin pysähtyi, ja autosta nousi poliisimies puhallusputken kanssa. - Hyvää iltaa, teemme pistokokeita.

HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLEKSI TEHTY 26.5.2011

Eilen käytimme koko aamupäivän kesän ja varsinkin syyskauden toiminnan suunnitteluun.

Kesän toiminta painottuu leirikeskukseen. Kun muualla hiljenee, Hongistossa vilkastuu. Vaikka oman leirikeskuksen ylläpitäminen on pienelle seurakunnalle kallista, sen olemassaolon hyvät puolet tulevat  esille, kun leirejä suunnitellaan. Hongisto ei tilaratkaisuiltaan ihan vastaa tämän päivän tarpeita, mutta remontista ei kannata edes haaveilla. (Tai kyllä haaveilla saa: olisipa työntekijöille edes oma suihkutila!).

Syksyä suunnitellessamme meitä kohtasi ongelma: sunnuntaipäiviä on aivan liian vähän toiminnan runsauteen nähden. Mutta kaikki tarpeellinen saatiin sovitettua mukaan, kun vähän yhdisteltiin sieltä ja siirreltiin tuolta.  Kaikenlaista mielenkiintoista on tulossa. Eräs syksyämme ryydittävä asia on kirkon 150-v, kappelin ja Kappelikuoron 50-v juhlaviikko lokakuussa. Juhlaviikkoon sisältyy Kappelikuoron konsertteja ja  Anne Koskelan tekemä juhlanäyttely Toholammin kirkon vaiheista.

Mihin saakka pääsimme? Niin pitkälle, että joulu joutui ja kauneimmat joululaulut löysivät ajankohtansa. Hyvän työporukan kanssa on ilo tehdä töitä yhdessä.

Työyhteisömme kasvaa piakkoin uudella jäsenellä, jos kirkkoneuvosto täyttää nuorisotyön uuden toimen.  Se ratkeaa ensi tiistain kokouksessa.  Kanttorin virka on nyt haettavana. Ilmoituksemme on tämän päivän Kotimaa-lehdessä.

Tervetuloa sunnuntaina perhemessuun! Lestijärvellä on messun jälkeen toukotyön siunaaminen Koski-Vähälän pellolla.

LAPSEN  KANSSA KIRKOSSA, OSA II.  21.5.2011

...tai paremminkin "lasten", sillä nyt oli monta lasta liikkeellä. Viime viikolla aloitin eskareiden kanssa "kirkkoseikkailut". Eskarit tulevat ryhmittäin kirkkoon, ja etsivät sieltä aarteita. Mitkähän ovat kirkon neljä aarretta?  Erään lapsen kanssa kävin sakastissa pappien pukuja tutkiessamme tärkeän teologisen keskustelun, jonka päätteeksi totesin, että pojan käsitys oli oikeampi kuin minun. Tämäkös oli lapsista hauskaa: lapset tietävät enemmän kuin pappi!  Nämä eskaritapaamiset ovat ehdottomasti työni huippuhetkiä.

Tilaisuuden päätteeksi lapset istuvat penkkiin ja laulamme Jumalan kämmenellä. Se on virsi, jonka kaikki lapset tuntevat. Lopuksi siunaan heidät, niin kuin pappi aina seurakunnan siunaa. Pieni tyttönen sanoi:"Ritva-Elina Pylväs, sinulla on ihana ääni." Tästä lähtien kysyn ja kuuntelen vain eskareiden mielipiteitä.

Huomiseksi on luvattu kaunista säätä. Se on hyvä. Pääsevät motoristit turvallisesti kappeliin viettämään messua. Motoristikirkko on ensimmäistä kertaa toholammin seurakunnassa.  Hyvä sää suosii toivon mukaan myös Murennuskosken virsivaellusta. Kopsalan Aulis on nähnyt paljon vaivaa tapahtuman järjestämiseksi.  Illalla on vielä Lestijärven kirkossa Suuri veisuu, jossa lauletaan toivevirsiä.  Viime vuosi oli seurakunnassamme Raamatun vuosi, tämä kuluva on virsikirjan vuosi. Virsikirja joka kotiin ja käteen! Kirkkoherranvirastossa on niitä myytävänä.

Jumalanpalveluskyselyyn osallistuttiin tyydyttävästi. Työryhmämme on selannut vastaukset läpi, ja piakkoin teemme tarkemman analyysin vastauksista. Kiitos kaikille vastaajille!

Oletko huomannut, että etusivulla on linkki "Kirkossa luettavat tekstit"?. Pyrimme laittamaan siihen seuraavan sunnuntain jumalanpalvelustekstit. Ja Facebook-sivulle on linkki, joten sinne pääsee yhdellä klikkauksella. Käyhän tykkäämässä!

LAPSEN KANSSA KIRKOSSA   13.5.2011

Mummo oli pitkäperjantaina lapsen kanssa kirkossa.  Pappa lauloi kuorossa. Tuskin oli alkutervehdystä pidemmälle päästy, kun lapsi jo kysyi, milloin lähdetään pois. Mummo kaivoi laukustaan kaksi pikkuautoa. Lapsi niillä leikkimään. Hiljaisessa kirkossa autojen rattaat kolisivat, vaikka lapsi  selvästi yritti leikkiä hiljaa ja selosti autojensa kulkua ihan pienellä äänellä. Sitten autot alkoivat kyllästyttää. Lapsi katseli ympärilleen etsien uutta virikettä. Se löytyikin läheltä. Lapsi, hänen isänsä ja mummo olivat menneet istumaan kirkon etuosaan, että näkisivät hyvin papan ja hänen kuoronsa. Lisäksi kaikki takapenkit olivat jo täynnä. Siispä kiipeilemään tyhjien penkkien selkänojille! Lapsi kiipeili ja ratsasti selkänojilla. Mummo tunsi kirkkoväen katseet niskassaan: eipä osaa pitää lasta rauhassa! Mutta ehkä mummo vain kuvitteli?  Mutta mummo muisteli kiitollisena oman seurakuntansa kirkkoja, joissa on lapsille leluja ja kirjoja, ja liikkuminen sallittua. Kun jumalanpalvelus loppui, lapsi kipitti pappansa luo ja sanoi: "Sinä lauloit tosi hyvin." Kuorolaisten ilmeet lientyivät hymyyn.

Rakkaat aikuiset! Olkaa armollisia meille, jotka tulemme kirkkoon villivarsojemme kanssa! Tulemme niin kauan, kun he lähtevät mukaamme. Emme halua olla häiriöksi, mutta emme myöskaan tehdä kirkossa oloa lapselle sietämättömän ahdistavaksi. Toista kertaa he eivät sellaisen kokemuksen jälkeen kirkkoon lähde.

                                                               ***

Eilen oli aivan ihana konsertti Lampin kirkossa. Kalajoen rovastikunnan kuoro oli syntysijoillaan konsertoimassa. Näin voidaan sanoa, koska idea yhteisestä suurkuorosta on entisen  kanttorimme  Antti Haapaniemen. Anttia muistettiin kukkasin ja halauksin.  Kuoronjohtajille annoimme seurakunnan lahjana Työkeskuksessa valmistetut kassit, joihin oli pakattu lamppilaisia tuotteita: vettä, leipää, juustoa, Dellaa...

Kuorossa lauloi monta tuttua ylivieskalaista ja kalajokista laulajaa. Kiitos, kun tulitte.

                                                              ***

Sunnuntaina on Kaatuneitten muistopäivä, johon liittyy jumalanpalveluksen jälkeen tehtävä kunniakäynti ja seppeleenlasku Toholammin ja Lestijoen sankarihaudoilla. Sykäräisissä iloitaan ja kiitetään nuorista, jotka ovat suorittaneet isoskoulutuksen, ja siunataan heidät tehtäväänsä.

Ilon aihe on sekin, että avoinna olleeseen nuorisotyöntekijän toimeen  -siihen uuteen-  on ollut yksi hakija.

ps. jos joku huomasi konsertissa, että iskin silmää eräälle  tenorille, ja hän minulle, niin kyseessä oli aviomieheni.

HILJAINEN  VIIKKO  21.4.201

Onpa ollut upea viikko! Olemme Ruut-kanttorin ja Minnan kanssa kiertäneet kaikki viisi seurakuntamme alueella olevaa koulua esittämässä yhdessä koululaisten kanssa pääsiäiskuvaelman. Alakoululaiset olivat aivan liikuttavia esittäessään pääsiäisen tapahtumien henkilöitä. Joka koululla oli oma Jeesus, opetuslapset, palvelijat, sotilaat ja naiset tyhjällä haudalla. Ja kaikki lauloimme tuttuja pääsiäislauluja, joissa koko sanoma tuli selvästi esille. Facebook-sivullamme on pari kuvaa Herman Ojalan koululta.   Päiväkerhoikäisille oli omat hartaushetkensä Lampilla ja Sykäräisissä.

Tänään iltamessussa ollaan kristinuskon ydinsanomassa. Miten paljon meiltä puuttuisi, ellei olisi ehtoollista!

Pitkäperjantaina on vaikuttavaa laulaa ilman urkusäestystä. Lampilla kirkkokansa on tottunut veisaamaan, ja kun kuoro on apuna, ei säestyksen puute haittaa. Pääsiäisyönä vietämme messua klo 23. Viime vuonna messu oli ensimmäistä kertaa. Itselleni se oli pääsiäisen kohokohta. Yömessussa on aivan oma tunnelmansa, kun kynttilöiden valo erottuu hämärässä.  Toholampi kuuluu pääsiäiskokkoalueeseen. Kokolta voi tulla vielä kirkkoon!

Pääsiäiskokkojen polttaminen on tärkeä osa keski-pohjalaista pääsiäisperinnettä.  Vuosia sitten vietimme perheeni kanssa pääsiäistä kotiseudullani Kolarissa. Siellä oli pääsiäisen aikaan vielä "hanget korkeat nietokset", mutta kokko piti pohjalaisten saada. Isä ja pojat kaivoivat lumeen sopivan alustan, ja kokko saatiin kuin saatiinkin poltettua. Komeasti se pimeässä illassa loimusikin. 

  Hiljaiseen viikkoon kuuluu Kristuksen kärsimyksen muistaminen ja  kiitollisuus siitä, mitä hän on tehnyt puolestamme.  Pääsiäisen sanoma on iloa täynnä: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Jään pääsiäisen jälkeen vapaalle, ja palaan töihin vasta "myöhemmin keväällä".

TARKKAILE POSTIASI   14.4.2011

Huomenna perjantain  miehet viettävät laatuaikaa keskenään Hongistossa. Perinteisillä miestenpäivillä aiheena on "Mies, usko ja yhteiskunta".  Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, joka varmasti herättää ajatuksia ja keskustelua. Päivät jatkuvat lauantaina. Sunnuntain messukin oikeastaan liittyy miestenpäiviin, kun Erkki Kujala saarnaa ja sen jälkeen on kirkkokahvit seurakuntakodilla.

Mutta otsikko ei liity miestenpäiviin, vaan jumalanpalveluksen kehittämishankkeeseen. Sen tiimoilta tehdään kysely satunnaisotoksella valituille seurakuntamme jäsenille. Otos tehtiin vaaliluettelosta aakkosjärjestyksessä poimien joka 25. nimi. Sattuikohan sinun nimesi tähän joukkoon? Jos sattui,  saat lähipäivinä minulta postia. Kyselyyn vastaaminen on tärkeää, koska se antaa tietoa siitä, mitä mieltä olet oman seurakuntamme jumalanpalveluksista. Kyselyyn vastataan nimettömänä.

Tänään kävimme Kirkkovaltuuston puheenjohtajan Heikki Liinamaan  kanssa onnittelemassa 60 vuotta täyttävää Artesaaniopistoa. Opiskelijoiden töistä oli koottu hieno näyttely.   Heikki tiesi kertoa, että opisto on aikoinaan aloittanut toimintansa pappilan  vanhassa navetassa.

Artesaaniopiskelijoiden ryhmä suunnittelee remontoitavaan Vanhaan pappilaan mm.  värit ja materiaalit seiniin, kattoihin ja lattioihin.   Olen erityisen tyytyväinen siihen, että remontin jälkeen pappilaan pääsee myös pyörätuolilla.

Kevät saa monet innostumaan komeroiden siivouksesta. Kaikenlaista tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa kannetaan roskiin, kierrätykseen ja kirppiksille.  Jonkinlainen siivous lienee ollut käynnissä siinä kodissa, josta oli tuotu muovikeräyspisteen viereen maahan (!) vauvanukke. Sellainen silmänsä sulkeva, vaaleatukkainen nukke, jolla oli oikeat vauvan potkuhousut. Tuijotin nukkea järkyttyneenä. Ei sitä olisi saanut hyljätä. Jonkun täytyisi pelastaa se.  Näin jo silmissäni itseni pesemässä nukkea ja potkuhousuja ja viemässsä puhtoisen nuken mökille lapsivieraita odottamaan.  Satuin mainitsemaan aikeestani autonkuljettajana toimineelle puolisolleni. Hänen sekä sanallinen että kehon kieleen perustuva viestintänsä ilmaisi , että minun on parempi jättää nukke niille sijoilleen. Koska olimme menossa Ylivieskan uuteen, aivan turhan suureen Prismaan ,jossa en osaa yksin eksymättä liikkua, katsoin parhaksi  kavuta autoon ilman nukkea.

MITÄHÄN  KIRJOITTAISIN?  5.4.2011

Tässä on nyt blogia pidetty alun toista vuotta. Aloitin kirjoittamisen, koska se a) on minusta hauskaa   b) oli mielestäni mainio väline tiedottaa asioita seurakuntalaisille.  Nyt olen avannut tiedon kulun nopeuttamiseksi Facebook -sivun. Siihen on helppo tehdä nopeasti lyhyitä tiedotuksia tapahtumista yms. Kiusallisen hyvin muistan, mitä aiemmin  kirjoitin Facebookista ja sen tarpeellisuudesta = tarpeettomuudesta. Ei sitä sanaa sano, jonka kelkassa ei istu.

Onko blogin pitäminen siis tullut tiensä päähän?Vai onko tämä uuden alku? Kirjoittamisen, joka ei niinkään olisi tiedottamista, vaan muuta tuumailua, kommentointia ja kannanottoa?

HENGELLISEN musiikin viikolla meillä oli runsaasti hyvää musiikkia tarjolla.  Ruusuja ja kiitoksia kaikille esiintyjille ja kuoron johtajille! Kirkkokuorolle ruusuja siitä, että olette jaksaneet harjoitella ja pysyä mukana vaikka johtajat ovat tiuhaan tahtiin vaihtuneet. Elonjyvälle ruusuja, kun laulatte sydämestä sydämeen. Matkamiehille, kun olette niin jämäköitä laulajia, että ihan sydän heltyy. Kappelikuorolle, kun olette kehittyneet  komeaksi kuoroksi.  Jyvälle, kultajyvälle, kun tuotte raikasta nuorta tuulahdusta seurakuntaamme. Ja Ilonjyvälle ja Ilonpisaralle, kun olette niin reippaita ja suloisia.

Petri Laaksoselle emme ojentaneet ihanan konsertin päätteeksi ruusuja, vaan lamppilaista evästä, vettä, leipää, voita ja juustoa, sekä Ilonjyvän levyn.

Lapsikuorojen konsertissa oli aistittavissa vanhempien ja isovanhempien ja muun suvun ilo ja ylpeys, kun oma lapsi lauloi. Niin se on isomman lapsen vanhemmillakin. Me puolisoni kanssa matkasimme Jyväskylään saakka ihan vaan kuuntelemaan, kun poika  lauloi kuorosssa. Se oli tärkeää sekä pojalle että meille vanhemmille.

VALTUUSTON KOKOUKSESSA PÄÄTETTYÄ    28.3.2011

Valtuuston listoilla oli kaksi asiaa, kanttorinvirka ja remontti.  Molemmat seurakunnan toiminnalle tärkeitä asioita. Kanttorinvirka on ollut ns. muuta piispainkokouksen hyväksymää koulutusta vastaava virka. Se lakkautettiin ja perustettiin  "ylempää korkeakoulututkintoa vaativa " virka.    Nyt  asia menee tuomiokapituliin, ja konsa se on kapitulin kokouksessa käsitelty ja hyväksi havaittu, virka laitetaan hakuun. Tuomiokapituli tekee Kotimaa-lehteen oman limoituksensa (pienen) ja seurakunta omansa (isomman). Sitten vain odotellaan hakijoita.

Ensi viikon Kotimaa-lehteen tulee meidän uuden nuorisotyönohjaajan toimemme ilmoitus.  Kesällä tarvitsemme myös kirkkoherranvirastoon lomittajaa parin kuukauden ajaksi. Viime viikolla Irmeli oli lomalla. Lomitus hoitui siten, että joku meistä oli päivystämässä puhelinta ja vastaanotti töitä, joita Irmeli nyt tekee... Viikko menee silläkin tavalla, mutta ei koko kesä.

Mutta nyt eksyin asiasta eli siitä, mitä valtuusto käsitteli toisena asiana: hyväksyi remonttisuunnitelman ja lisämäärärahan. Vanhan pappilan remontti etenee. Miehet purkavat entistä uuden tieltä. Sekamelskan keskellä joimme työntekijäporukalla aamukahvit. Mutta ei se iloa pilannut.  Nyt sen huomaa, miten tarpeellinen tila pappilan sali on kaikelle toiminnalle. Kunhan jaksetaan odottaa, niin siitä tulee entistä kauniimpi ja viihtyisämpi. Ja ennen muuta lämpimämpi.

Tein päivällä toimintakertomusta viime vuodelta. Monenlaista toimintaa, tapahtumaa ja haasteellisiakin asioita vuoteen on mahtunut. Jumalanpalveluskäyntejä mittaavat luvut ovat kääntyneet nousuun, mutta kinkereille osallistujat ovat edelleen vähentyneet. Siitä huolimatta kinkeriperinnettä jatketaan ensi vuonnakin. Jos jollakin kylällä halutaan omaehtoisesti luopua kinkereistä, niin niitä ei pidetä, mutta seurakunta ei ole kinkereitä lopettamassa.

LESTIN KIRKOSTA LASTEN KIRKKO 23.3.2011

Lestijärven eli "Lestin" kirkon vasemmassa siivessä on tyhjää tilaa eli tilaa, jossa ei ole penkkejä. Siitä tehdään lasten oma paikka. Pieni pöytä ja tuoleja, piirustuspaperia ja kirjoja, ehkä pehmolelujakin. Kun lapset tulevat jumalanpalvelukseen, he voivat välillä jaloitella ja käydä katsomassa lastenpaikkaa. Laitamme sinne myös alttaripöydän, jossa on jokin päivän aiheeseen liittyvä kuva tai asetelma.

Lapsikuoro Ilonpisara on nimensä mukainen. Se tuo iloa reippaalla laulullaan. Viime sunnuntain perhekirkossa sen kuulimme, kun kuoro esiintyi ensimmäistä kertaa.

Joko olet käynyt seurakunnan Facebook-sivulla? Sinne pääsee kätevästi  "guuglettamalla". Hakusanaksi facebook toholammin seurakunta, niin sivu avautuu linkistä klikkaamalla. Ei tarvitse itse olla facebook-sivun onnellinen(?) omistaja.

Tämä verkostomaailma muuttuu ja kehittyy koko ajan. Seurakunnan kotisivut on tehty viisi -kuusi vuotta sitten, ja nyt niitä pitäisi alkaa päivittää. Mutta miten ja millaiseksi, siinä sitä onkin päivittelemistä. Kotisivun tarkoitus olisi helpottaa ja nopeuttaa tiedottamista ja lisätä yhteydenpitoa seurakunnan ja seurakuntalaisten välillä. Sen pitäisi olla ilmeeltään houkutteleva ja kiinnostava. Ja lisäksi helppokäyttöinenkin. Jos tieto on monen klikkauksen takana, se jää etsimättä.

Perjantai- ja lauantai-iltana ovat  äidit ja tyttäret matkalla. Minne? No tietysti  naistenpäiville! Sunnuntain messun jälkeen on Hongistossa toivottavasti myös isiä ja poikia liikkeellä. Jos et ole aikaisemmin pilkkinyt, nyt on mahdollisuus saada opetusta kädestä pitäen. Kati ja Salme järjestävät ulkoilupäivän ohjelman ja paistavat lättyjä. Latokappelista voi hakea rukouskortin kotiinviemiseksi.

Sunnuntai-iltana kajahtaa suuri veisuu Toholammin kirkossa. Kun tulet kirkkoon, voit valita toivelistasta haluamasi virren, ja maksaa 2 €. Ne virret, joita on eniten toivottu, lauletaan illan aikana. Tulot menevät Yhteisvastuukeräykselle. Vinkki: osta samaa virttä useammalla rahalla, niin varmistat läpimenon!

Eilen erosi kirkosta 500 jäsentä jonkun kampanjan takia. Kampanjan, joka ei edes ollut kirkon järjestämä, mutta ainakin iltapäivälehdessä otsikoitiin sellaiseksi  "Kirkon aktiivit kampanjoivat".  Tuntuu tosi surulliselta. En ole vielä tarkistanut, erosiko meillä ketään.

UUSIA VIRKOJA JA VERKKOJA 16.3.2011

Toisen nuorisotyönohjaajan saaminen on nyt varmistunut. Kirkkoneuvoston päätöksellä toimi julistetaan haettavaksi. Toivotaan, että saamme myös hakijoita.

Kanttorin virka päätettiin palauttaa korkeampaa koulutusta vaativaksi ns. B-viraksi. Se tarkoittaa, että hakijan tulee olla musiikin maisteri. Tämä päätös vaatii vielä kirkkovaltuuston vahvistuksen. Sen jälkeen asia siirtyy tuomiokapituliin, joka hyväksyy tai hylkää seurakunnan esityksen. Pappien ja kanttoreiden virkojen lakkauttamiset ja perustamiset kulkevat tätä reittiä. Vasta sitten paikka tulee haettavaksi.

Jumalanpalveluksen kehittämishanke etenee. Perjantaina Kirkkohallituksesta hankekoordinaattori tulee kuulemaan, missä meillä mennään. Alussahan vasta olemme, mutta jotakin on jo saatu aikaan. Kirkkoväärtitoiminta alkaa, kun saamme kokoon ihmisiä, jotka haluavat palvella jumalanpalveluksessa erilaisissa tehtävissä. Kuten toivottaa kirkkoväen tervetulleeksi, kerätä kolehtia ja muutenkin autella suntiota. Kirkkoväärti voisi myös leimata lasten kirkkopassit. Jos tuntisit kiinnostusta tähän tehtävään, ota yhteyttä Jutilan Sinikkaan, Keskitalon Helenaan tai Palorannan Paavoon.

Kehittämishankkeen hengen mukaista on myös rukoushetkien järjestäminen Sykäräisen kappelissa ennen Laulumessua.

Kylien kirkkopyhiä on tulossa. !0.4. on ensimmäinen, Isokangas-Kleemolan kirkkopyhä. Saapa nähdä, minkä kylän he haastavat seuraavaksi kirkkopyhä-kyläksi!

Ruut-kanttori järjestää torstai-iltaisin paastonajan virsihartauksia, joista huomenna on ensimmäinen.  

Päiväpiirin kanssa lähdemme retkelle entiseen seurakuntaani Kalajoen Rautioon 23.3. klo 11 Seurakuntakodilta. Tervetuloa joukolla mukaan! Lähdöstä voi kysellä Anna-Kaisalta.

 Minnan kanssa olimme Hengellinen työ verkossa -koulutuksessa. Siitä inspiroituneena perustin meidän seurakunnalle Facebook -sivun. Käy katsomassa!  Esimerkiksi  jonkun tilaisuuden tai jumalanpalvdeluksen jälkeen asiasta voitaisiin keskustella netissä.

Muutoinkin olemme yrittäneet aktivoitua tiedotuksessa. Etusivulla on  oikeassa reunassa "Ajankohtaista"  -palsta, ja siinä linkkejä, joita klikkaamalla saa tietoa tulevista tapahtumista.  

LEIRIN  JÄLKEISTÄ  ELÄMÄÄ  4.3. 2011

Anna-Kaisa nauroi sydämellisesti viime kertaisessa kirjoituksessani ollutta ilmaisua, jossa väitän, että yhteisvastuukonsertti on "myöhemmin keväällä".  Konsertti kun todellisuudessa on 11.3. Toholammin kulttuurisalissa.  Olisi pitänyt tarkistaa ajankohta ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan. Aika rientää niin nopeasti. Se, mikä tänään tuntuu olevan jossakin kaukana, onkin kohta jo käsillä. Seurakuntatyössä tämän huomaa usein. On sovittu jokin tapahtuma tms jonnekin kauas, ja katso! siinä se on ensi viikolla.

Rippileiri meni kohtuullisen hyvin. Sairastumisia oli valitettavasti, ja muutamat joutuivat menemään välillä kotiin sairastamaan ja lääkäriinkin. Mutta lopussa kaikki olivat paikalla, mikä on tärkeää. Muuten jää keskeneräisyyden tunne. Leiri pitää aloittaa ja lopettaa selkeästi. Lopettamiseen pitää kiinnittää huomiota. Ei ole hyvä, jos väki vain  liukenee paikalta kuka mihinkin.  Minä jouduin lähtemään muita ennen, jo aamulla kukonlaulun aikaan, mutta kerroin sen nuorille, niin että he eivät ihmetelleet, mihin "papitsu"(!) oli kadonnut.

Sämpylöitä leivottiin kolmena iltana ryhmä kerrallaan. Hyviä niistä tulikin.

Olimme Irmelin ja Kimmon kanssa Kempeleessä isossa koulutustapahtumassa, jossa oli väkeä hiippakunnan kaikilta laidoilta. Tapahtuma liittyi  1.12.2011 (siis ihan pian)  käynnistyvään  kirkkoherranvirastojen uuteen tietokoneohjelmaan.  KIRJURI -ohjelma tulee, miedän on oltava valmiita.

Illalla olin mukana kotiseuroissa.  Se oli oikein mukava ilta. Vieraiden joukossa oli armoitettuja kertojia, jotka muistelivat  rovasti Kyröä ja kanttori Pöyhtäriä sekä muita menneitä seurakunnan  palvelijoita.  Tunnelma oli lämmin ja leppoisa. Talonväki oli järjestänyt arvontaa, jonka tuotto meni oman seurakunnan diakoniatyölle.

Lisää tällaisia kotiseuroja!  Nyt, kun kinkerit alkavat olla pidettynä, olisi kotiseurojen aika.

Toholammin vanhassa pappilassa on alkanut remontti. Kuten kaikki remontit, tämäkin on alkanut purkutyöllä. Pahoittelen remontista toiminnalle ja seurakuntalaisille koituvaa haittaa. Mutta onhan se sitten mukavaa, kun saadaan olla lämpimissä tiloissa.  terveisin nimim. "Rukkaset kädessä teetä juonut".

LEIVÄN TUOKSUA  25.2.2011

Monessa kodissa pakkaillaan nyt reppuja, kun talviloma on alkamassa. Viisitoista nuorta meidän seurakunnassa ja neljä isosta naapureiden puolelta pakkailevat reppujaan rippileiriä varten. Enkeleitä niihinkin reppuihin!

Olen suunnitellut leiriläisille pienen yllätyksen. Jokainen ryhmä vuorollan leipoo iltapalasämpylät minun kanssani. Kultamussukat eivät vielä itse tiedä tätä. 

Minusta on hauskaa lähteä leirille. Nuorten seura tuo  mukavaa vaihtelua kovin hallintopainotteiseen kirkkoherran työhön.

                                                       ***

Yhteisvastuukeräys on suoritettu. Siitä jäi itselle hyvä mieli. Jotkut tunnistivat kerääjän. Eräässä kodissa sanottiin iloisesti: "Sinutko ne on laittaneet juoksutytöksi !" Tuli ihan nuorekas olo. Kyllä kerään ensi vuonnakin. Ja rohkaisen muitakin keräämään. Pienistä puroista isokin virta alkaa.

Yhteisvastuun merkeissä on tulossa laskiaisena perheiden tapahtuma, jossa on monenmoista ohjelmaa. Ja tietysti kaakaot ja laskiaispullat. Minna järjesti samanlaisen tapahtuman myös vuosi sitten.

8.3.klo 11-12.30 on srk.kodilla laskiaismyyjäiset, jolloin on erityisesti leipää myytävänä. Tuoretta, tuoksuvaa,  kotona leivottua leipä... Ja hernekeittoa omiin astioihin. Anna-Kaisa odottaa runsaasti ostajia.

Myöhemmin keväällä on kunnan kanssa yhdessä järjestetty YV-konsertti kulttuurisalissa, ja kirkossa 3.4. klo 19. Petri Laaksosen konsertti.   

Tapaamme leirin jälkeen.                           

ENKELEITÄ  REPPUUN   17.2.2011

Yhteisvastuukeräyksen esitteissä puhutaan arkienkeleistä. Arjessahan enkeleitä tarvitaan monessakin mielessä. Niitä oikeita suojelijoita, joista Raamattu puhuu, ja vielä arkisempia, siivettömiä, joista käytetään myös  nimitystä "lähimmäinen" tai "tavallinen ihminen". Toinen ihminen voi olla toiselle enkeli tekemällä enkelitekoja, auttamalla arjessa.

Tämän vuoden YV-keräys suuntaa katseet nuoriin lähellä ja kaukana. Nuorten yksinäisyys Suomessa ja Mosambikissa voi olla erilaista, mutta yhtä raskasta kantaa. Ainakin minä yhdistän afrikkalaiseen elämäntapaan yhteisöllisyyden ja suvun ja perheen tuen. Voiko sielläkin olla yksinäisiä nuoria? Kyllä voi. Tämän päivän nuori voi olla täysorpo. Ja jos mummoakaan ei enää ole, nuori on ypöyksin. Ja ehkä hänellä on vielä huollettavanaan joku sisaruksistaan. Hän, joka itse on turvaa vailla, yrittää olla turvana vielä heikommalle.

Joko teidän kulmilla ja kylillä on YV-kerääjä? Minä en ole koskaan ollut kerääjänä. Mutta nyt olen. Sain Anna-Kaisalta listan, johon en ole vielä ehtinyt hankkia yhtään nimeä, mutta ensi viikolla panen töpinäksi. Lisää  kerääjiä tarvittaisiin ainakin Yli-Lestillä ja Lampin kirkolla.

***

Olin pari päivää Tampereella Jumalanpalveluksen neuvottelupäivillä. Niistä kerrottiin Kotimaa-lehden pääkirjoituksessa tällä viikolla. Päivien anti oli kiitettävä. Nostan esille arkkipiispa Mäkisen puheenvuoron kielen merkityksestä. Kieli voi olla liturgista, kuten papin ja seurakunnan vuoropuhelu, yhteen liittävää  kuten yhdessä lausuttu uskontunnustus tai kommunikoivaa, kuten rukous ja saarna.

Tapahtuuko jumalanpalveluksessa vuorovaikutusta?  Mielestäni tapahtuu, vaikka se ei olisikaan sanallista. Ylipäätään ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sanojen määrä ei ole ratkaiseva, vaan tärkeämpää on se, mitä tapahtuu sanattomasti eleiden, ilmeiden, katseiden ym. välityksellä.

***

Pakkaset ovat hillinneet liikuntaharrastusta. Olen malttanut parannella oloani ja pysyä rauhassa paikoillani. Samalla olen ajatellut, miten tärkeitä asioita ovat terveys ja kaikki siihen liittyvät yksinkertaiset ja arkiset asiat. Että saa nousta aamulla.

Voi hyvin. Enkeleitä reppuun. Ja lantti YV keräykseen, niin muutut arkienkeliksi.

PAREMPI KAKTUS PURKISSA KUIN KURKUSSA    9.2.2011

Joulun tienoilla kirjoitin kaktuksista, jotka ovat asettuneet meille taloksi. Ja että katselin niitä pahalla silmällä.  Nyt olen muuttanut kantaani, ja todennut, että ne ovat oikeilla paikoillaan kukkapurkeissaan. Mutta joku niiden sukulainen on muuttanut kurkkuuni ja kipuilee siellä ilkeästi. Työterveyshoitaja varoitteli puhumasta ja korosti vaikenemisen tervehdyttäviä vaikutuksia. Nyt  nainen vaikenee seurakunnassa muutamaksi päiväksi. Kirjoittamista ei kielletty.

***

Kinkerikierros on ehtinyt jo yli puolivälin. Niillä kylillä, missä olen ollut, on väkeä ollut paikalla enemmän kuin viime vuonna. Mielenkiintoista nähdä, mikä on saldo, kun kaikki kylät on kierretty. Luin viime vuonna kirjoittamani yhteenvedon, jossa totesin, että kinkereillä kävijöiden määrä on vuosien ajan laskenut ja uusin kinkeritalojen löytyminen on ollut vaikeaa.  Tänä vuonna kokemus on se, että uusia taloja on löytynyt hyvin.

Kinkereillä ei enää kuulustella rippikoululaisia. Ei kuulusteltu viime vuonnakaan. Edelliset sukupolvet ovat olleet minulle "katkeria": miksi ei enää kuulustella, kun meitäkin kuulusteltiin?  Vanha konsti voi olla parempi kuin pussillinen uusia, mutta tässä asiassa ei vanhaan käytäntöön enää palata.  Näin on kirkkoherra sen asian päättänyt.

***

Seurakunnassa on kaksi projektia vireillä. Toinen on Kirkon 150-vuotisjuhlaan  sekä Sykäräisen kappelin ja Kappelikuoron 50 vuotisjuhlaan liittyvä. Juhlavuoden tapahtumia on suunnittelemassa kirkkoneuvoston asettama työryhmä, johon kuuluvat Aila Kiviniemi, Sinikka Jutila (siht.) , Erkki Kujala, Aulis Kopsala, Osmo Jämsä ja minä.  Tulossa on ainakin Erkin vetämiä opastettuja hautausmaakierroksia kesällä, jumalanpalvelus vanhan kirkon paikalla elokuussa  ja kokonainen juhlaviikko lokakuussa.  Lisäksi opiskelija Anne Koskela on laatimassa mielenkiintoista näyttelyä Toholammin kirkkojen vaiheista.

Kutsuimme juhlamessuun piispa Salmen, mutta hän oli jo varattu, joten piispallista arvovierasta emme juhlaan saaneet.

Toinen projekti on kolmivuotinen jumalanpalveluksen kehittämishanke, jossa olemme yhtenä pilottiseurakuntana mukana. Tästä kerroin viime kerralla. Työryhmässä ovat Sinikka Jutila (siht.), Paavo Paloranta, Mari Peltokangas, Katariina Jämsä, Helena Keskitalo, Lassi Mäkelä ja minä. Olen iloinnut molempien työryhmien valtavasta innokkuudesta ja idearikkaudesta.

Jumalanpalveluksen kehittämisessä etsitään tapoja, joilla "lämpö ja  hengellinen syvyys" voisivat koskettaa seurakuntaa. Muidenkin kuin työryhmään kuuluvien ideoita otetaan vastaan.

MENEILLÄÄN    5.2.2011

"Meneillään"  kuulostaa paljon mukavammalta kuin "keskeneräinen" tai "tekemätön".  Onko sinulla jossakin piilossa "meneillään " oleva käsityö? Minulla on ollut mökin parvella jo jonkin aikaa "meneillään " oleva sukankudin. Mutta eipä minun tarvitsekaan itse kutoa,  kun ostan nykyään villasukat myyjäisistä. Samalla tulen kannattaneeksi lähetys-ja diakoniatyötä.

***

Toholammin seurakunta on valittu yhdeksi Oulun Hiippakunnan pilottiseurakunnaksi, jonka tehtävänä on suunnitella jumalanpalveluksen kehittämistä. Tavoitteena on "lämmön ja syvemmän hengellisyyden" kohtaaminen seurakunnan yhteisessä juhlassa. Kirkkoneuvosto asetti työryhmän minulle kaveriksi kehitystä kehittämään. Ensimmäisenä tehtävänä oli arvioida, millainen jumalanpalvelus meillä nykyään on. Työryhmäläisillä oli kokolailla hyvä kuva seurakuntamme jumalanpalveluksista. Mitä mieltä sinä olet? Laita palautetta!

***

Tulevana sunnuntaina on perhekirkko, johon on kutsuttu viime vuoden aikana kastetut pienokaiset. Lähetin heille oman kirjeen.  Heidän nimensä luetaan esirukouksen yhteydessä, ja jokaiselle asetetaan oma enkeli alttarille kertomaan, että enkelit suojelevat pikkuisia. Ja isoja.  Lasten läsnäolo tuo jumalanpalvelukseen oman lämpimän ja kodikkaan  tunnelmansa.

***

Lestijärveläiset ovat toivoneet lisää näkyvyyttä lehtien kirkollisiin. Koska lehdestä riippuvista painoteknisistä syistä emme saa LESTIJÄRVEÄ näkymään tummalla painettuna kirkollisten ilmoitusten keskelle, ratkaisimme työntekijäporukalla asian niin, että jatkossa Keski-Pohjanmaan otsikossa on molempien kirkkojen kuvat ja tekstinä Toholampi ja Lestijärvi. Minä olen tästä muutoksesta vastuussa. Kuten eräs entinen presidentti sanoi:"Haukkukaa minua, Kekkosta."

ME TULEMME  TAAS  27.1.2011

Taas on se aika vuodesta, jolloin seurakunta jalkautuu kyliin ja koteihin matkaurkujen ja virsikirjojen ynnä muiden tykötarpeiden kanssa. Kyläkinkerit alkavat käydä seurakunnissa harvinaisiksi, mutta meillä niitä pidetään edelleen. Kuten vuosi sitten kirjoitin, kinkereiden luonne on muuttunut kontrollista ja kuulusteluista  seurakunnan ja kylän väen kohtaamisen paikaksi. Kylien omaleimaisuus tulee kinkereillä hyvin esille.

Tämän vuoden kirkeriaiheena on lähetystyö. Teemme lähetystyön taustaa ja merkitystä tunnetuksi, sekä kerromme tietysti oman seurakuntamme nimikkoläheteistä ja kohteista. Tiedätkö muuten, kuka on Toholammin seurakunnan lähetyssihteeri?

Ruut-kanttori on itse ollut lähettinä. Hän kertoo kinkereillä, miten pienillä teoilla voi kotimaassa tukea lähetystyötä. Vaikkapa lähettämällä postimerkkejä Suomen Lähetysseuran huutokauppaa varten. Postimerkit leikataan kuoresta irti, ja postikortit lähetetään kokonaisina.

Olen vuosia sitten kerännyt tätä tarkoitusta varten postimerkkejä, mutta jossakin vaiheessa se on unohtunut. Nyt Ruutin innostamana aloitin uudestaan. Samoin siivosin korttilaatikostani ison nipun vanhoja joulu- ym. kortteja. Teepä sinä sama juttu, ja tuo korttisi vaikkka kirkkoherranvirastoon, niin lähetetään ne yhdessä eteen päin. Kyllä ovat kohta Suomen Lähetysseurassa ihmeissään, kun Lampilta alkaa tulla hevoskuormittain postikortteja ja postimerkkejä.

Kinkereillä on tapana  kysellä kylän kuulumisia: pidetäänkö kylällä pyhäkoulua, kuka on kylänvanhin ja keitä kuuluu diakoniakylätoimikuntaan. Kysyn myös, löytyisikö halukkaita tekstinlukijoita  jumalanpalveluksiin. Eräällä kylällä kaksi koulutyttöä ilmoittautui. Pappa vähän jarrutteli ja epäili, mutta tytöt vastasivat reippaasti, että osataan me lukea. Ei siihen muut vaaditakaan. Pappi kirjoitti nimet ylös. Kirjoitti  myös 3-vuotiaan pikkumiehen nimen, joka myös  ilmoittautui. Ei siihen mene kuin neljä vuotta, kun hänkin jo osaa lukea.

***

Kynttilänpäivänä 6.2. on kolmen polven kirkkopyhä.  Kutsumme perhekirkkoon lapset, vanhemmat ja isovanhemmat. Oman kutsukirjeensä ovat saaneet kaikki viime vuonna kastetut pienokaiset, joiden nimet luetaan Lampin tai Lestin kirkossa ja alttarille asetetaan jokaisen nimen kohdalle enkeli.

Vaikka joskus on erityisesti jollekin ryhmälle suunnattuja kirkkopyhiä, tarkoitus ei ole sulkea muita ulkopuolelle. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Kaikki ovat tervetulleita Jumalan perheväen yhteiseen juhlaan.

ILON PISAROITA    22.1.11

Ilo on usein tarjolla pieninä pisaroina ja pilkahduksina.  Kun kaikki pisarat kerää yhteen , siitä tuleekin ihan  ”ylitsevuotava malja” (Ps. 23).

                                                                                       ***

Perjantain aamukahveilla Anna-Kaisa ehdotti, että laulaisimme riemullisen kiitosvirren, kun hän oli niin iloinen Lestijärvellä aloittaneesta lapsikuorosta.  Olin täysin samaa mieltä. Pitkään toivomani kuoro käynnistyi Ruut Ritovaaran aloittamana. Ensimmäisissä harjoituksissa oli ollut mukana jo 15 lasta. Kuoron nimeksi tuli ILONPISARA. Ruut selitti, että kun Lampilla on Ilonjyvä, niin  pisara yhdistettynä jyvään tuottaa paljon kasvua.  Toivomme, että molemmat kuorot kasvattaisivat lapsia ja heidän perheitään läheiseen seurakuntayhteyteen.

Ruut auttaa meitä kanttorin tehtävissä  toistaiseksi.

                                                                                       ***

Seurakunnan musiikkityö  on kokonaisuudessaan hyvällä mallilla. On lapsikuorot (2 kpl!) , nuorten soitin – ja lauluyhtye Jyvä, varttuneemman väen Elonjyvä sekä kappelikuoro ja kirkkokuoro. 

Kappelikuoro saavuttaa tänä vuonna 50 vuoden merkkipaalun. Hieno saavutus.  Kuoro pitää syksyllä juhlakonsertin.  Näin on ollut joka kymmenluvun kohdalla. Asian tekee erityislaatuiseksi se, että sama kanttori on johtanut kaikki juhlakonsertit. Osmo Jämsä valmistelee  ja johtaa myös ensi syksynä olevan konsertin.

                                                                                       ***

Huomenna, sunnuntaina, vietämme juhlamessua, jossa siunataan uudet luottamushenkilöt tehtäväänsä. Seurakuntakodilla on tarjolla riisipuuroa, luumusoppaa ja kahvit jälkkäriksi.   Sen jälkeen luottamushenkilöt ja seurakunnan työntekijät tapaavat toisensa.  Olen kokouksissa jo tavannut  uuden kirkkovaltuuston ja –neuvoston, ja iloinnut siitä innokkuudesta , millä he tehtäväänsä suhtautuvat.

                                                                                       ***

Huomaan, että olisi paljon kirjoitettavia asioita, mutta ei tehdä tästä liian pitkää juttua.  Jospa saisin seuraavan kirjoitelman aikaiseksi hieman nopeammin.

Mutta yksi henkilökohtainen ilonpisara lopuksi. Olimme  viime sunnuntaina  lapsenlapsen kanssa Rovaniemen kirkossa. Ehtoollisella käytyämme  lapsi sanoi: ”Tuntui hauskalta, kun pappi siunasi.”  Ja jatkoi: ”Mummo, on kiva olla sinun kanssa.”    

VILLAHUIVITALVEA

Lampin kirkon kuoriosa on kaunis, mutta näin talvella vetoinen paikka. Olen harkinnut liturgisen pukeutumiseni täydentämistä villahuivilla. Huomaisikohan kukaan?

Mutta on sitä kylmemmässäkin paikassa kirkonmenoja toimitettu. Olin nimittäin Kalajoella Hiekkasärkillä yrittäjien järjestämässä talvikirkossa muutama vuosi sitten. Pakkasta oli ja mereltä kävi kova tuuli. Kiskoin ylleni toppahaalarin, villahuivin ja paksut sormikkaat. Sitten miesten kokoa oleva alba, joka nostettiin vyöllä sopivan mittaiseksi. Ei näyttänyt juhlalliselta. Suntion kanssa piilotimme koko komeuden valkoisen messukasukan alle, vaikka se ei tainnut ihan virallisten ohjeiden mukaista ollakaan, kasukkaa saisi käyttää vain messua eli ehtoollispalvelun toimittamisessa. Mutta hyvin tarkenin.

                                                                ***

Olin iltapäivällä kodinsiunaamisjuhlassa Pesäpuussa. Kehitysvammaisille asukkaille oli valmistunut upouudet, itsenäisen asumisen mahdollistavat  kodit. Juhlaan oli kokoontunut "uuden" ja "vanhan" puolen väki ja heidän vieraansa. Kevätkauden kanttorimme, Ruut, soitti kitaraa ja laulatti juhlaväkeä. Harvoin kuulee niin sydämestä sydämeen kulkevaa veisuuta. Melkein vielä enemmän puhutteli yhdessä rukoiltu Isä meidän -rukous: se voima ja vakavuus, millä jokainen rukoukseen yhtyi omalla tavallaan, oli todella koskettavaa. Ja kaikki ne mieltä lämmittävät halaukset!

                                                                  ***

Kodin siunaaminen  on toimitus, jonka voi kuka tahansa pyytää kotiinsa, olipa koti uusi tai vanha. Usein liitämme sen kasteen yhteyteen.

                                                                   ***

Uusi kirkkovaltuusto kokoontuu ensimmäistä kertaa keskiviikkona. Tässä kokouksessa valitaan valtuuston puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja sekä eri työalojen johtokunnat. 

Valtuusto kokoontuu noin neljä-viisi  kertaa vuodessa päättämään taloudesta ja muista isommista asioista. Valtuuston kokouksen ovat yleisölle avoimia, ja niistä tiedotetaan kirkollisissa uutisissa. Kirkkoneuvosto kokoontuu useammin. Sen tehtävänä on valmistella asioita valtuuston käsittelyyn, ja päättää lähempänä toiminnan käytännön tasoa olevista asioista. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra. Johtokunnat ovat työntekijöiden tukena suunnittelemassa toimintaa. Johtokunnat voivat tehdä esityksiä kirkkoneuvostolle. Myös jokainen seurakuntalainen voi tehdä esityksen ja osoittaa sen kirkkoneuvostolle.   

Uusien luottamushenkilöiden tehtäväänsiunaaminen on 23.1. klo 10.00 Toholammin kirkossa.

HYVÄÄ  JOULUA  25.12.2010

Sanotaan, että on kolme asiaa, joita ihminen ei väsy katselemaan: palava tuli, virtaava vesi ja nukkuva lapsi. Katselin tänään nukkuvaa ja välillä valvovaakin pientä vauvaa. Meitä oli iso joukko aikuisia ihastelemassa häntä. Hän herkisti ja lämmitti jokaisen mieltä. Häntä ei voinut katsoa hymyilemättä.

Joulua vietetään Jeesus- vauvan syntymän muistoksi. Pieni lapsi on joulun keskuksessa. Senpä takia joulu antaa meille luvan olla tavallista lämpimämpiä ja ystävällisempiä toisiamme kohtaan. Lapsen läheisyys saa sen aikaan.  Joulussa on jotakin levollista ja rauhoittavaa, niin kuin nukkuvassa lapsessa. Lapsen syntymää edeltää kiire ja vaiva, mutta kun hän on syntynyt, on kaikki juhlavan rauhallista ja onnellista.

***

Viime jouluna Toholammin kirkossa ei ollut jouluaamun jumalanpalvelusta. Voin sanoa, että palautetta tuli, vaikka "uusi kirkkoherra" ei ollutkaan syyskauden jumalanpalvelussuunnitelmista vastuussa, toteutuksesta kylläkin. Nyt jumalanpalvelus oli aamulla kello 8.00. Kirkkokuoro lauloi Jonna-kanttorin johdolla, ja hyvin lauloikin. Jonna sanoi, että meillä on hyvä kuoro. Olen samaa mieltä. Kuorolaisen puolisona tiedän, miten paljon sitoutumista ja työtä kirkkokuorossa palveleminen  vaatii. Sydämellinen kiitos teille, kuorolaiset, kun olette jaksaneet taas yhden vuoden. Olette tosi tärkeitä.

Kimmolla oli tuplatyö, kun hän palveli sekä suntiona että kuoron tenorina. Hipsutteli miksauspöydän ja kuoron takarivin väliä. Ja oli aina oikeassa paikassa.

Lestijärven kirkossa oli yhtä paljon väkeä kuin Lampin aamukirkossakin. Katja Hietapakka lauloi ihanasti. Yksi lauluista oli hänen oma tekemänsä.

***

Jouluaika seurakunnassa tarkoittaa työntekijöiden kannalta sitä, että normaalien töiden lisäksi tehdään kaikki se lisätyö, mikä jouluun liittyy. Työmäärän lisääntyminen tuntuu joka alueella ja jokaisen työntekijän kohdalla. Tässä kohtaa haluan toimia kuin kapellimestari, joka ablodien alettua osoittaa orkesteria. Meidän työntekijöidemme "orkesteri" ansaitsee  kiitokset ja ablodit.

***

Joulun alla vähän siivoilin kotona. Loin paheksuvan katseeni kahteen piikikkääseen kaktukseeni. Mutta tyydyn vain paheksumiseen, enkä osita niille roskapönttöä. En voi hävittää niitä, koska niiden olemassaoloon liittyy tarina. Minusta näyttää, että kaktukset tietävät sen, ja kasvavat paksuutta ja piikikkyyttä hyvin itsevarmoina. Ehkä joskus kerron, miten ne tulivat meille, ja miksi ne tulivat jäädäkseen.

Mutta nyt toivotan kaikille hyvää jouluajan  jatkoa  ja siunausta uudelle vuodelle. Palaan töihin Loppiaisena.

NÄKYMIÄ   15.12.2010

Joko olet käynyt katsomassa Mariantuvalla olevaa Katariina ja Ilkka Jämsän rakentamaa jouluseimi-silhuettia? Seimirakennelma on siirrettävissä, joten tutkimme suntion kanssa mahdollisuutta sijoittaa se ensi viikolla kirkkoon. Otin siitä valokuvan, joka näkyy piakkoin seurakunnan kotisivulla.

Tulevana sunnuntaina on messu Lampilla, jossa saarnaa veteraanien veteraani Kauko Ainali. Poikansa   Veli laulaa. Veli Ainali on Keski-Pohjanmaalla ja laajemminkin tunnettu kanttori. Nyt hän on eläkkeellä Kalajoen kanttorin virasta. Messun jälkeen vietämme toimistosihteeri Maria-Liisa Keski-Rekilän lähtöjuhlaa.  45 vuotta sitten  Maria-Liisa tuli seurakunnan palvelukseen. Silloin kirjoitettiin papintodistukset käsin. Maria-Liisa on nähnyt työssään monenlaista vaihetta. Hänen tietomääränsä ja muistinsa on uskomaton. Kysyinpä mitä tahansa, aina löytyi vastaus. Hän saattoi muistaa kelloajankin, kun kysyin, milloinkahan minulla jokin toimitus on mahtanut olla.

Kirkkoherranvirastossa palvelee tästä eteen päin Irmeli Kivelä.

Nykyinen kirkkovaltuusto piti viimeisen kokouksensa, ja hyväksyi kirkkoneuvoston esityksen mukaisesti  talousarvion ja toimintakertomuksen ensi vuodelle. Seurakunnan rahatilanne on kohtalaisen hyvä. Nyt voisimme tehdä reilun  ylijäämäbudjetin, ja panna rahat patjan alle, tai tehdä budjetin, joka on nippanappa ylijäämäinen, ja  sijoittaa rahat toimintaan.Kirkkovaltuusto päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Mitä se tarkoittaa? Sitä, että satsaamme sinne, missä eniten on resurssien lisäämisen tarvetta, eli nuorisotyöhön. Mikäli uusi , ensi vuonna kautensa aloittava kirkkoneuvosto hyväksyy esitykseni, perustamme kahden vuoden ajaksi määräaikaisen nuorisotyönohjaajan toimen. Jos rahaa on, tointa jatketaan senkin  jälkeen. Se , onko rahaa vai ei, riippuu suurimmaksi osaksi seurakunnan verotulojen kehityksestä. Mikäli verotulot esim. kirkosta eroamisen lisääntymisen seurauksena putoavat, jatkoaikaa nuorisotyönohjaajalle tuskin tulee.  Mutta jo se, että saisimme Minnalle kahdeksi vuodeksi kaverin työtaakkaa jakamaan, on mielestäni iloinen uutinen.

Ensi vuonna seurakunnan toiminnan painopistealueena on lähetystyö. Lähetystyötä tehdään tunnetuksi monella kanavalla. Tammikuussa käynnistyvät  kinkerit liittyvät teemaltaan samaan aiheeseen. Kinkerit painottuvat virsikirjan lähetysvirsien tutuksi tekemiseen. Ennemmän laulua -vähemmän puheita.

Tein piparkakkutaikinan, mutta en ehdi leipoa sitä tänään, vapaapäivänä. Otan taikinan ja leipomisvälineet mukaan, ja matkustan Lampille. Jospa huomeniltana ehtisin.  Asun siis työpäivien ajan Lampilla, ja vapaapäivinä Ylivieskassa. Ja kun haluan kerta kaikkiaan vapaalle, olemme puolison ja Tsahppe-koiran kanssa mökillä meren rannassa.

Rauhallista joulun odotusta.

”KUN  ON KIIRE KIMPUSSANI, ISTUN HILJAA PAIKALLANI”    7.12.2010

Joulun alla ihmiset puhuvat kiireestä. Sitä tuntuu olevan ilmassa. 

Minun mielestäni kiire  ei ole  silloin, kun aikaa on tehdä ne työt, mitkä pitää tehdä, valmistella työt, syödä, nukkua ja viettää vapaa-aikaa. Jos listan kaksi ensimmäistä kasvattavat osuuttaan, ja alkavat syödä kolmea viimemainittua, silloin on kiire astunut kuvioihin. Silloin supistetaan vapaa-aikaa, lyhennetään yöunia, ja latkaistaan lounaaksi kupillinen jäähtynyttä juomaa.  Tällainen elämänmuoto ei saa tulla tavaksi. Vähän aikaa sitä jaksaa, mutta ei jatkuvasti.  ”Kaikella on määräaikansa, aika jokaisella asialla taivaan alla” sanotaan Sanassa.  Listalla pitää säilyä tasapaino, niin että myös lepäämiselle jää aikaa.

                                                                              ***

Rakas edesmennyt lankomieheni oli monen toimen mies, mutta hänestä ei kiire näkynyt. Häneltä opin, että ”häätyy lähteä vähän etuajassa”, jos on vaikkapa ehdittävä junalle. Hän varasi aina matkalle aikaa niin, ettei tarvinnut ajaa kaasu pohjassa ja renkaat savuten kaartaa viimeisellä  sekunnilla paikalle. 

Toinen neuvo kiireen taltuttamiseksi on ystäväni ja kollegani Mervin ajatus, että on oltava ”siinä hetkessä läsnä , missä kulloinkin on”. Rauhoittaa mielensä ja keskittyy kulloinkin kohdalla olevaan asiaan, eikä mielessään suuntaa jo seuraavaan. Jos vilkuilee kelloa, ja on jo ajatuksissaan poissa, ei ole koskaan missään  kokonaisena paikalla. Keho ja mieli kulkevat eri tahtia.

Kolmannen konstin keksin ihan itse: on pidettävä aikataulusta kiinni. Kalenteri on hyvä apulainen.

Neljäs neuvo löytyi jostakin lukemastani kirjasta.   Se on erään kristityn neuvo. Jos hänellä oli erityisen raskas ja työntäyteinen päivä edessä, hän rukoili aamulla tavallistakin enemmän. Siis lisäsi rukoukseen käyttämäänsä aikaa, eikä vähentänyt sitä.

                                                                              ***

Perjantai-iltana Lampin kirkossa konsertoivat Minna ja Jussi Pyysalo. Konsertin jälkeen juodaan teetä kirkon takaosassa. Illan päättä Jyvämessu. Mikä ihmeen Jyvämessu? Onko se jokin viljanviljelijöiden oma tilaisuus? Ei, vaan nimi tulee nuorten JYVÄ -bändistä. Nuoret soittavat ja laulavat messussa gospelia ja virsiä. Sitä kelpaa varttuneemmankin kuunnella.

Ensi sunnuntaina julistetaan Hongistossa metsän ja kotipiirin eläimille joulurauha. Martat tarjoavat joulupuuroa, ja ulkona  voi vaeltaa joulupolkua kappelille ja siitä rantaan saakka.  Joulun rauhaa myös ihmisille.  

PIENEN AASIA ASKELEET    30.11.2010

Ei, nyt en tarkoita pienellä aasilla itseäni, vaan  sitä raamatullista juhtaa, joka toimi Meidän Herramme ratsuna kaksituhatta vuotta sitten. Tämän aasin olemus viehättää minua. Se ei loista ulkonäöllään niin, että  herättäisi ihailua tai kadehtimista. Se ei ole  nopea kulkuinen. Silti se oli Kuninkaan ratsu. 

Tuntuu hyvältä ajatella, että Jeesus kulki matalalla ja kiireettömästi. Jokainen ulottui häneen ja ehti mukaan. Tässä näkymässä on sellaista rauhaa, jota nyt tarvitaan. On hyvä rauhoittaa omakin olonsa ja askeleensa, niin ettei kiiruhda kenenkään ohi. Eikä varsinkaan oman elämänsä ohi.

                                                               ***

Viime viikonloppuna ollut kynttiläillallinen täytti vatsat ihanalla ruualla, ja toivottavasti myös mielet tyytyväisyydellä. Sunnuntai kokosi seurakunnan kirkkoihin ja illalla kappeliin laulamaan Hoosiannaa. Oli mieleenpainuva hetki seisoa Toholammin kirkossa kuuntelemassa, kun yli kaksi sataa seurakuntalaista lauloi sydämensä kyllyydestä. Tai eivät kaikki laulaneet, ainakaan se kaksiviikkonen vauva, joka oli kirkossa ensimmäistä kertaa. Mutta kyllä hänkin oppii, kun hänet tuodaan kirkkoon isompanakin.

Tätä aasinsiltaa pitkin pääsinkin lempiaiheeseeni: tulkaa rohkeasti lasten kanssa kirkkoon. Ei haittaa, vaikka lapset tepastelevat käytävällä. Kirjoja ja pehmoleluja voi hakea penkkiin viihdykkeeksi. Yleensä perhekirkot ovat lyhyempiä, mutta joskus järjestämme perhemessuja, niin että lapsetkin pääsevät alttarille siunattaviksi.

Kirkkopasseja on edelleen saatavana, ja kun on kerännyt viisi leimaa, saa kirjan. 

                                                                ***

  Joulukuu on perinteisesti vilkkaan toiminnan aikaa. Joulun sanoma kokoaa ihmisiä yhteen. Mielikin on "jouluinen".  Joulun tuntua voi kokea myös Hongistossa 12.12. , jossa julistetaan joulurauha metsän ja kotipiirin eläimille, sekä nautitaan Marttojen joulupuurosta. Ehkä kehitämme tapahtumaan muutakin ohjelmaa, josta kerron tarkemmin ensi viikolla.

                                                                  ***

Jämsän Kati apulaisineen on tehnyt ihanan jouluseimiasetelman, jota kannattaa käydä katsomassa Mariantuvalla sunnuntaisin.

Toinen Kati, lastenohjaaja Kati Peltokangas, oli suunnitellut ja valmistanut nukke Benjaminin, joka avusti minua saarnassa. Käden taidoilla voi palvella Jumalaa ja lähimmäisiä!

VAALIEN  JÄLKEISTÄ  ELÄMÄÄ  17.11.2010

Maanantai -iltana seurakuntavaalit saatiin päätökseen. Äänimäärät kirjattiin tietokoneohjelmaan. Ja mitä tapahtui? Se jumiutui se ohjelma melkein lähtökuoppiinsa. Eikä totellut Marja-Liisan nimenomaista käskyä tallentaa ja ilmoittaa vaalituloksia. Ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana näin, että Marja-Liisalla (toimistosihteeri) alkoivat posket punoittaa. Mutta toimihan se ohjelma lopulta, ja kaikki saatiin talteen. Tulospalvelu ilmoitti pian, ketkä tulivat valituiksi.  Niin että loppu hyvin, kaikki hyvin. Siinä tietokoneen toimintoja odoteltaessa vaalilautakunta oli näppäristi laskenut  tulokset ihan käsipelillä. Onneksi sekä koneen että vaalilautakunnan tulokset kävivät yhteen. En halua ajatellakaan, mitä olisi tapahtunut, jos ne olisivat olleet erilaiset.  

                                                                      ***

Mutta nyt eletään vaalien jälkeistä elämää. Ensi viikolla on kynttiläillallinen, johon odottelemme ilmoittautumisia. Ruokalista on mielestäni todella houkutteleva. Tuntuu mukavalta mennä syömään kauniisti katettuun valmiiseen pöytään ja nauttia ruuasta kaikessa rauhassa. Mari Peltokangas on luvannut huolehtia musiikista, ja pieni yllätysohjelmakin on tulossa. Illan päätteeksi on samassa tilassa messu.

                                                                      ***

Lestijärvellä on sunnuntaina 21.11. klo 19 seurakuntakodilla Sanan ja sävelen ilta. Niitä on syksyn mittaan ollut muutamia, ja väkeä on käynyt mukavasti. Tervetuloa taas ensi sunnuntaina!

                                                                      ***

Lampilla on sunnuntaina messu, johon kutsutaan erityisesti tänä vuonna 70-v täyttävät. Messun jälkeen juodaan juhlakahvit seurakuntakodilla.  Seitenkymppiset ovat osallistuvaa ja nuorekasta väkeä, joten toivottavasti moni ehtii tähänkin juhlaan.

                                                                      ***

Meidän perhe suuntaa viikonloppuna pohjoista kohti. Papeilla on kerran kuussa vapaa viikonvaihde, ja  lähden nyt lepuuttamaan vaalivankkureiden vetämisessä rasittuneita hartioitani. On minulla kyllä ollut hyvää vetoapua, Marja-Liisan lisäksi koko ihana vaalilautakunta puheenjohtaja Helena Keskitalon johdolla. Sydämelliset kiitokset teille kaikille. Teitä tulee ikävä. Eiköhän pidettäisi pari ylimääräistä kokousta? Sopisiko perjantai-iltana klo 16-21?

TUULIMYLLYJÄ  JA PUKEUTUMISIA

Tänä iltana luottamushenkilöt kuulevat tuulimyllyfirman miesten itsensä kertomana, millaisesta hankkeesta on kysymys. Toimitusjohtajan mukana tulee asiantuntemusta firman pääpaikalta Saksasta. Tulossa on mielenkiintoinen ilta. On hyvä, että luottamushenkilöt saavat riittävästi informaatiota ennen kuin tekevät päätöksensä. Aika näyttää, saammeko tulevaisuudessa tuulesta temmattua rahaa kunnan ja seurakunnan laarin pohjalle. "Tuulesta temmattu"  tarkoittaa tavallisesti sama kuin höpönlöpön.  Mutta tässä tapauksessa oikeaa ja todellista tuloa.

                                                         ***

Tuulesta temmattuja puheita  ja varsinkin pahoja sellaisia saattaa joskus liikkua. Omalla kohdallani ajattelen, että antaa tuulen viedä puheet mennessään. Joka sellaisia levittää ja uskoo, vastaa itse puheistaan.

                                                        ***

Pyhäinpäivän iltana oli paljon väkeä liikkeellä. On hyvä, että saa hiljentyä rakkaan ihmisen muiston äärelle. Hautausmaalla tuikkivat sadat kynttilät. Yhteinen ehtoollisenvietto pyhäinpäivänä on erityisen koskettava. Ehtoollispöydän kaari kertoo elämästä ja yhteydestä, joka jatkuu ajan rajan tuolle puolen. Enkeleiden ja kaikkien pyhien kanssa...

Samaan aihepiiriin liittyi sunnuntain konsertti urheiluhallilla. Siinä muistettiin  lamppilaista muusikkoa, Hylkilän Aria. Konsertissa ihmettelin jälleen kerran sitä, miten paljon lahjakkaita musiikin taitajia tällä seudulla on kasvanut ja kasvaa edelleen. Moni mukana ollut muisti antaa kiitosta Jämsän Osmon musiikkikasvatukselle. Osmo on luonut hyvän pohjan.

                                                          ***

Konserttiin lähtiessäni mietin naisten tapaan, mitä päälleni pukisin. Olisiko pantava jotakin juhlavaa? Mutta jos halli on kylmä ja vetoinen? Ja minulla on flunssa tulollaan. Niinpä otin paksuimman villapuseron, mitä kaapista löytyi. Konsertissa huomasin, että kaikki muut olivat juhlatamineissa. Olihan se vähän kiusallista. Mutta vain vähän: enemmänkin tunsin tyytyväisyyttä siitä, että eipäs paleltanut ollenkaan. Jos tämä ei ole merkki iän karttumisesta, niin ei sitten mikään.   

NUKUTTAAKO?

Eräältä maallikkosaarnaajalta oli kysytty, eikö häntä häiritse, kun lapset liikkuvat ja ääntelevät saarnan aikana. - Eivät lasten äänet häiritse, vastasi saarnaaja, ja jatkoi:" Mutta se joskus häiritsee, kun aikuiset nukkuvat."

Ei meilläkään lasten läsnäolo jumalanpalveluksessa häiritse. Päin vastoin. Jumalanpalvelus on yhteinen juhla, johon toivotetaan tervetulleeksi eri-ikäiset seurakuntalaiset. Minusta on mukavaa nähdä lapsia kirkossa. Lapsille on Lampin kirkossa piirustusvälineitä, kirjoja ja pehmoleluja, jos alkaa tuntua siltä, että "kovin kauan saarna kesti". Tulkaa, vanhemmat, mummit ja kummit, rohkeasti lasten kanssa kirkkoon! Ja pyytäkää kirkkopassiin leima. Viidellä leimalla saa kirjan.

***

Seurakunnassa eletään vaalien aikaa. Ennakkoäänestys on loppusuoralla. Lukiolla oli äänestetty vilkkaasti. Samoin kirkkoherranvirastossa on käynyt tasainen äänestäjien virta.  Odotan mielenkiinnolla, miten äänestäjät ottavat vastaan uuden äänestyspaikan Sykäräisten JiiPee-valinnassa. Varsinaisina vaalipäivinä 14. ja 15.11. toivomme tietysti, että äänestäjät eivät nukkuisi, vaan käyttäisivät mahdollisuuttaan vaikuttaa seurakuntamme asioihin.

***

Marraskuun viimeisenä perjantaina seurakuntakodilla on juhlaillallinen katettuna. Viime syksyn tapaan nautimme illallisen kynttilöiden valossa. Musiikkipainotteista ja rentoa ohjelmaakin on luvassa. Illan päätteeksi hiljennytään messuun. Ilmoittautumisaika on parhaillaan menossa. Soita  kirkkoherranvirastoon , ja varaa paikkasi.

***

Väitetään, että ihminen pitää eniten siitä kuukaudesta, jossa on syntynyt. Olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että pötypuhetta. Kuka voisi tykätä marraskuusta? Mutta tarkemmin ajatellen marraskuu on hyvä kuukausi. Se ei vaadi meiltä mitään. Se antaa luvan rauhoittua,  ja vain olla. Viettää hämärähyssyä.Panna varhain nukkumaan, ja nukkua pitkät yöunet. Pimeä tekee uniseksi.

"Lepää  maa, lepää marto maa.

Tarvitse ei kasvaa, kukoistaa.

Askel jäiseen pintaan kumahtaa

kulkija kun kotiin kiiruhtaa.

Peiton alle käpertyy kuin karhu pesään,

voimiansa kerää uuteen kesään. "

"NYT  TARVITAAN   ÄITI-KIRKKOA"   27.10.2010

Kun kirkosta eroamisaalto oli lähtenyt liikkeelle, eräs seurakuntalainen soitti ja kyseli ennakkoäänestyspaikoista ja ajankohdista. Hän aikoi äänestää ja aktivoida muitakin äänestämään. Hänessä oli herännyt vastareaktio: kirkkoa tarvitaan, "siellä on meille kaikki". Kirkko on kuin äiti.  "Nyt tarvitaan äiti-kirkkoa", hän sanoi.

Toivottavasti moni muukin ajattelee samalla tavalla. Kirkkoa ei  pidä jättää sen takia, että siellä on eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Kirkon ulkopuolelta ei voi  vaikuttaa siihen, mitä sisällä tapahtuu. Kirkkoon kuuluminen jäsentää ihmisen elämää. Se on kuin taustatuki, johon voi nojautua. Yhteisöön kuuluminen luo turvallisuuden tunnetta, ulkopuolella oleminen lisää irrallisuutta.

***

Olen henkilökohtaisesti pahoilla mielin jokaisesta eroajasta. Varsinkin oman seurakuntamme jäsenistä. Vaikka eroaminen ei meillä  massiivista olekaan, yksikin lähtijä on liikaa. Haluaisin muistuttaa lähteneitä, että ovi on auki myös palaajille.

Erityisesti olen pahjoillani niistä kirkosta eronneista, joiden lapsia ei kasteta. Lapset jäävät ilman kastetta!  Myöhemmin koulussa he jäävät ilman uskonnonopetusta. Mistä kaikesta he jäävätkään paitsi, kun eivät opi tuntemaan oman maansa uskontoa ja sivistyksen juuria?

***

Ensi maanantaina alkaa seurakuntavaalien ennakkoäänestys. Äänestyspaikoista on tietoa seurakunnan nettisivulla. Ehdokaslistoja on levitetty ilmoitustauluille  eri puolille seurakuntaa, ja se löytyy myös Lestijoki-lehdestä.

***

Vaaleista toiseen asiaan. Kirkkovaltuustolla oli kokouksessaan mielenkiintoinen asia: tuleeko Toholammille tuulivoimala. Eräs alan yhtiö (Scandinavian Wind Energy, SWE)  on tarjoutunut vuokraamaan seurakunnalta  maata tähän tarkoitukseen. Seurakunta saisi vuokratuloja/ tuulimylly sekä osuuden tuotosta. Asiasta keskustellaan seuraavan kerran marraskuun puolivälin tienoilla, kun yhtiön edustajat tulevat pitämään luottamushenkilöille tiedotustilaisuuden.

Mitä tuulipuiston rakentaminen merkitsisi seurakunnalle? Ensinnäkin lisätuloja, joiden turvin veroprosentin korottamista ei tarvitsisi edes harkita. Parantunut taloudellinen tilanne turvaisi myös niiden kiinteistöjen  ylläpitämisen, joiden käyttöaste on matala, kuten Hongiston ja Sykäräisen kappelin. Se antaisi myös mahdollisuuden panostaa toiminnan kehittämiseen lisäresurssien turvin.  Miinuspuolelle tulee ympäristön muuttuminen. Tuulivoimalaa ei voi olla huomaamatta, kun mastot kohoavat sadan metrin korkeuteen Ullavantien lähettyvillä.

Ilman lisätuloja seurakuntaa on vaikea kehittää. Minä niin toivoisin toista nuorisotyönohjaajan virkaa.

***

Ja vielä loppukevennys. Lapsenlapsi oli käymässä. Hän seisoi vieressäni, kun tein taloustöitä, katseli minua ja sanoi: "Mummo on vanhamummon näköinen." Katsahdin häneen, ja näin pienet, hymyilevät kasvot. Silmissä valtavasti iloa ja hellyyttä. Mummo, vanhamummon näköisenäkin, on hänen rakas mummonsa. Voiko olla mitään parempaa kuin rakkaus ilman ehtoja?

TERVEISIÄ  TAKAMEHTÄSTÄ    11.10.2010

Tapasin ohimennen henkilön, joka kysyi:"Miten olet viihtynyt siellä periferiassa?" Jäin ihmeissäni sanattomaksi (mutta se meni nopeasti ohi). Missä periferiassa?  (Periferia tarkoittaa takamehtää. suom.huom.)  En ole tiennyt olleeni periferiassa. Mielestäni Toholammin seurakunta on keskellä elämää. Katsotaanpa vaikka kuluneen viikonlopun tapahtumia. Raamattulauantai, lähetyslounas, ripppikoulusunnuntai, Sanan ja sävelen ilta...

Raamattulauantai oli hauska tapahtuma   -ainakin kilpailijoiden leireistä kuului iloista naurua. Tapahtuman teki kiinnostavaksi se, että kilpailuun osallistui niin erilaisia joukkueita. Eri-ikäisiä, erilaisista taustoista tulevia. Erittäin tasaisen kilpailun voiton veivät Pyhäkoulunopettajat. Kilpailun jälkeen TT Keijo Nissilä valotti ja syvensi Luukkaan evankeliumia eksegeetin näkökulmasta. Seurakuntakodilla on edelleen nähtävänä  kerhoissa tehtyjä enkeleitä, sekä aivan ihania varhaisnuorten ja isosten tekemiä raamattu-aiheisia installaatioita, eli asetelmia, jotka kuvaavat raamatun tapahtumia.(Tämän viikon Kotimaa-lehteen tulee pieni juttu.)

Lähetyslounas vaatii onnistuakseen paljon vapaaehtoistyötä, talkoohenkeä ja lahjoittajan avaraa sydäntä. Kiitos kaikille, jotka tuitte tapahtumaa lahjoituksilla ja työpanoksella! Lähetyssihteeri-Dagnyn mukaan "syöjiä oli tullut kohtuullisesti, mutta enemmänkin olisi mahtunut".  Lähetystyö on seurakunnan perustehtäviä. Toholammin seurakunnalla on omia nimikkokohteita, joiden työtä kerätyillä varoilla tuetaan.

Rippikoulu  käynnistyi eilisestä sunnuntaista. Ilmoittautumislomakkeet palautettiin, ja riparikortit saatiin. Merkkien kerääminen pääsi alkamaan. Messussa kaikesta musiikista vastasi Mari Peltokankaan johtama JYVÄ-bändi. Virret säestettiin muilla soittimilla, ja urkuja ei käytetty ollenkaan. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että meillä on tämä laulava ja soittava nuorten joukko, oikea kultajyvä. Toivottavasti joukko kasvaa vielä suuremmaksi.

Illalla oli ilma sellainen kuin lokakuussa kuuluu ollakin: pilkkopimeä, sateinen ja tuulinen. Mutta Lestijärven seurakuntakotiin tuli väkeä ennätysmäärä. Ehkä Matkamiesten mukanaololla oli osuutensa. Kunnanjohtaja Jukka Hillukkalan ehdotuksesta aloitetut Sanan ja sävelen illat ovat löytäneet paikkansa seurakunnan toiminnassa.

Että näin meillä täällä takamehtässä mennään. Toiminnan monipuolisuus perustuu siihen, että  teemme yhteistyötä yli työalarajojen, ja seurakuntalaisissa löytyy vapaaehtoisia tekijöitä aina sinne, missä tarvitaan.  Erilaisilla lahjoilla voi palvella yhteistä asiaa.

"Soi virteni kiitosta Herran".

ENKELEITÄ    3.10.2010

Eilen oli Toholammilla Mikkelinpäivän perhekirkko. Samalla vietettiin Perheen sunnuntaita  -Kirkkohallituksen suosituksen mukaan kerran vuodessa pitää olla Perheen sunnuntai ja Luomakunnan sunnuntai- ja viisivuotiaitten synttärit. Enkeleitä oli siis liikkeellä parvi kaupalla. Jokaisella lapsella ja aikuisella omansa. Lisäksi kirkossa ja seurakuntatalolla oli monenlaisia enkeleitä, joita kerhoissa oli tehty. Diakoniatyö, päiväkerhotyö, varhaisnuoriso- ja nuorisotyö olivat yhdistäneet voimansa, ja koonneet hienon näyttelyn. Koko sunnuntai perustui eri työalojen yhteistyöhön. Meitä on vähän, mutta yhdessä olemme enemmän kuin kukin työala yksikseen. Yhdessä rakentaen voimme parhaiten palvella seurakuntaa.  Sydämellinen kiitos Anna-Kaisalle, Minnalle, Katille, Salmelle ja opiskelija-Paulalle, sekä avustajana toimineelle Hovilan Liisalle. Ja erityiskiitos Ilonjyvä-kuorolle ja Marille.  

Tuntui tosi mukavalta, kun väkeä oli niin paljon liikkeellä. Emännät Ritva ja Marja-Leena olivat keittäneet herkullista keittoa, joka  katosi kulhoista melkein viimeiseen pisaraan saakka. Emännille KIITOS! 

                                                     ***

Vuosi sitten Mikkelinpäivänä oli vielä enemmän väkeä kirkossa, mutta silloin olikin Oulun piispa paikalla. Nopeasti vuosi on kulunut, ja omalle kohdalleni siihen on sisältynyt niin ilon hetkiä kuin raskaita ja huolen täyttämiä päiviä. Eräs ilonhetki oli tammikuussa, kun ensimmäistä kertaa kuulin itseäni kutsuttavan "meidän omaksi kirkkoherraksi".  "Uudesta kirkkoherrasta" oli tullut "meidän kirkkoherra".  Ja luontevasti itse sanon "meillä", kun tarkoitan Toholammin seurakuntaa. Kiitos kaikille seurakuntalaisille kuluneesta vuodesta.

                                                    ***

Ensi lauantaina on Raamattulauantai visailuineen ja luentoineen. Visaan on ilmoittautunut 12 joukkuetta. Tervetuloa kuuntelemaan ja kannustamaan.

                                                    ***

Uusi osa-aikainen työntekijä aloitti tänään palveluksensa seurakunnassamme. Hän työskentelee lähinnä kirkkoherranvirastossa, mutta jo ensimmäisenä työpäivänään kunnioitti läsnäolollaan päiväkerholaisia. Hän osoittaa todellista palvelumieltä tekemällä työtä ruokapalkalla, jonka kirkkoherra tai hänen estyneenä ollessaan kirkkoherran puoliso valmistaa ja tarjoilee. Työaikanaan hän pitää tarpeen vaatiessa taukoja, jolloin poistuu työhuoneestaan   pihalle. Tarpeita voi olla isompia ja pienempiä. Suvaitsevana ja sopeutuvana luonteena hän jakaa työtilansa kirkkoherran kanssa, vaikka tämä usein häiritsee kävelemällä sinne tänne tai puhumalla puhelimessa. Päiväkerholapset tutustuivat häneen mielellään. "Saako sitä silittää?" ja "Voi, miten pehmeä turkki!" olivat yleisemmät kommentit. Uusi työntekijä on nimeltään Tsahppe, ja rodultaan japaninpystykorva. Ikää hänellä on 14½ v.  (En raaskinut jättää häntä tänään yksin kotiin).

                                                    ***

Mennäänpä asiaan. Seurakuntavaaliehdokkaat löytyvät netistä ja tämän viikon lehdistä. On kyselty, miksi meidän ehdokkaita ei ole ollut lehdissä aikaisemmin. Sen takia, että ehdokaslistoissa tai muissa asiaan liittyvissä papereissa oli korjattavaa, joten ne palautuivat takaisin asiamiehille (ei kaikissa listoissa). Ehdokaslistojen virallinen vahvistuspäivä oli 1.10. koko Suomen siionissa.

POROJA  JA OMENOITA   29.9.2010

Olin viime viikon Lapissa, Kolarissa, Äkäslompolossa, Yllästunturin maisemissa. Viikko 38 on Tunturipappi-viikkoni, jolloin toimin vapaaehtoisena turistipappina kotiseudullani. Viikko kului ulkoilun ja Pyhän Laurin kappelissa vietettyjen tilaisuuksien merkeissä. Turistipapin työnkuvaan kuuluu patikoiminen maastossa, kirjaimellisesti jalkautuminen ihmisten pariin, sekä sunnuntai-illan hartaushetki ja torstain messu. Jos viikolle osuu konsertteja, niissä saa olla mukana. Viime viikolla oli Petri Laaksosen konsertti  ja Saila Seurujärven & Elina Koivuniemen yhteiskonsertti.

Lampilla olisi ollut kirkko- ja kappelikuorojen Suomalainen messu -konsertti, johon emme puolisoni kanssa päässeet,kun olimme toisaalla.

Porot olivat jo alkaneet kerääntyä yhteen. Tokkia näkyi siellä täällä tunturimaastossa. Siitä tulikin mieleeni, että eilen ja tänään oli Synodaalikokous, jokaisessa hiippakunnassa omansa. Synodaalikokoukseen kerääntyvät kaikki kynnelle kykenevät hiippakunnan papit. Kokoontumista johtaa piispa. Oli kerrassaan mahtavaa olla mukana. Ohjelma oli hyvä, ja oli mukava tavata monia tuttuja virkasisaria ja -veljiä. Päätöstilaisuudessa koin vahvasti, että vaikka meitä pappeja on erilaisia, eri tavalla ajattelevia, on meillä kuitenkin yksi Herra ja yksi Paimen, Jeesus Kristus, joka "tokkaansa" kaitsee.

***

Olen juuri palannut Synodaalikokouksesta, ja nyt liedellä kypsyy kattilallinen omenasosetta. Meillä ei ole omenapuita, mutta saimme omenia lahjoituksena eräältä lamppilaiselta rouvalta. Lämpimät kiitokset hänelle!

Tästä lahjoituksesta tuli mieleeni, että voisimme avata ensi syksynä seurakunnan  omena- ja puolukkapörssin, johon halukkaat voisivat lahjoittaa liiastaan, ja tarvitsevat hakea itselleen. Jos joku haluaisi, voisi kiitokseksi kilauttaa lantin lähetystyön kassaan.

***

Ensi sunnuntaina vietämme seurakunnassa Perheen sunnuntaita. Tilaisuus alkaa perhekirkolla, jonka jälkeen syödään srk.kodilla. Sitten on  yhteistä ohjelmaa: laulamme tuttuja ja vähän uudempiakin lasten lauluja dvd-esityksen mukana. Juhlaan on erityisesti kutsuttu 2010 5-vuotta täyttävät lapset. Heille on luvassa oma pieni yllätys. Lopuksi on tietysti aikuisille kahvit ja lapsille mehut. Nähdään sunnuntaina!

ILON  JYVÄSIÄ   16.9.2010

Seurakuntavaalien ehdokaslistat piti palauttaa 15.9. mennessä. Toholammilla on kolme ehdokaslistaa, joissa kaikissa on hyviä ehdokkaita. Siis kaikki ehdokkaat ovat hyviä!  Nyt vain pitää toivoa, että äänestäjät lähtevät liikkeelle. Äänestämällä voi vaikuttaa mm. siihen, miten verovaroja tullaan seuraavan neljän vuoden aikana käyttämään.

Päiväkerhotilojen takapihalla on alkuviikosta temmeltänyt leijonalauma. Eivätkä ne olleet mitään leijonanpentuja. Lions klub Toholammin miehet siellä rakensivat villeimmänkin leikin kestävää aitaa tulevan leikkikentän ympärille. Kunhan kenttä valmistuu, siitä on varmasti iloa monelle pienelle leikkijälle.(Rakkaat leijonat: minulla on jo  seuraavakin projekti mietittynä).

Pyhäkoulutyö käynnistyi yhteisellä toimintapäivällä Hongistossa. Mukana oli ilahduttavan paljon vanhempia ja lapsia. Pyhäkoulut ovatkin alkaneet virkeästi sekä Lestijärvellä että Toholammilla. Anna-Kaisa kertoi Lestillä olleen "positiivisen ongelman", kun tuolit olivat loppuneet, ja pienin pyhäkoululainen oli istunut opettajan sylissä.

Kuuntelin Lestijärvellä perhekirkossa lasten riemullista yhtymistä tuttuun virteen. Tarja kertoi sakastissa, että Lestillä on toiminut lapsikuoro Peipposet, joka sitten lakkasi vetäjän puutteessa. Laulavia "peipposia" varmasti löytyisi, jos saataisiin kuorolle vetäjä. Mistä, kuka? Tässä olisi musiikin harrastajalle tärkeä tehtävä. Eiköhän sellainen löytyisi, kun porukalla ryhtyisimme etsimään?

Raamattulauantain visailuun ehtii vielä ilmoittautua tämän kuun loppuun saakka.

Nyt blogin pitäjä vaikenee ensi viikon ajaksi. Kerron sitten palattuani, missä olen viikon viettänyt.

TERVEISIÄ  KIRKON  VIESTINTÄPÄIVILTÄ          7.9.2010

Kirkkohallitus ja Oulun hiippakunta järjestivät viime viikolla viestintäpäivät. Kävin minäkin paikan päällä, kun kutsu tuli hiippakunnan kirkkoherrojen ja piispan tapaamiseen perjantaiaamuna.

Tapaamisen aiheena oli tietysti lähestyvät seurakuntavaalit. Saimme tietoa ja ideoita vaalien läpi viemiseen. Näissä vaaleissa pyritään saamaan liikkeelle myös ne seurakuntalaiset, jotka eivät ole aiemmin äänestäneet. Oman seurakunnan toimintaan voi vaikuttaa äänestämällä luottamushenkilöiksi niitä ehdokkaita, jotka ajavat itselle tärkeitä asioita. Kirkkovaltuusto päättää seurakunnan rahojen käytöstä.

Erityisenä piirteenä näissä vaaleissa on, että äänestysikäraja on nyt 16 vuotta. Tämä on huomioitu meilläkin siten, että lukiossa järjestetän mahdollisuus äänestää ennakkoon. Toki nuoret voivat äänestää varsinaisena äänestyspäivänäkin, mutta ehkä kynnys on matalampi omassa koulussa.  Nyt toivoisin, että ehdokaslistoja kokoavat huomioivat, että listoilla on ehdokkaita, jotka nuori äänestäjä voi ottaa omakseen. Ehdokkaita, jotka sitoutuvat ajamaan seurakunnassamme nuorten asiaa.

Raamattulauantai 9.10 ja raamattuvisa lähestyvät nekin.  Nyt  tarvitsee vain koota kolmihenkinen joukkue ja ilmoittautua kirkkoherran virastoon tämän kuun loppuun mennessä. Kannattaa myös lukaista läpi Luukkaan evankeliumi.

ELOKUU, ELOKUU ...      27.8.2010

tummenee jo illansuu.

Ensimmäinen kirkas tähti

veden peiliin heijastuu.

Muuttolinnut matkaan lähti,

pääsky, peippo, moni muu.

Metsä huojuu hiljaa, hiljaa,

pellon kultatähkäviljaa

vartioi jo suuri kuu.

Elokuu, elokuu,

syksyn portti avautuu.

Kohta on elokuukin mennyt, ja syksy tulee toden teolla. Seurakunnan toiminta käynnistyy tuttuun tapaan. Päiväkerhot ovat jo alkaneet, samoin perhekerho. Minna etsii kerhonohjaajia, ja toivottavasti löytääkin. Ilman ohjaajia ei ole kerhojakaan.

Syyskuun alkajaisiksi me työntekijät pidämme suunnittelupäivän, jossa vedämme suuntaviivoja kevääseen saakka. Samalla vietämme yhteistä aikaa Hongistossa, syömme, ja jos sää sallii, ulkoilemme. (Onneksi huonokaan sää ei estä hyvän aterian syömistä.) Keskiviikkona kirkkoherranvirasto on siitä syystä kiinni.

Pyhäkoulut aloittavat Hongistossa (katso päivämäärä kirkollisista)  uuden pyhäkoulusihteerin, lastenohjaaja Kati Peltokankaan johdolla. Virkkalan Arjalle lämpimät kiitokset hyvin hoidetusta tehtävästä, ja Katille siunausta tuleviin tehtäviin.

Syyskuun aikana voi ilmoittautua Raamattuvisaan, jonka aiheena on Luukkaan evankeliumi. Visailuun osallistutaan kolmihenkisillä joukkueilla  -leikkimielellä, mutta tosissaan palkintoja tavoitellen. Lähes luotettavalta taholta saamani tiedon mukaan Lestijärven kunnan joukkue aikoo voittaa kisan.

Ja vielä ehtii ilmoittautua ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Listat palautetaan 15.9. mennessä kirkkoherranvirastoon.

TÄÄLLÄ  SITÄ  TAAS  OLLAAN 16.8.2010

Loma meni hyvin, kiitos kysymästä. Olen ollut jo toista i viikkoa  töissä  loman jälkeen. Blogia en ole ehtinyt aiemmin kirjoittaa. Kai se kertoo jonkinlaisesta lomaltapaluukiireestä. Loman edellähän on lomallejääntikiire, että saa kaikki työt tehdyksi ennen lomaa. Miksi ollenkaan jäädä lomalle  -eikö olisi helpompaa tehdä töitä koko ajan tasaisesti kuin urakoida ennen ja jälkeen lomaa?  - Kaikkea sitä ihminen ajatteleekin!

***

Sunnuntaina tapasin  seurakuntalaisia kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Ensin oli kouluunlähtijöiden siunaaminen kirkossa. Lasten läsnäolo  tekee mielestäni jumalanpalveluksesta kodikkaan juhlahetken. Liinamaan Anna-Kaisa lauloi ihanasti neljä laulua. Lasten siunaamisen aikana esittämänsä laulun hän oli tehnyt itse. Se oli todella koskettava.

Kaikkein pienin tapaamani seurakuntalainen oli poikavauva, jonka sain kastaa. Hän tarkkaili tyynen rauhallisesti toisella raollaan olevalla silmällään kastajaansa, mutta päätti sitten jatkaa uniaan kummin turvallisessa sylissä. Kaste on Jumalan lahja, jonka eteen kastettavan ei tarvitse ponnistella.

Päivän päätteeksi vierailin veteraanien leirillä Hirvikoskella. Keskustelimme sielläkin kasteesta. Monet kertoivat omasta kasteestaan sen, minkä olivat vanhemmiltaan kuulleet. Kuka oli kastanut ja missä. Moni sanoi, että oli kastettu ”samasta kupista” kolmen tai neljän muun vauvan kanssa.

Nykyään lapset yleensä kastetaan omassa kastejuhlassaan. Kastetta edeltää papin käynti kasteperheessä. Näin ne kirkon käytännöt muuttuvat ajan mukana.

                      ***

Ensi sunnuntaina messun yhteydessä toimitetaan  diakoni Anna-Kaisa Syrjälän ja seurakuntamestari Antti Parkkilan tehtäväänsiunaaminen. Sen jälkeen juodaan tulokahvit seurakuntakodilla. Toivomme molemmille siunausta työlleen ja koko elämälleen. Rakkaat seurakuntalaiset: tukekaa heitä heidän työssään ja kantakaa esirukouksissanne! Ottakaa rohkeasti yhteyttä, niin että uudet työntekijät tulevat tutuiksi.

                      ***

Vaalit lähestyvät. Nyt on aika hankkia hyviä ehdokkaita ja hakea virastosta listoja.

SYKSYÄ TÄSSÄ MIETIN    4.6.2010

Työntekijöiden suunnittelupäivässä katselimme kulunutta talvi-kevätkautta ja suunnittelimme  -syksyä. Ja kurkistimmepa ensi vuoteen saakka. Jos tulevaa toimintaa ei ajoissa suunnitella, se yllättää meidät "kuin varas yöllä", kuten Sanassa sanotaan.

Syksyllä on tulossa muunmuassa kouluunlähtijöiden siunaaminen 15.8. sekä Lampilla että Lestillä. Perheen sunnuntaita vietetään  3.10 Mikkelinpäivänä. Samalla on tänä vuonna 5 vuotta täyttäneiden/ täyttävien  synttärit. 24.10 on puolestaan kymppisynttärit, ja 21.11. 70-v täyttävien juhla. Rippikoulusunnuntaina  10.10. aloitetaan ensi vuoden riparit. Johonkin 1.adventtisunnuntain tuntumaan ajoittuu Kynttiläillallinen, joka on kaikille avoin iltajuhla. 1. Adventtina on varhaisnuorten adventtijuhla. Syyskuussa on herätysliikkeillä perinteisiä kirkkopyhiään ja syysseurojaan.

Lokakuun 9. vietetään Raamattulauantaita, jonka ohjelmaan kuuluu teol.tri. Keijo Nissilän raamattuluento, ja raamattuvisa. Tähän visailuun voi osallistua kolmihenkisillä joukkueilla. Aihepiirinä on Luukkaan evankeliumi. Niin että ei muuta kuin keräämään kolmen hengen porukkaa kokoon, ja lukemaan evankeliumia! Kolme parasta joukkuetta palkitaan. Ilmoittautumisia otetaan vastaan  syyskuun loppuun saakka kirkkoherranvirastossa. Kysymykset ovat oikein -väärin -vaihtoehtoja  -ei siis tarvitse pitää pitkiä selityspuheita.

Niin, ja marraskuussa on seurakuntavaalit.

Keskustelimme porukalla maallikoiden mahdollisuuksista osallistua erilaisiin palvelutehtäviin. Nyt meillä on jo monia mahdollisuuksia: on kuorotoimintaa, keittiövuoroja, tekstinlukua jumalanpalveluksissa, maallikkokoulun käyneiden ehtoollisavustusvuoroja, lähetys- ja diakoniatyötä ym. Vielä eräs tehtävä olisi tarjolla: virsitaulun hoitaminen jumalanpalveluksen aikana. Siis sen soikean taulun, johon mahtuu yhden virren numero kerrallaan. Sen taulun avulla voi palvella nettijumalanpalvelusta katsovia, siitä kun numerot näkyvät netissäkin. Kuka vaan haluaa, voi tulla pyhäaamuisin virsitaulua hoitamaan Lampin kirkkoon. Ja jos ei ole vielä löytänyt itselleen tehtävää ja paikkaa  seurakunnasta, rohkaisemme ottamaan työntekijöihin yhteyttä. On vahinko, jos  haluaisit tulla mukaan, mutta et osaa/uskalla, ja me täällä odotamme, että tulisit. Ota rohkeasti yhteyttä!

Kesän tullen seurakunnan kerhot ja kuorot ym. ovat tauolla. Mutta raamatunlukupiiripä jatkaa! Joka maanantai Vanhan pappilan tiloissa luetaan Raamattua. Nyt ollaan menossa 2. Mooseksenkirjassa. Kyytiin voi hypätä, vaikka ei olekaan ollut alusta asti mukana.

Kesäillan hartaudet kutsuvat  keskiviikkoiltaisin. Mariantuvalla Lampin kirkon vieressä on  kahvitarjoilu, kuten kesäkuusta elokuun alkuun saakka myös jumalanpalveluksen jälkeen. Kahvitus pyörii vapaaehtoisin voimin (ainekset tarjoaa seurakunta). Lampin kirkko toimii tiekirkkona 21.6.-7.8. jolloin siellä on ovet avoinna. Sunnuntaisin ovat vapaaehtoiset päivystäjät paikalla.

Rakkaat lukijat, tämä oli tällä erää  viimeinen blogi.  Kiitän sydämellisesti teitä kaikkia, ja toivotan siunausta kesäpäiviinne. Palataan näille sivuille elokuussa.

KEVÄISIÄ  TUOKSUJA   24.5.2010

Lämpimien kevätiltojen innostamana olen tutustunut seurakuntaan pyörän satulasta katsellen. Paljon enemmän siitä näkeekin kuin autolla ajaessa. Autoon ei näe esimerkiksi pienenpieniä keto-orvokkeja, joita kasvaa tien pientareella. Kyllä ovat nättejä.

Tuomet kukkivat ihan valkoisena vaahtona. Tuoksu tuntuu ohi pyöräilevän nenään kevyenä ja keväisenä. Mutta sisätiloissa en enää uskalla tuomien kanssa olla. Merkillistä, että allergia voi pahentua iän mukana, olin luullut, että se helpottaisi.

Tuoksuu  Toholammilla muukin kuin tuomi. Lamppilaiset arvannevat, mitä tarkoitan, mutta muualla asuville lukijoille valaistakoon, mistä on kysymys. Täällä Toholammilla on nimittäin lehmiä enemmän kuin ihmisiä, ja tämän valtaväestön ruuansulatustoiminnan lopputulema nykyaikaisin menetelmin käsiteltynä palautetaan kevään koittaessa takaisin luonnon kiertokulkuun. Toimenpiteen hyödyllisyys paljastuu sadaonkorjuaikana. Hyvin höystetyt pellot tuottavat vantteria tähkäpäitä.

Maataloudesta elantonsa saavat ottavat leipänsä hyvin konkreetisti Luojan kädestä. Tekniikan ihmeaikanakin "Hän säätä ja ilmat säätää". Toivottavasti tänä vuonna "myös hyisen hallan häätää, ja viljan vartuttaa". Alueemme vahvan maatalouden menestys on meidän kaikkien etu. Sen haluamme seurakunnassakin huomioida, kun järjestämme ensi sunnuntaina sekä Lampilla että Lestillä toukotöiden siunaamisen. Vaikka se tapahtuu vain  kahdella pellolla, ja on muodoltaan symbolinen   -vain pari kourallista siemeniä heitetään pellonreunaan-  se sisältää siunauksen pyytämisen kaikille pelloille ja kaikelle kylvötyölle.

Ensi sunnuntaina on myös perhekirkot molemmissa kirkoissa. Tulkaahan koko perheen voimin laulamaan suvivirttä. Ja Toholammilla on  miestenpäivät.  - Tuntuu, että aivan vähän aikaa sittten kirjoitin näillä sivuilla naistenpäivistä, ja sanoin, että miehillä on omat päivänsä sitten  keväällä. Nopeasti aika on rientänyt.

VALMISTA TULI  13.5.2010

Viime kerralla kerroin meneillään olevista asioista. Nyt on jotain saatettu loppuun ja saatu valmiiksi. Vuoden 2009 tilinpäätös ja toimintakertomus hyväksyttiin kirkkovaltuuston kokouksessa, joten nyt on viime vuosi kääritty pakettiin. Tilinpäätös oli hieman plussan puolella, mutta hurraamiseen  -törsäämisestä puhumattakaan- ei ole aihetta. Nyt vielä olemme plussalla, mutta kun "myötäjäisrahoja", eli Lestijärven ja Toholammin seurakuntien liittymisestä Kirkkohallituksen maksamia rahoja,  ei parin vuoden kuluttua enää tule, voi positiivisen tilinpäätöksen tekeminen tehdä tiukkaa. Verotulotkin olivat viime vuonna vähän  pienentyneet.  Mutta mennään silti eteen päin valoisin mielin.  Ei hätä ole tämän näköinen.

Toinen valmiiksi saatu asia on seurakuntamestarin viran täyttäminen. Kirkkoneuvosto valitsi uudeksi seurakuntamestariksi oululaisen Antti Parkkilan. Antti on syntyisin Haapajärveltä, perheellinen nuori mies. Työkokemusta seurakuntamestarin tehtävistä on  koulutuksen jälkeen kertynyt  lähes kymmenen vuotta. Ennen vanhaan puhuttiin  suntioista.  Nykyinen  virkanimike liittyy  työn kuvaan: jos työtehtäviä on erilaisia, on viranhoitaja seurakuntamestari, jos on vain kirkkoon liittyviä töitä, on kyseessä suntio. Mutta kyllä me voimme Anttia kutsua suntioksi, kun se on tutumpi nimi.

***

Tänään, Helatorstaina, meillä oli perhemessu ja sen jälkeen varhaisnuorille suunnattu Etsi kirkon aarre  -tapahtuma. Minna oli laatinut rastireitin, jossa lapset pääsivät kurkistamaan paikkoihin, joihin ei tavallisesti pääse. Kirkkomehut ja kahvit sämpylöiden kera oli katettu kirkkopihalle Mariantuvan eteen. Yritämme järjestää samassa paikassa kirkkokahveja pitkin kesää.

Kaiken hallintoon liittyvän puurtamisen vastapainoksi minulla oli ilo kutsua viime viikolla kolme eskariryhmää kirkkoon, niin ikään aarteita etsimään.  "Etsi kirkon neljä aarretta". Lapset löysivät ne pienien vihjeiden avulla helposti. Samalla kirkkorakennus ja kirkon sanoman sisältö tulivat tutuiksi. Mitkä ne neljä aarretta ovat? En kerro  -kysykää eskareilta. He tietävät.

Lestijärven eskarit ja ykkösluokkalaiset tulevat aarteen etsintään ensi tiistaina Lestin kirkkoon.

MENEILLÄÄN     6.5. 2010

Eräässä radio-ohjelmassa sanottiin, että ei pidä puhua "tekemättömistä töistä" tai "keskeneräisistä töistä" vaan "meneillään olevista". Heti olo kevenee! Keskeneräinen, tekemättömästä puhumattakaan, kuulostaa raskaalta ja syyllistävältä. Niihin sisältyy vihjaus saamattomuudesta ja laiskuudesta. Mutta meneillään olevassa on selvästi positiivinen kaiku. Työn valmistumisen hyväksi on jo tehty jotakin, ja on vain ajan kysymys (ehkä pitkänkin ajan, ei sillä väliä), milloin työ valmistuu.  Nuorempi polvi puhuu "vaiheessa" olevista töistä.  

Seurakunnassa on aina jotakin meneillään. Tällä hetkellä seurakuntamestarin viran täyttäminen, toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen,  vanhan pappilan remonttisuunnitelma...ja niin edelleen. Asioiden hoitamisjärjestys on se, että kirkkoherra ja talouspäällikkö valmistelevat asiat kirkkoneuvostoa ja/tai valtuustoa varten, jotka sitten kokouksissaan tekevät asioista päätöksensä. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra, ja valtuuston luottamushenkilö. Meillä kirkkovaltuuston puheenjohtaja on Heikki Liinamaa, ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Mika Ranta-Nilkku. Kimmo VIrkkala, talouspäällikkö, toimii aina sihteerinä.

Tästä sainkin hyvän aasinsillan varsinaiseen aiheeseeni. Olettehen, hyvät seurakuntalaiset, tietoisia siitä, että syksyllä on seurakuntavaalit, joissa valitaan uuden kirkkovaltuuston jäsenet nelivuotiskaudeksi?  Näissä vaaleissa ovat äänioikeutettuja ensimmäistä kertaa Suomen kirkon historiassa myös 16 vuotta täyttäneet konfirmoidut nuoret seurakunnan jäsenet.

Tämän vaaliasia on sitten syksyyn saakka meneillään, ja myös näillä sivuilla esillä.  

KIITOKSEN  PAIKKA   3.5.2010

Hyvää palauteta ei tule liian usein jaeltua kaikkein lähimmille. Aviopuolisolle, lapsille, anopille...eikä työkavereille. Nyt  on kiitoksen paikka, ja nämä kiitokset menevät työtovereilleni. Monestakin syystä, mutta nyt päällimmäisenä syynä on se, että työntekijät järjestivät vappuna huutokaupan lähetystyön hyväksi. Toivat omia taavroitaan myyntiin, ja  huusivat kilpaa toistensa tavaroita (epäilen, että joku huusi omia tuomiaankin). Vahinko vain, että muuta yleisöä tämä huutokauppa veti kovin vähän. Mutta saimme kuitenkin kokoon yli 500 €. Lähetysväki, uusi lähetyssihteeri Dagny Hopeavuori ja vapaaehtoiset auttajat,  leipoivat suuren määrän munkkeja ja tekivät simaa. Näilläkin kertyi yli 500 €, joten vapun saldo lähetyksen hyväksi kiipesi toiselle tuhannelle.  Munkit loppuivat kesken, niin että viimeisenä munkkikahveille tullut sai pelkää kahvia. 

Työntekijät olivat avustamassa myös messussa kaikissa mahdollisissa tehtävissä: tekstinlukijoina, laulajina, kolehdinkannossa, ehtoollisavustajina, kahvin kaatajina... koko joukko oli mukana. Minusta tällainen osoittaa hyvää yhteishenkeä ja sitoutumista seurakunnan perustehtävään, evankeliumin eteen päin viemiseen.

Sunnuntain messun yhteydessä siunattiin tehtäviinsä lastenohjaaja Kati Peltokangas, lähetyssihteeri Dagny Hopeavuori ja 11 maallikkoa, jotka tulevat palvelemaan ehtoollisavustajina. Heistä yhdeksän on maallikkokoulun käyneitä, ja  kaksi maallikkosaarnaajaa. Tervetuloa tehtävään! Laitan teille pikapuolin tiedoksi avustusvuoronne. Jumalanpalvelus on seurakunnan yhteinen juhla, ja maallikoiden palvelutehtävä on yhteisen pappeuden, josta Luther puhuu, toteuttamista. Samalla se on keino, millä vastataan vähenevän työntekijävahvuuden tuomiin haasteisiin. Työ ei ole vähentynyt, mutta työntekijäresurssit ovat.

 Tänään, maanantai-aamuna, ne työntekijät, jotka olivat töissä ja ehtivät paikalle, siivosivat vanhan pappilan vintille kertyneen rojun. Iso vintti, paljon tilaa = paljon rojua. Mutta nyt se on siisti. Kaikkea ei viety pois ja poltettu. Siitä pidimme me Ritvat (emäntä ja kirkkoherra) huolen. Kun miesten silmä vältti, kiikutimme valittua tavaraa, vanhoja tuoleja yms. tarpeellista piiloon vintin toiseen päähän.  Hauskaa oli!

KARHU  KIRKOSSA

Tulen juuri tilaisuudesta, jossa muisteltiin kirkkoon ja sen palvelijoihin liittyviä sattumuksia. Läsnäolijat muistivat sota-ajan hautaukset, jolloin arkkuja oli voinut olla samalla kertaa montakin. Isiä, veljiä, naapureita. Suruntäyteisiä muistoja, jotka liikuttivat vieläkin.

Mutta muistojen joukosta löytyi myös hauskoja tarinoita. Otsikkoni karhu ei viittaa menneiden aikojen pappeihin tai kanttoreihin, suntioista puhumattakaan, vaan ihan oikeaan metsäneläimeen. Toholammilla oli eräässä talossa ollut karhunpentu elättinä. Nuoret miehet olivat ottaneet jo isoksi kasvaneen asukin mukaansa joulukirkkoon. Aika kävi pitkäksi ulkona odottavalle, ja se päätti lähteä katsomaan, missä oma väki viipyy. Jotenkin se oli saanut kirkon oven avatuksi, ja tallusteli pitkin keskikäytävää.  Huomatessaan nelijalkaisen kuulijansa pappi ihastelemaan, että joulu on niin suuri juhla, että metsän pedotkin saapuvat kirkkoon.

                                                                           ***

Löysikö karhu itselleen sopiva  istumasijan, sitä ei tarina kertonut.   Mutta monilla kirkkoon tulevilla ihmisillä on oma penkki, johon hakeutuu istumaan. Näin ei ole yksin Toholammin seurakunnassa, vaan koko Suomen siionissa. On mukavaa ja turvallista mennä istumaan tutulle paikalle.  Näinhän teemme kotonakin. Meillä on lempituolimme ja paikkamme ruokapöydässä.  Jostakin syystä kirkossa oma paikka löytyy useimmilla  kirkon takaosasta.

 Minulta on kysytty, millä keinolla aion saada ihmiset istumaan kirkon etuosaan. En millään. Mielestäni on tärkeintä, että ihmiset tulevat kirkkoon, istumapaikalla ei ole väliä. Meillä on hyvät äänentoistolaitteet, joten ääni kuuluu perälle saakka. Mutta jos haluaa saada jumalanpalveluksesta enemmän irti, kannattaa tulla etuosaan, missä kontakti puhujaan on aivan erilainen kuin kaukana takana istuessa.  Varsinkin lasten kanssa tämä kannattaa huomioida: lasten pitää saada istua sellaisessa paikassa, että he näkevät ja kuulevat hyvin.  Eikä lapsia tarvitse istuttaa hiljaa penkissä. Annetaan lasten katsella ympärilleen. Jos aika käy pitkäksi, voi mennä poikkikäytävällä olevien pienten pöytien ääreen katselemaan kirjoja tai piirtämään.  Tärkeintä on,että lapsille ja vanhemmille jää kirkossa käynnistä hyvä mieli.

Jos lapsi saa itse valita paikan, hän tulee mielellään istumaan kirkon etuosaan. Minulla on tästä käytännön kokemusta. Kalajoella ollessani meillä oli sukulaislapsia yökylässä, ja he lähtivät aamulla kirkkoon mieheni  mukana. Minä menin jo aikaisemmin. Jo kotona isompi lapsista kysyi minulta, voisinko varata heille paikan etupenkistä. Sanoin, että se järjestyy hyvin, koska siihen penkkiin ei ole Kalajoen kirkossa tungosta. Siinä veljekset sitten istuivat etupenkissä, ja seurasivat ilman näköesteitä jumalanpalveluksen kulkua.

                                                                             ***

Kirkossa ei ole karhuja! Kukaan kirkon kynnyksen ylittänyt iso eikä pieni seurakuntalainen (ja vaikka ei olisi seurakuntalainenkaan)  ei ole "karhu", joka istuu väärässä paikassa. 

VEISPUUKKI  JA PLOKI    19.4.2010

Kirkko kehottaa työntekijöitään liittymään Facebookiin. Moni muu työnantaja kieltää   notkumasta työaikana netissä yleensä ja Facebookissa erityisesti. Kirkossa sen sijaan korostetaan internetin mahdollisuuksia tiedottamisen, yhteydenpidon ja muun hengellisen työn välineenä. Mikäli olen asian ymmärtänyt, internet nähdään juuri uutena työvälineenä. 

Minullakin on Facebook-sivu. Liityin, kun kaverit pyysivät.  Onhan siinä hyvätkin puolensa: tapaan siellä mm. rippikoululaisiani ja kauempana asuvia sukulaisia, joista muuten kuulisi harvoin. On mukavaa lukea toisten kuulumisia, mutta mitä ihmettä itse kirjoittaisin sivulle? - En oikein usko, että Facebookista tulee minulle työväline.

Sen sijaan  blogin kirjoittamisella oli selvä tavoite. Tulin syksyllä Toholammin seurakuntaan uutena työntekijänä, ja mietin, miten tulisin seurakuntalaisille tutummaksi, ja saisin tiedotettua asioista nopeasti ja taustoja selvitellen. Päätin kokeilla blogin pitämistä.

Aluksi minulla oli kolme lukijaa. Yksi Turtolassa (Tornionlaakson keskipaikkeilla), toinen Torniossa ja kolmas Porvoossa. Sitten ilmaantui kaksi lukijaa Kalajoelta. Onhan viisi lukijaa parempi kuin ei mitään.

 Nyt lukijoita löytyy oman seurakunnnan alueeltakin. Ja blogin yhteyteen on laitettu mahdollisuus lähettää kirjoittajalle palautetta. Palaute voi koskea kyseistä kirjoitusta, tai mitä asiaa tahansa.

                                                                               ***

Ennakkomainontaa: vappuna me työntekijät järjestämme huutokaupan, jossa myydään kaikenkirjavaa kampetta, mitä omista komeroistamme olemme löytäneet. Musiikista mattoihin, kahvikupeista kenkiin. Tulkaa ihmettelemään ja huutamaan lähetystyön hyväksi. Myytävänä on myös kahvia ja lämpimiä munkkeja, vaikka kotiin viemiseksi.

                                                                                ***

Eilen, Hyvän paimenen sunnuntaina, oli Taaperokirkossa vierailulla  lastenohjaaja-Katin pieni  karitsa. Sillä oli tuttipullo eväänään. Lapset saivat käydä taputtamassa sitä. Moni näki oikean lampaan  ehkä ensimmäistä kertaa.

KÖRÖ KÖRÖ KIRKKOON

...papin muorin penkkiin... Näinhän se vanha loru menee. Ensi sunnuntaina körötellään pienten lasten kirkkohetkessä, Taaperokirkossa. Kirkkohetki sisältää leikkejä, lauluja, lapsikuoro Ilonjyvän esityksiä, pienen puhee ja rukouksen. Lopuksi lapset kutsutaan alttarille siunattaviksi. Oman lempilelun voi ottaa mukaan. Minäkin otan Leevi Leikkiväisen, joka on "melkein oikea koira", ja on käynyt jo monella koululla minun kanssani. Eräs opettaja kysyikin, onko Leevi ollut minulla pennusta asti. On se. Ostin Leevin jo ollessani Oulaisten seurakunnassa.  Leevi on kotoisin Kärkkäisen kennelistä.   

Taaperokirkko on suunnattu perheen pienimmille, mutta isommatkin lapset ovat siitä tykänneet. Koko perhe voi osallistua. Ensi sunnuntaina siis Lampin kirkkoon ja 2.5. Lestin kirkkoon. Molemmissa Taaperokirkko on klo 15.

Mutta kun pappi onkin "muori", niin kenenkäs penkkiin körötellään? Tietysti papin vaarin!

                                                     ***

Tein eilen jumalanpalvelussuunnitelmat kesäkuusta joulukuuhun. Lähtökohtana on, että Lampin kirkossa, joka on ns. pääkirkko, on jumalanpalvelus joka sunnuntai. Lestin kirkossa olisi kaksi jumalanpalvelusta kuukaudessa ja niiden lisäksi iltatilaisuus Sanan ja sävelen ilta seurakuntakodilla, koska sellaista on toivottu. Sykäräisen kappelissa tulee -valitettavasti- olemaan pääsääntöisesti vain yksi jumalanpalvelus kuukaudessa, ja mahdollisuuksien mukaan Laulumessu joinakin pyhäiltoina.  Kesäaikaan ei ole Lestillä iltatilaisuuksia.

Enemmän haluaisin varsinkin Sykäräisiin tarjota, mutta kaksi pappia ei ehdi siihen, mihin kolme ehti. Kun molemmilla papeilla  on yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa, olemme kahtena viikonloppuna yksipappinen seurakunta, jolla on kaksi kirkkoa ja yksi kappeli.

                                                      ***

Kävimme varhain aamulla  Kalajoen maastossa katselemassa ja kuuntelemassa joutsenten ja kurkien kevättunelmia. Yöpakkasen jälkeen menomatkalla kohti Särkijärven kotaa hanki kantoi hyvin, mutta palatessa miestä näytti upottavan. Koiraa ja minua se kantoi. Aika paljon on vielä metsässä lunta. Ilma raikui joutsenten ja kurkien laulusta.

TAIVAALLISTA  LEIPÄÄ  JA VÄHÄN  MAALLISTAKIN   8.4.2010

Kiirastorstain messussa Toholammin kirkossa ehtoollisleipänä oli tavallista, vaaleaa leipää. Tällainen tapa on joissakin seurakunnissa, kertoi minulle eräs syksyllä tapaamani henkilö. Lupasin ottaa vihjeestä vaarin. Arto ja Osmo, seurakuntamme emerituskappalainen ja -kanttori, pitivät käytäntöä hyvänä ja nimenomaan kiirastorstai-iltaan sopivana.  Olisi mukava kuulla myös muiden seurakuntalaisten kommentteja. Laittakaa palautetta mieluummin suoraan minulle.

Molemmissa kirkoissa ja kappelissa käytetään  gluteenitonta ehtoollisleipää. Kenenkään ei siis tarvitse erikseen pyytää gluteenitonta. Lampilla tämä käytäntö on ollut jo useita kuukausia, Sykäräisen kappelissa siirrymme gluteenittomaan seuraavasta messusta lähtien. Leipä on normaalin näköinen valkoinen oblaatti ("öylätti"), enkä ainakaan minä ole huomannut makueroa.

Kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa joku mies kitisi, että kun hän menee töiden jälkeen kauppaan, ei hyllyssä oleva leipä ole enää lämmintä! Hän vaati, että leipomot toimittaisivat leipää kauppaan useita kertoja päivässä, niin että  sen saisi aina lämpimänä kotiin.   Hän sai kuitenkin valita monen monista leipälajikkeista haluamaansa tuoretta leipää. Mutta eipä osannut antaa leivälle arvoa.  Teki mieli soittaa ohjelmaan, ja kertoa, että kun itse leipoo, saa syödä leipänsä niin lämpimänä, että näppejä polttelee. Opettele, hyvä mies, leipomaan!

Minulla on leipäohjekirja, jonka nimi on "Taivaallista leipää". Kirjassa on valtava määrä ihania leipäohjeita, ja niiden ohessa pieniä tarinoita leivästä ja leipojista, sekä hengellisenä leipänä Raamatun sanaa ja kristittyjen ajatelmia. Leipäohjeiden kokeileminen on mieluisaa ja rentouttavaa vapaapäivän puuhaa. Joskus tuoksu on parempi kuin maku, mutta useimmiten myös maku on herkullinen. Otanpa vielä yhden palan...

Ensi sunnuntaina on messu vain Toholammin kirkossa, koska sen jälkeen juodaan Aukun lähtökahveja. Aukku on Lampin suntio, joka on siirtynyt eläkkeelle. Suntion viran hakuaikaa on meneillään.

HILJAISELLA VIIKOLLA    30.3.2010

Hiljainen viikko on ehtinyt tiistai-iltaan. Olin tänään aamulla Lestijärven kirkossa pääsiäishartaudessa. Kirkossa oli paljon lapsia ja nuoria: päiväkodin väki, alakoulu ja yläkoulu. Hyvin kaikki mahtuivat, mutta virsikirjat loppuivat kesken. Täytyy hankkia lisää. Kun hartauden päätteeksi lähetin seurakunna tavanomaisilla sanoilla "Lähtekää rauhassa, lähtekää siunattuina, palvelkaa Herraa ilolla", eräs lapsista vastasi kohteliaasti "Kiitos samoin". Minkähän takia aikuiset eivät koskaan vastaa?

Myöhemmin päivällä olin toimittamassa ehtoollishartautta vanhuksille. Eräs vanhus nukkui hartauden ajan, ja ajattelin kulkea leivän ja viinin kanssa hänen ohitseen. Minua avustanut hoitaja sanoi kuitenkin."Siunaa hänet." Siunasin nukkuvan vanhuksen. Mielestäni siinä oli jotakin hyvin koskettavaa.

Huomasin toisen vanhuksen sylissä kauniin pehmokissan. Vanhus kanteli sitä sylissään niin kuin varmaan aikoinaan oli kannellut omaa kissaansa. Ehkä  joku  joskus ostaa minulle kaksi valkoista pehmokoiraa, että tuntisin oloni kotoiseksi, vaikka en enää tietäisi, missä olen.

Päivän päätteeksi olin nuorten pääsiäiskirkossa. Mari toimi kanttorina, ja hänellä oli apunaan nuorten laulu- ja soitinyhtye "Jyvä". Porukka oli saatu kokoon nopealla aikataululla, mutta hyvin he soittivat ja lauloivat.  Jyvä esiintyy seuraavan kerran huhtikuussa nuorten messussa.  Nuorten soittoa ja laulua olenkin kaivannut Toholammilla ollessani.  - Nuorilla oli myös mielenkiintoinen ja puhutteleva draamaesitys "Kädet", jossa oli viisi nuorta ja Minna. On Minnakin nuori, mutta hän on työntekijä!

Hiljainen viikko vierii kohti kiirastorstaita, jolloin molemmissa kirkoissa vietetään messua klo 19. Lampin kirkossa käytetään "oikeaa" leipää, siis Viitalan leipomon vaaleaa leipää, ehtoollisleipänä.  Pitkäperjantaina on Kristuksen kuolinhetken palvelus klo 15, Lestijärvellä normaaliin aikaan sanajumalanpalvelus. Lauantaina klo 23 on Lampin kirkossa messu. Toivottavasti seurakuntalaiset löytävät tiensä tähänkin messuun, sillä se on liturgisesti rikas ja runsas. Siitä alkaa pääsiäinen, ylösnousemuksen suuri juhla.

Tällä viikolla olemme  kristinuskon sanoman ytimessä: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.(Joh.3:16).

VAARIN  SAARI    23.3.2010

Tiedäthän sen lastenlaulua "Vaarilla on saari, se oma saari on"? Ja jossa sanotaan, että ai,ai vaaria, kaiilla ei ole saaria, mutta meidän vaarilla/ oma saari on.  Muunnetaanpa vähän laulua, ja lauletaan, että kaikilla seurakunnilla ei ole saaria, mutta Toholammin seurakunnalla oma saari on!

Meillä nimittäin on saari Lestijärvessä. Se tuli myötäjäisinä seurakuntaliitoksessa, kun Toholammin ja Lestijärven seurakunnat yhdistyivät. Saari on pieni, ei kovin kaukana rannasta, ja siellä on mökki ja sauna. Mökki on vaatimaton: ei sähköä, ei vesijohtoa, ei suihkua, ei poreallasta, ei DVD-soitinta, ei mikroa, ei pakastinta... eikä tule olemaankaan. Mutta melko siistissä kunnossa se on. Kunhan siivotaan hyvin, ja vaihdetaan uudet verhot ja vuodevaatteet, niin johan siellä kelpaa kesäöitä viettää. Seurakunnalla on soutuvene, jolla sinne pääsee. Juomavesi on vietävä mukana, mutta järvestä saa saunavettä.  Mökkiä voi vuokrata lyhyeksi ajaksi, esim . viikonlopuksi.

Kävimme työntekijöiden retkellä katsastamassa mökin kunnon. Monetkaan meistä eivät olleet käyneet siellä aiemmin.  On hyvä,  työntekijät viettävät joskus aikaa yhdessä, epävirallisesti, ilman työkiireitä. Se luo yhteishenkeä, vaikuttaa työilmapiiriin ja parantaa työssäjaksamista.  Pienessä seurakunnassa teemme työtä vähällä väellä. Monet tekevät työtään yksin. Ei ole samalla työalalla olevaa työtoveria, jonka kanssa suunnitella ja jakaa työasioita. Senkin vuoksi yhteiset retket, työntekijäkokoukset, aamukahvit ja muut kohtaamispaikat ovat tärkeitä.

***

Tulevana viikonloppuna on naistenpäivät, yhteisvastuulounas ja Markuksen evankeliumi -draama. Viimemeinittu kulttuuritalolla, pääsymaksu 5 €. Rippikoululaiset ilmaiseksi.

Hiljaisella viikolla on joka ilta jokin tilaisuus. Uutta on pitkäperjantain Kristuksen kuolinhetken palvelus klo 15 Toholammin kirkossa, ja pääsiäislauantain messu klo 23.

NEUVOSTON  PÄÄTÖKSIÄ   JA  PALMUSUNNUNTAIN TAPAHTUMIA  18.3.2010

Eilen illalla oli kirkkoneuvoston kokous. Kirkkoneuvosto vastaa seurakunnan toiminnasta, joten käsiteltävät asiatkin ovat hyvin käytännönläheisiä. Tällä kertaa tehtiin henkilövalintoja. Lähetyssihteerin tehtävään valittiin Dagny Hopeavuori. Tervetuloa Dagny, ja siunausta työllesi! Lähetystyö on olennainen osa seurakuntatyötä, ja on hyvä, että saamme siihen taas vetäjän.

Toinen henkilövalinta kohdistui kesätyöntekijään. Vähentyneen pappistyövoiman takia tarvitaan kesäaikana (edes silloin!) lisäväkeä varsinkin leiritoimintaa ajatellen. Hakuilmoitus oli ollut Kotimaa-lehdessä, ja hakijoita oli yksitoista (11), joista yksi yhteisöpedagogi-opiskelija, yksi teologian maisteri ja loput teologian ylioppilaita. Hyviä hakijoita oli monia. Valituksi tullut oli kuitenkin ehtinyt jo saada pitempiaikaisen työn kuin kaksi kuukautta, jota me tarjosimme. Hänelle oli valittu kaksi varahenkilöä, joista ensimmäisellä varasijalla ollut Matti Hyttinen on varmentanut tulonsa. Matti on Ylitorniolta kotoisin, ja opiskelee teologiaa Helsingin yliopistossa. Muistan Matin Ylitornion seurakuntanuorista, ja hänen perheensä tunnen myös.  -Olin Ylitorniolla pappina 2003-2004.

Ensi viikolla aloittaa osa-aikaisena lastenohjaajana Kati Peltokangas, jonka valinta on tapahtunut jo tammikuussa. Tervetuloa Kati!

Monet ovat huomanneet, että Aukku-suntioa ei enää ole näkynyt kirkon kulmilla. Aukku on jäänyt eläkkeellä, ja vietämme hänen lähtöjuhlaansa 11.4. Suntion virka laitetaan piakkoin haettavaksi.

Siitä tulikin mieleeni, että hautausmaalta on kaadettu noin 60 koivua. Muutos tietysti näkyy kirkkotarhan ulkoisessa kuvassa. Mutta muutos oli välttämätön, koska puukaan  elä loputtomasti. Lahovikaiset koivut oli kaadettava, ennen kuin ne saavat aikaan vahinkoja kaatuilemalla omia aikojaan.  Tästäkin asiasta on kirkkoneuvostossa päätetty.

Kirkkoneuvosto keskusteli leikkikentän kunnostamisesta. Yhteinen mielipide oli, että kun aletaan kunnostaa, niin ei jätetä  puolitiehen, vaan tehdään leikkikentästä hyvä. Tämä on linjassa  sen kanssa, että seurakunnan painopistealueena on lapsi- ja perhetyö.  Muuten, leikkimökki on löytynyt! Saamme sen lahjoituksena, josta lahjoittajille sydämellinen kiitos!

Ja  lopuksi: Palmusunnuntaina esitetään kulttuurisalissa Markuksen evankeliumi. Esitys on Tornion Kaupunginteatterin valmistama "yhden miehen draama". Samana viikonloppuna on Toholammilla myös naistenpäivät ja yhteisvastuulounas. Tervetuloa kaikkiin tilaisuuksiin (sulkumerkkien sisällä sanottakoon, että naistenpäiville odotetaan naisia. Miehet, veljet: teille on omat päivänne toukokuussa).

...SELVIYTYI  HENGISSÄ!   8.3.2010

Otsikko on erään juuri rippileiriltä palanneen kommentti, jonka löysin Facebookista.

Rippikoulu on nuorelle iso juttu. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista. Rippikouluhan alkaa jo syksyllä, ja siihen sisältyy seurakuntaan tutustumista, "merkkien keräämistä", jonka tavoitteena on, että nuori löytäisi oman paikkansa seurakunnasta. Omaan ryhmään tutustuminen alkaa ryhmäillasta, jossa näkee, keitä meidän riparille tulee. Viikonloppuleiri on jo esimakua leirielämään, jota sitten eletään "pitkällä leirillä".

Leirillä sitten elätään tiiviissä vuorovaikutuksessa. Syödään, nukutaan, opiskellaan ja vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Yksityinen huone on vain leirin vetäjillä, muut asuvat kimppakämpissä. Sopeutumisharjoitusta!

Leirin alkuvaihe menee oman paikan etsimisessä. Miten muut minuun suhtautuvat? Hyväksytäänkö minut joukkoon? Saanko kavereita? Nämä ovat nuorelle keskeisiä ja tärkeitä kysymyksiä. Miten pärjään täällä? Selviydynkö leirin loppuun? Ollaan varovaisia, hiljaisia, katsellaan, mitä muut tekevät tai sanovat. Tai otetaan voimakas rooli: tässä olen Minä, huomaatteko? Riippuen siitä, millaisella käyttäytymismallilla nuori on oppinut aiemmin elämässään selviytymään.

Vähitellen leiri imaisee mukaansa. Päivärutiinit tulevat tutuiksi, mikä helpottaa sopeutumista. Ja jos hyvin käy, turvallisuuden tunnekin kasvaa. Ja kun viimeinen leiriaamu valkenee, tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti. Eikö voitaisi jatkaa vielä pari päivää? Tulee niin ikävä ihania isosia ja kaikkia kavereita.

Leiripalautteesta päätellen viime viikon leiriläisille oma rippikoulu oli positiivinen kokemus. Kysymykseen, miten rippikoulu vaikutti suhtautumiseesi seurakuntaan, suurin osa vastasi "suhtautumiseni muuttui jonkin verran myönteisemmäksi". Kenenkään suhtautuminen ei muuttunut huonompaan suuntaan, joidenkin "ei muuttunut mitenkään".

Leisi imaisee mukaansa myös vetäjän. Nuorista tulee rakkaita, kun heidät oppii tuntemaan. Toivon todella, että he ovat saaneet elämäänsä hyviä eväitä tällä lyhyellä jaksolla, minkä vietimme yhdessä.

PIENI  ON KAUNISTA  18.2.2010

Maria-Liisa on ollut töissä Toholammin kirkkoherranvirastossa yli 30 vuotta. Nyt hänestä on tullut myös kahvilan emäntä. Viraston pienessä eteisessä on nykyään "Suomen  -ellei koko maailman - pienin lähetyskahvila". Kaksi tuolia ja pöytä, jolla on kahvinjuontitarvikkeet. Teetäkin saa tilauksesta. Toimistosihteeri -Maria-Liisa  tarjoilee kahvit virastossa asioiville. Kahville voi piipahtaa, vaikka ei olisi virastoasiaakaan. Samalla voi kertoa kuulumisiaan tai keventää sydäntään. Kirkkoherran huoneeseenkin voi kurkistaa, jos sattuisin olemaan paikalla.

Kirkkoherranvirasto sijaitsee Vanhassa pappilassa, joten lähetyskahvila on paluuta juurille. Olivathan pappilat ennen muinoin kahvintuoksuisia  kohtaamispaikkoja. Lähetyskahvila tuo kotoista tunnelmaa ja kodikkuutta. Poikkea katsomaan!

***

Kuluneeseen työviikkooni on sisältynyt monia pieniä kohtaamisia. Papin työn rikkaus on siinä, että saa olla tekemisissä eri-ikäisten ja erilaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Tuskin ihmiset osaavat aavistaa, että kohtaaminen on  merkittävä myös työntekijälle.

Vanhus sairaalavuoteessa on elänyt todeksi raamatun sanaa  "Illalla on itku vieraana, aamulla ilo", ja viestittää  samaa uskon luottamusta keskustelukumppanilleenkin. Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Toisen kanssa on vietetty ehtoollishetkeä tietäen, että matkan pää on jo lähellä. Perhe on viimeistä kertaa koolla yhteisen ruokapöydän ääressä. Katekismuksen sana "ehtoollinen yhdistää meidät toinen toisiimme ja Kristukseen" tuntuu todelta ja lohdulliselta. On olemassa yhteys, jota kuolemakaan ei voi katkaista.

Veteraanikerhossa vanhus osoittaa tyhjää tuolia ja sanoo: Lauantaina ovat hautajaiset. Taas on yksi joukosta poissa. Kerho käy yhä pienemmäksi.

Tästä siirrynkin perhekerhoon, pikkulasten ja nuorten äitien joukkoon. Seuraan elämänmakuista  keskustelua lapsiperheiden arjesta, ja ihmettelen jälleen kerran, miten paljon iloa lapset tuovat koteihinsa ja samalla meille kaikille. Siitä huolimatta, että arki sisältää myös väsymistä ja hankalia asioita.

Viikkoon sisältyi vielä pari päivänavausta alakouluilla. Minun päivänavaukseni venähtävät aina pitkiksi, kun meillä on lasten kanssa niin paljon asioita toisillemme. Minäpä tiedän, kenellä on synttärit ensi viikolla! Olisipa joskun tilaisuus vain istua ja kuunnella pieniä koululaisia ja heidän tärkeitä kuulumisiaan. Jos pidettäisiinkin sellainen päivänavaus, että lapset saisivat puhua papille, ja pappi vain  kuuntelisi.

***

Mutta sitä pientä leikkimökkiä ei ole vieläkään löytynyt.

MISTÄ SAATAISIIN LEIKKIMÖKKI!      8.2.2010

Tänä vuonna seurakunnan toiminnan painopistealueena on lapsi- ja perhetyö. Tähän mennessä se on näkynyt mm. kinkereillä siten, että kinkeriaiheena on "Lapsi Raamatussa", ja kinkerivirreksi on valittu lastenvirsi 491. Kolehtikin on kerätty oman seurakunnan lapsi- ja perhetyölle. Perhekirkkoja ja monenlaisia lasten tapahtumia on suunnitteilla. Lähinnä tulossa ovat ensi sunnuntain ulkoilutapahtumat.

Toholammin päiväkerhotilojen "takapihalle" puuhataan leikkikenttää. Paikalla on ennestään jo ulkoleikkivälineitä. Niitä on tarkoitus lisätä, mutta nepä maksavat maltaita! Parilla tonnilla saa yhden välineen, ja  sekin katalogin vaatimattamammasta päästä.  Sitten pitäisi saada vielä leikkimökki. Onko kenenkän pihalle unohtunut leikkimökkiä, jolla ei enää ole käyttöä? Me voisimme tarjota sille uuden ja virkeän elämän todellisessa hyötykäytössä. Lahjoituksia otetaan vastaan!

Lionsklubilaiset ovat jo alustavasti luvanneet talkooapua leikkikentän aidan pystyttämisessä. Kunhan saataisiin puutavaraa hankituksi...

Jos leikkikenttä saadaan asianmukaiseen kuntoon ensi kesään mennessä, siihen voitaisiin järjestää kesäkuuksi toimintaa. Mutta viimeistään syksyllä se palvelee päiväkerholaisia ja perhekerhon kävijöitä.

Sunnuntain 7.2.  perhekirkossa lapsille jaettiin Kirkkopasseja, joihin saa ryhtyä keräämään leimoja. Viidestä leimasta saa kirjapalkinnon. Kirkkopasseja on saatavana molemmissa kirkoissa ja kappelissa, ja leiman saa joko suntiolta tai papilta. Tällä tahdomme viestittää, että lapset ovat tervetulleita kirkkoon. Muulloinkin, kuin perhekirkkopäivinä. Kirkkopassi-idean toi Riikka, ja Mari sen toteutti. Minun osuudekseni jäi sopivan kopiopaperin hankkiminen Kärkkäiseltä.

Olin pitämässä aamunavausta eräällä koululla. Kyselin, mitä papilla on yllään kirkossa. Kalastelin vastaukseksi valkoista albaa. Mutta eräs pieni kirkossa kävijä oli huomannut muutakin: papilla on "hassut hiukset". Onhan se hassua, kun papilla on hiukset. Edellinen kirkkoherra oli kaljupäinen.

KURKISTETAANPA  SAKASTIIN  29.1.2010

Tällä kertaa kurkistamme Toholammin kirkon sakastiin ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen. Suntio on tullut jo hyvissä ajoin tekemään monenlaisia valmisteluja. Hän huolehtii siitä, että kirkkotekstiileissä on oikea kirkkovuoden mukainen väri, laittaa ehtoollisvälineet alttarille, sytyttää kynttilät, tarkistaa, että kirkko on siistissä kunnossa kaikin puolin. Ja mitä kaikkea muuta tehneekään, sitä ei pappikaan tiedä. Joskus olen nähnyt suntion ottavan juoksuaskelia, että ehtii saada kaiken valmiiksi.

Kanttori tulee myös ajoissa. Usein hän pitää vielä viimeiset harjoitukset ja äänenavaukset musiikinesittäjille. Meillä on lähes poikkeuksetta joka kerta jumalanpalveluksessa esiintyjiä, mikä tuo rikkautta ja vaihtelua musiikkielämään.

Minulla on tapana tulla kirkkoon pääovesta, ja hetkeksi hiljentyä kirkkosalissa, "ilmoittautua palvelukseen".  Usein sytytän kynttilän lähetyskynttelikköön. Sakastissa täytän kirkkopäiväkirjan ja lomakkeen kolehtia varten. Tärkein hetki on yhteinen rukous ja virsi,hartaushetki,  johon kokoontuvat kaikki jumalanpalveluksen toimittamisessa mukana olevat: laulajat, kolehdinkantovuorossa olevat rippikoululaiset sekä työntekijät. Yhdessä pyydämme siunausta alkavalle jumalanpalvelukselle. Kun toiset ovat poistuneet kirkkosaliin, istun kaikessa rauhassa  muutaman minuutin ja nautin kiireettömästä hetkestä. Sitten menen kuuntelemaan kellojen soittoa kirkkosalin puolelle.

Jumalanpalveluksessa on palvelemassa myös maallikoita. He lukevat päivän lukukappaleet, jotka on kullekin sunnuntaille määrätty kirkkokäsikirjassa. Samat tekstit toistuvat kolmen vuoden välein. Nyt on menossa "ensimmäinen vuosikerta". Olemme Toholammilla aloittaneet kokeilun, jossa tekstinlukijat ovat myös kirkon ovella toivottamassa kirkkoon tulevan seurakunnan tervetulleiksi. Tämän idean toi Alpo-suntio, joka oli nähnyt sellaisen tavan Kokkolan kirkossa. Pari muutakin uudistusta on tullut : kun tehdään kiitos, sytytetään kynttilä   -sen sytyttää suntio tai halutessaan joku omaisista. Kolehdin siunaaminen on otettu meilläkin käyttöön.

Monet uudet tavat on otettu käyttöön seurakuntalaisten aloitteesta. Kanattaa esittää toiveita ja ideoita,niin  jos mahdollista, ne tulevat rikastuttamaan jumalanpalveluselämää. 

Jumalanpalveluksen päätyttyä kokoonnumme kaikki sakastiin loppurukoukseen. Jos on ollut messu, ja siunattuja ehtoollisaineita on jäänyt käyttämättä, eli leipiä lautaselle ja viiniä maljaan, ne nautitaan "rakkauden ateriana" (agape-ateria) sakastissa. Yleensä niitä jää hyvin vähän jos ollenkaan. Mutta niitä ei pidä sekoittaa siunaamattomiin aineisiin, koska ne on jo kertaalleen siunattu. 

Rippikoululaiset ovat jättäneet korttinsa suntion vieressä olevaan laatikkoon, ja suntio merkitsee niihin käynnin ja jakaa kortit omistajilleen. Kirkossa käynnit ym. ovat osa rippikoulun kokonaisuutta.

Pienemmätkin saavat piakkoin omat "kirkkopassinsa", joihin voi kerätä nättejä leimoja kirkossa käynnin yhteydessä. Yritämme saada passit lähiaikoina jakeluun päiväkerhoihin ym. Niitä saa myös kirkoista ja kappelista.

Jumalanpalveluksen päätyttyä pappi ja kanttori lähtevät Lestijärven kirkkoon tai Sykäräisen kappeliin, jonne myös  suntio lähtee.

KINKERIJUTTUJA, OSA II    15.1.2010

Nyt kinkerit ovat toden teolla alkaneet. Riikka-kanttori kuljettaa mukanaan soitinta (isoa!), virsikirjalaukkua, olkalaukkua ja soittimen jalustaa. Meillä on Suomen vahvin kanttori. Papin salkku on paljon ohuempi, ja sisältää vain pöytäkirjanlehden ja kolehtipussin, joka sekin on tulomatkalla tyhjä.   No, tosiasiassa mukana kulkee vielä muutama kirja ja tietysti Raamattu.

Kinkeriaiheena on tänä vuonna  Raamattu. Miten Raamattu on saanut muotonsa? Milloin se on kirjoitettu? Mitä kirjoittajista tiedetään? Millaisia kirjoja Raamattu sisältää? Tiedätkö, mistä sanonta "Jobin posti" on saanut alkunsa?  Entä kuinka monta sananlaskua muistat, joiden alkujuuret voivat olla Raamatussa?

Seurakuntamme painopistealueena on lapsi- ja perhetyö. Niinpä paneudumme kinkereilläkin tähän aiheeseen Raamatun valossa. Mitä Raamattu kertoo lapsista? Mitä lapsen syntyminen perheeseen merkitsi äidille ja isälle? Lapsen nimikin kertoi paljon. Esimerkiksi nimi  Samuel  tarkoittaa  "Herralta minä hänet pyysin".

Kinkeriaiheen tavoitteena on viritellä kiinnostusta Raamattuun ja Raamatun lukemiseen. Raamattuhan on kuin ehtymätön aarrearkku, joka ei tyhjene lukemalla, mutta tekee lukijansa rikkaaksi. Sitä voi lukea järjestelmällisesti, tai sieltä täältä luvun tai jakeen kerrallaan. Suosittelen kuitenkin kokonaisuuksien lukemista, jolloin tekstiä on helpompi ymmärtää.

Jos Raamatun lukeminen ei ole ihan tuttua puuhaa, sopisi aluitukseksi vaikkapa Markuksen evankeliumi. Se on nykytietämyksen valossa evankeliumeista vanhin. Se on myös lyhin. Markus on kirjoittanut evankeliuminsa alunperin kreikan kielellä, kuten muutkin Uuden testamentin kirjoittajat. Kun olet lukenut Markuksen, lue  Luukkaan evankeliumi. Ja sen jälkeen saman kirjoittajan Apostolien teot. Ne luettuasi olet jo syvällä Raamatun sanomassa.

Syksyllä järjestämme Toholammilla Raamattulauantain. Ohjelma on vielä "vaiheessa". Toivomuksia ja ehdotuksia otetaan vastaan.  Voisiko  päivän yhtenä ohjelmana  olla  Raamattuvisa, jossa kysymykset tulisivat em. Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista?

***

Nyt vapaan viikonlopun viettoon! Huomenna lähdemme Rovaniemelle tervehtimään pojanpoikaamme. Tapasimme hänet  viimeksi joulukuussa, jolloin suosikkileikkinä oli majan rakentaminen. Hyvä maja siitä tulikin, kun otimme parisängyn päiväpeitteen rakennusaineeksi. Tuli niin iso maja, että mummokin mahtui sinne istumaan. Odotan jännittyneenä, mikä on tämän viikonlopun ykkösleikki.

KINKERIJUTTUJA

Toholammin seurakunnassa tammi- helmikuu on kinkereiden aikaa. Ensimmäiset kinkerit ovat jo ensi sunnuntaina Alakylässä Untisen Eeva-Liisan ja Olavin kodissa. Viimeiset helmikuun puolivälin paikkella Vanhassa pappilassa.  

Kinkereitä on pidetty vuosisatojen ajan. Ensimmäiset merkinnät kinkereistä ovat katoliselta ajalta. Silloin papit kiersivät ratsain kylästä toiseen kinkereitä pitämässä. Tarina kertoo, että syötävää ja juotavaa oli taloissa tarjolla runsaasti, ja joskus papin oli vaikeaa nousta ratsun selkään ja  pysyä siellä.

Kinkereiden tarkoituksena on alun alkujaan ollut seurakunnan opillisen ja siveellisen tilan tutkiminen. Papit ja lukkarit opettivat kansan lukemaan, ja kinkereillä tapahtui opitun kuulustelu. Hyväksytyn merkinnän kirkonkirjoihin sai, kun osasi lukea ja taisi ulkoa kristinopin tärkeimmät kappaleet. Kun opinnäyte oli suoritettu, pääsi rippikouluun. 

Kaikilla nuorilla ei ollut niin hyvä lukutaito, että he olisivat läpäisseet kinkerikuulustelut. 1800-luvun loppupuolen käräjäpöytäkirjoissa on merkintä ylivieskalaisesta miehestä ja naisesta, jotka asuivat vihkimättöminä yhdessä. Naisen mukaan he eivät päässeet naimisiin, kun mies ei osannut "sen vertaa lukea, että olisi päässyt kinkereiltä läpi". He saivat eräänlaisen siviilivihkimyksen, eli heidän määrättiin aviopuolisoiksi lain nojalla.

Papit tarkastivat muutakin kuin lukutaitoa ja kristinopin osaamista. Millainen oli kylän siveydellinen tila? Ylivieskassa kirkkoherra Lagus oli tiedustellut asiaa Marjapuhdon kinkereillä kylänvanhimmalta. Siihen oli isäntä Marjakangas vastannut, että muuten oli siveydellinen tila hyvä, mutta aviottomia lapsia syntyi liikaa.  "Mikä olisi isännän mielestä sopiva määrä", oli Lagus tiedustellut.  

Kanttorinviran avaamista naisille pyrittiin estämään vetoamalla kinkereihin. Kinkereille pappi ja kanttori matkasivat samalla hevoskyydillä, kirkonkirjat mukanaan. Miten nyt naiskanttori ja miespappi voisivat sopia samaan rekeen? Yhteisen vällyn alleko heidät peiteltäisiin? Ja mitä tapahtuu, jos reki keikahtaa kumoon?

Aikoinaan kinkerit olivat kylällä iso tapahtuma. Hämeessä oli vielä muutama vuosikymmen sitten tapana, että kinkeritalossa järjestettiin päivällä  kinkeripäivälliset valitulle vierasjoukolle, ja illalla  olivat varsinaiset koko kylän kinkerit kahvituksineen.

Mikä kinkereiden merkitys on tänä päivänä? Enää kirkko ei ole vastuussa kansan lukutaidon opettamisesta -ei siis tarvita kuulusteluja. Rippikouluun ei enää pyritä, vaan ilmoittaudutaan - ei tarvitse riparilaistenkaan osoittaa kinkereillä taitojaan. Ulkoläksyt kuulustellaan leirillä.  Kansan siveydellistä tilaa ei enää ole korrektia kysellä.  Tarvitaanko kinkereitä enää mihinkään?

Entisessä muodossaan ei  tarvita, mutta voisiko kinkereillä olla jotakin muuta  annettavaa tänä päivänä? Eikö kinkereiden pitämisen syyksi riittäisi, että kokoonnutaan yhteen Sanan ympärille? Samalla tulisi käytyä naapureissa, kun sekin tapa on käymässä harvinaiseksi.  Kinkereiden luonne ei enää ole kontrolloiva ja kuulusteleva, vaan yhteisöllisyyttä ja seurakuntayhteyttä lisäävä.

Tänä vuonna kinkereiden aiheena on Raamattu. Miten Raamattu on syntynyt, ja mitä se pääpiirteissään sisältää? Erityiseen tarkasteluun poimitaan  lapset Raamatussa. Mitä Raamatussa kerrotaan lapsista?

Leppoisia kinkereitä!

25.12.2009

JOULUOLOA  JA KELLONAIKOJA

Joulupäivä alkaa olla illassa. Viime yönä, tai varhain tänä aamuna, ajelin perheeni kanssa Lampilta Ylivieskaan. Ajatukset olivat vielä Lampin kirkossa ja kirkkopihalla. Jouluvaellus oli alkanut pihalle sytytetyn paimenten nuotion luota ja päättynyt sisälle kirkkoon,  seimen luo. Kynttilöiden valaisemassa kirkossa oli vietetty Herran pyhää ehtoollista.  Siinä ne olivat molemmat silmiemme edessä  -seimi ja risti.Ei niitä voi erottaa toisistaan.

***

Kanssaihmisillä on tapana joulun alla todeta, että papilla on varmaan ollut paljon menoja ja kiireitä. Onhan niitä. Mutta niin on kanttorillakin, ja ehkä kaikkein eniten suntiolla. Edellä mainittu  jouluyön vaellus työllisti Alpo-suntiota etu- ja jälkikäteen. Alpo oli tehnyt hienon tallin ja seimen hyvissä ajoin valmiiksi, niin että jouluyönä kaikki oli kunnossa, kun tulin kirkkoon. Kynttilät, nuotio, alttari  -kaikki oli niin kuin pitikin. Ja on helppo arvata, kuka kirkosta yöllä lähti viimeisenä.

Jouluaamuna ei Toholammin kirkossa ollut aamujumalanpalvelusta. Meillä ei "miehitys"  kerta kaikkiaan riitä, kun on vain yksi kanttori ja suntio.  Pappejakaan ei enää ole kolmea, vaan kaksi. Teemme sen, mitä kohtuudella jaksamme, mutta en halua vaatia itseltäni ja vielä vähemmän toisilta liiallista venymistä.

***

Odotan hyvillä mielin huomista Tapaninpäivää. Edellisestä toimittamastani messusta on kulunut jo jonkin verran aikaa, joten tuntuu hyvältä palata taas seurakuntaa palvelemaan. Toisaalta tiedän, että kiire on kantapäillä huomennakin, kun on kello 10 Lampin kirkossa messu ja heti perään klo 12 Sykäräisissä.

En pidä kiireestä. Se heijastuu messun toimittamiseen. Kiire ei ole yksin papilla, vaan myös kanttorin ja suntion  on ehdittävä ajoissa kappeliin. Siitä seuraa, että emme ehdi rauhallisesti lopettaa messua sakastissa yhteiseen kiitosrukoukseen, vaan meidän on lähdettävä vauhdilla ajamaan ja toivottava hyvää ajokeliä. Auton nopeusmittarin lukema ja työntekijän verenpaineen alempi lukema liikkuvat satasen kieppeillä.

Ensi vuoden alusta tämä kiire loppuu.  Aloitamme jumalanpalvelukset Sykäräisissä ja Lestijärvellä kello 12.30, joten saamme puoli tuntia lisää paikasta toiseen siirtymistä varten.  Toivottavasti seurakuntalaiset suhtautuvat ymmärtäväisesti kelloajan muutokseen.

***

Kelloajasta muistuu mieleeni ensimmäinen seurakuntani Ylitornio. Olimme juuri muuttaneet mieheni kanssa paikkakunnalle. Minulla ei vielä ollut työ  alkanut, mutta olimme kirkkoherran kanssa sopineet, että tulen jumalanpalvelukseen ja hän esittelee minut  alussa seurakunnalle.

Menimme kirkkoon vähän ennen kello kymmentä.  Ei ketään missään. Minä päättelin, että jumalanpalvelus alkaa täällä vasta kello yksitoista. Siispä lähdimme katselemaan paikkakuntaa, ja palasimme kirkon ovelle klo 10.40. Pihalla oli jo paljon autoja, ja kirkossa näytti istuvan väkeä. Täällä on tapana tulla varhain kirkkoon, ajattelin.

Jo eteiseen kuulin, että nyt on jotakin vinossa. Kirkkokansa laulaa Herra armahdaa. Olisin palannut eteisestä takaisin ulos, mutta mieheni veti jo ovea auki. Pakko oli työntyä sisälle. Jumalanpalveluksen loppupuolella hiivin etupenkkiin kirkkoherran viereen, ja kun juhlahetki päättyi, hän esitteli minut seurakunnalle. Samalla selvisi, että Ylitorniolla aloitetaan jumalanpalvelus aina kello 10.30. Onneksi minulla ei ollut vielä  työvuoroa, joten myöhästymisestäni ei koitunut mitään haittaa. Oppia ikä kaikki.

15.12.2009

KONSERTTEJA JA JOULUKORTTEJA

Olen vuosien varrella käynyt lukuisissa joulukonserteissa. On hyvä istua, olla paikoillaan ja antaa musiikin puhua. Mutta usein olen törmännyt erääseen ongelmaan. Minua alkaa konsertissa nukuttaa, armottomasti nukuttaa. Pää nyökähtää. Säikähdän: olenko jopa kuorsannut! Taas jaksan hereillä melkein puolet seuraavasta esityksestä, ja sama peli alkaa uudelleen. Silmäluomia painaa, leuka hakeutuu rintaa kohti. Vilkuilen ympärilleni, ja huomaan kanssakuulijoiden ponnistelevan saman vaivan kanssa. Ja katso! Eikö kuorokin näytä nukahtavan seisaalleen hetkellä millä hyvänsä! Ja eivätkös johtajan kädetkin ala vaipua?

Mistä tämä uneliaisuus johtuu? Paljon työtä ja kiirettä, ja kun viimein pääsee istumaan, alkaa nukuttaa? Vaiko vain hämärän vuodenajan tuoma lisäuneliaisuus? Molemmat ovat mahdollisia ja käypiä selityksiä, mutta rohkenen lisätä siihen vielä yhden. Kuorojen joulukonserttien ohjelmisto on unettava! Se on niiiiin harrrraaaaas ja juuuhlaaaallliiiineeen ja ennalta arvattava, että sitä ei kukaan jaksa hereillä pysyen kuunnelle.

Toisin kävi Toholammilla viime sunnuntai-iltana. Riikka oli valinnut ohjelmiston, joka yllätti alusta alkaen. Sykäräisen Kappelikuoro vetäisi alkuun komeasti Lasse Heikkilän Rauhanruhtinaan. Siis gopelia! Niille lukijoille, joilla  ei ole ollut ilo tutustua mainittuun kuoroon, voin kertoa, että ei kuoron ikä- eikä mikään muukaan rakenne viittaa varsinaisesti  gospelmusiikin esittämiseen. Mutta gospelia ne vain lauloivat sydämensä kyllyydestä. Kyllä kuulijalta unet kaikkosivat.

Ilonjyvä-lapsikuoro on aina hellyttävä ja herkistävä. Nyt ensimmäisessä laulussa oli kontrastina aikuisten kuorolaisten  miehet taustakuorona, ja tämä toimi hyvin. Ilonjyvä on ehdoton suosikkini!

Ohjelmisto oli kaikkinensa yllättävää ja vaihtelevaa. Aivan erityisesti minua puhutteli se, että kirkkokuoro lauloi "Minä tulin sinua varten", gospelia sekin. Ei varsinaisesti joululaulu, mutta se kertoi selkeästi joulun sanoman. Joulua ja pääsiäistä, seimeä ja ristiä, ei voi eroittaa toisistaan.

Juuri näinhän nykyään yritetään tehdä. Joulu leikataan irti taustastaan, ja ohennetaan pelkäksi tingelitangeliksi. Ihan sama, lepääkö seimen oljilla Jeesusvauva vai joulupukki.

Muutama vuosi sitten minua alkoivat kyllästyttää kaikki tonttu- ja joulupukkiaiheiset joulukortit, joita posti meille kantoi. Miksi  me kristityn maan kansalaiset emme joulutervehdyksissämme ilmaise, mitä varten vietämme joulua? Perustin PRO SEIMI -liikkeen. Laiton kymmeniä tekstiviestejä ja sähköposteja  tuttavilleni, joissa kirjoitin: lähetä sinäkin vain joulun sanomaan liittyviä kortteja. En tiedä, miten laajalle pro-seimi -liike on levinnyt, mutta ainakin meille saapuvien  korttien aihepiiri on muuttunut.

Joko sinä olet liittynyt pro seimi -liikkeeseen? Liikkeessä mukana oleminen edellyttää vain joulun syvimmän sanoman mukaista joulutervehdysten valintaa.  Ei jäsenmaksua.

OUTONA TUTTUJEN KESKELLÄ

Pojallani oli Tampereella viime kevääänä konsertti, jonka nimen nappasin tähän otsikokseni. Hän lauloi samannimisen laulun. En muista, mikä sen laulun sisältö oli, mutta sen nimi puhutteli minua.

Outona tuttujen keskellä. Viime kuukausina olen elänyt tätä lausetta omakohtaisesti todeksi. Kesällä istuin Toholammin kirkossa seurakunnan joukossa.  Takanani kaksi henkilöä keskusteli keskenään ennen jumalanpalveluksen alkua  "On se niin outua, kun ei kohta enää ole tuttuja pappeja". "Syksyllä se alottaa". Ymmärsin hyvin heidän ajatuksensa. Outoa se on, kun pappi vaihtuu. Mutta outoa se on papillekin, kun seurakunta vaihtuu.

Olen viihtynyt Lampilla tosi hyvin, enkä ole tiedostanut, että kaipaan Kalajoelle tai Ylitorniolle. Mutta kun eräässä tilaisuudessa näin tutun, entisen työkaverin, ja riensin halaamaan häntä melkein itku kurkussa. Hänkin sanoi, että oli ollut ikävä minua. Olimme tuttuja, emme outoja. Olimme tunteneet toisemme kolme -neljä vuotta. Miten paljon vie aikaa, että voi tuntea olevansa tuttu eikä enää outo?

Mielestäni olen nopeasti kotiutuvaa sorttia. Toholammin seurakuntaan kotiutumista on helpottanut se, että olen maaseudulta kotoisin. Vaikka maanviljelys ja karjanhoito ovat muuttuneet minun lapsuuteni ajoista, niin edelleenkin eläimiä on ruokittava, lehmien poikimisia seurattava, vasikoita juotettava, pellon kynnettävä ja kylvettävä, heinä korjattava ja vilja puitava. Ja edelleenkin on tähyiltävä taivaalle, millaista säätä on tulossa. sadetta vai poutaa? Mielelläni vierailisin navetoissa, mutta se ei liene tautivaaran takia sallittua. Mutta ehkä olisin nykyaikaisissa lypsyrobottinavetoissakin outona tuttujen keskellä.

Lamppilaisissa olen ihaillut kykyä lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan uutta. Ja minusta on hauska kokeilla. Sitten, kun on kokeiltu, tiedetään, oliko idea hyvä vai huono. Jos oli hyvä, jatketaan, jos huono, haudataan hiljaisuudessa. Ei siinä sen kummempaa ole.

Viimeisiä uusia tuulia on pitää Vanhan pappilan ovet auki aina, kun Maria-Liisa istuu virastossa. Ja eteiseen olemme Ritvan ja Maria-Liisan kanssa avanneet "Lähetyskahvilan"  -lienee lajissaan Suomen pienin! Siinä on kaksi tuolia, muutama kuppi (joita toki haetaan nopeasti lisää), piparipurkki ja kahvitermari. Kun  liikut asioillasi, poikkea kahville! Halutessasi voit heitää lantin lähetyksen lippaaseen.

Adventtiaika kuluu, joulunaika lähenee. Olkoon Joulun Lapsi meille jokaiselle tuttu ja odotettu vieras, eikä  outona tuttujen keskellä.

UUDET VERHOT JA VÄHÄN MUUTAKIN

Kirkkoherranvirastoon käännytään siitä risteyksestä, missä lukee "Kerttula". Helppo muistaa, kun on Kerttu-niminen sisko. Ja sitten kunnantalon jälkeen oikealle. Siinä se on.

Vai tällainen työhuone. Karun miehekäs, sanoisin.  Tänne pitää saada uudet tapetit ja verhot ja kirjoille hylly.

Nyt olen ollut kohta kaksi kuukautta Toholammilla, eikä enää tarvitse miettiä, mistä risteyksestä työpaikalle pitää kääntyä. Ja uudet verhot ja tapetit ja kirjahylly ovat muuttaneet työhuoneen ilmettä. Kiitos kaikille taitaville käsille, jotka tekivät muutoksen näkyväksi!

Olen viihtynyt uudessa työssäni hyvin. Opettelemista, perehtymistä ja miettimistä on tietysti paljon, mutta se kuuluu asiaan. Minusta tällainen maaseutuseurakunta on kodikas. Ihmiset tuntevat toisensa, ja kanssakäyminen on luontevaa. Sellaista tunnelmaa, kuin eräissä kotiseuroissa oli, ei tavoita isoissa seurakunnissa. 

 Toisaalta täällä ollaan valmiita kokeilemaan uutta. Siitä hyvänä esimerkkinä viime perjantain kynttiläillallinen, joka keräsi väkeä salin täydeltä. Ainakin omasta mielestäni ilta oli onnistunut: hyvää ruokaa, kauniisti katetut pöydät, musiikkia ja runoja. Illan päätteeksi oli Kansanlaulumessu. Minusta oli hienoa, että illassa oli mukana eri ikäisiä ja erilaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Voi olla, että kynttiläillallinen katetaan taas ensi vuoden marraskuussa.

Nuoret perheet ovat olleet pahoillaan, kun pidetyn seurakuntapastorin työsuhde loppuu tämän vuoden lopussa. Ymmärrän heitä hyvin.  Työsuhteen päättymisen syynä on, että virka on alunperinkin ollut määräaikainen. Näin pienessä seurakunnassa kolme pappia on jonkun laskuopin mukaan liikaa. Ja onhan se taloudellinenkin kysymys. Vuosi sitten tekemässään päätöksessä kirkkovaltuusto asetti viran päättymispäiväksi 31.12. 2009. Nyt tämä takaraja on kulumassa umpeen. Jos työsuhdetta haluttaisiin jatkaa, virka pitäisi perustaa uudelleen, laittaa haettavaksi, haastatella hakijat, tehdä esitys tuomiokapitulille ja odottaa, minkä päätöksen kapituli tekee. -Seurakuntapastorin virka on tuomiokapitulin alainen, ei paikallisseurakunnan. - Sitten olisi vielä kuukauden valitusaika.

Ensi sunnuntaina  on adventtisunnuntai, ensimmäinen neljästä. Alkaa uusi kirkkovuosi, alkaa joulun odotus. Kirkossa on perhemessu, jossa laulavat päiväkerholaiset, ja kaikki muutkin laulamaan halukkaat lapset.  Lapsille on kirkon sivukäytävillä pienet pöydät, joilla on piirustuspaperia ja kirjoja. Jos kirkossa olo alkaa väsyttää, voi välillä mennä pienelle tuolille istumaan ja piirtelemään. Lasten mukana olo jumalanpalveluksissa on tärkeää. Lapset ovat samalla lailla tervetulleita ja odotettuja kirkossa kävijöitä kuin aikuisetkin. Sallikaa lasten tulla ja olla lapsia kirkossakin!