Opiskelijoilla on myös yksi aamuhartausvuoro viikossa. (katso kuva ).
Kuvassa pelaajamme kentällä.
Daniel ohjaamassa CP- vammaisen äitiä lapsen käsittelyssä.Taustalla zimbabwelainen Isoisä Kozoo ja lapsenlapsi Kandjesi.fysioterapeutti Jokomo.
Hei Thuson Kuntoutuskeskuksemme tukijat ja ystävät!Olemme Suomen Lähetysseuran ( SLS) lähettejä, Helena vuodesta 1989 lähtien, Kauko vähemmän aikaa. Helena on fysioterapeutti ja kuntouttaa ihmisiä, Kauko koneteknikko ja kuntouttaa rakennuksia ja kalustoa. Thuso on toiminut täällä Maunissa yli 20v. Kerromme tässä kirjeessä välähdyksiä Thuson työstä. Marraskuussa 2008 Helena oli yhtenä työryhmässä, jonka tehtävänä oli valita uudet opiskelijat kädentaitoluokille. Mukana oli kuuroja niitä, joilla oli oppimisvaikeuksia tavallisessa koulussa, CP-, kehitys- ja näkövammaisia. He viettivät kaksi viikkoa yhdessä ja kokeilivat etukäteen ompelemista, nahkatöiden tekemistä, kudontaa ja sopeutumista Thuson yhteisöön.Tammikuussa 22 valittua aloittivat kaksivuotisen kurssin (yhteensä 44 opiskelijaa). Monelle se oli ensimmäinen hyppy itsenäiseen elämään eikä varsinkaan alkuun ollut helppoa. Tiedämme, että monella opiskelijalla oli koti-ikävä. Thuson kuntoutuskeskuksessa opiskelijamme oppivat monenlaisia asioita. Pääpainotus on kädentaitojen puolella, mutta he oppivat myös elämää ryhmässä, toisten huomioimista, ohjelmallista päivärytmiä, itsestään huolehtimista, siisteyttä, HIV/AIDS valistusta ja paljon myös hengellisiä asioita. Thuson vahvuutena ovat joka-aamuiset hartaudet, mitkä kestävät noin puoli tuntia. Opiskelijoilla on myös yksi aamuhartausvuoro viikossa. (katso kuva ). Aamuhartauteen kokoontuvat työntekijät, opiskelijat ja intensiivikuntoutuksessa olevat vammaiset omaisineen. Siinä rukoillaan, lauletaan, luetaan ja selitetään Sanaa. Se on myös kuulumisten ja ilmoitusten kertomispaikka. Uskomme, että tällä on ollut siunaus koko Thuson työhön ja olemassaoloon.
Botswanan ja oikeastaan koko Afrikan kansallispeli on jalkapallo. Sitä opiskelijammekin vapaa-aikanaan harrastavat. Olimme katsomassa toukokuun lauantaina heidän peliään Maunin vankilan vartijoita vastaan. Thuson joukkueessa oli hämmästyttävän hyviä pelaajia ja yhteispeli sujui erinomaisesti. He tosin hävisivät 1 - 4. Huomionarvoista on, että vartijat pelaavat paikallisessa maakuntasarjassa. Kuvassa pelaajamme kentällä.
Thuson työntekijät ovat työssään paneutuneet myös viittomakielen opiskeluun, koska meillä on jatkuvasti opiskelijoiden joukossa kuuroja. Nahkatyöluokan ohjaaja on myös kuuro, joten kaikissa virallisissa Thuson kokouksissa, tapaamisissa, juhlissa jne. puheet ja keskustelut käännetään myös viittomakielelle. Toukokuussa Maunissa kurssitettiin poliiseja, lääkäreitä, terveydenhoito- ja HIV/AIDS tukihenkilöitä viittomakielen alkeisiin. Ohjaajina oli kaksi Thuson työntekijää.Opiskelijat, kuntoutuskurssilaiset omaisineen ja työntekijät opiskelevat viittomakieltä Thuson kappelissa.
Viime tammikuussa saimme joukkoomme täydennystä. Daniel Dibebe sai kolmivuotiset fysioterapiaopintonsa päätökseen Sambiassa. Ennen opiskelujaan hän ennätti työskennellä muutaman vuoden harjoittelijana Thusossa. Hän oli SLS:n stipendiaattina eli SLS ja Suomen kehitysapu tukivat hänen opintojaan taloudellisesti.
Daniel ohjaamassa CP- vammaisen äitiä lapsen käsittelyssä.
Taustalla zimbabwelainen fysioterapeutti Jokomo.
Helena oli toukokuussa viiden päivän "puskamatkalla" kolmessa alueemme 55 kylästä ja asuinyhteisöstä. Teemme näitä kylävierailuja eri henkilökokoonpanolla joka toinen viikko, alueena koko Pohjois - Botswana. Mukanamme ovat teltat, kaasukeittimet ruoanlaittoa varten, pesuvadit peseytymiseen ja yleensä käytettyjä vaatteita jakamista varten.Teemme kotikäyntejä rekisterissämme olevien vammaisten luokse. Seuraamme kuntoutuksen kehittymistä, neuvomme uusia harjoituksia, etsimme ja rekisteröimme uusia vammaisia sekä etsimme mahdollisia opiskelijakandidaatteja. Seuraamme ja tuemme myös entisten opiskelijoiden ammatinharjoittamista. Aika moni heistä on arka aloittamaan omaa bisnestään. Kodin tuki ja kannustus on siinä hyvin tärkeä. Osa entisistä opiskelijoista tekee todella hyvää työtä ja elättää koko laajan perheen (extended family). Vieraillessamme kylissä pyrimme aina myös järjestämään valistustapahtuman kouluissa, kotikäyntejä tekeville vapaaehtoisille tai muille kylätoimikunnille. Aiheena useimmiten on vammaisuuksien syitä, ehkäisyä ja kuntoutusta koskevat asiat.Bothatogon kylässä tapasimme isoisä Kozoon, jolla oli ollut kaksi toispuolihalvausta, mutta oli Thuson kuntoutuksen avulla toipunut käveleväksi. Kozoo kuuluu herero- heimoon, jossa on aika paljon toispuolihalvausta. Syitä on useita. Heidän pääruokavalionsa koostuu maidosta, voista ja lehmänlihasta. He juovat vettä liian vähän, moni ehkä kupillisen päivässä. Sama ongelma on myös muilla botswanalaisilla. Vaikka lämpötilalukemat kohoavat yli 40 asteeseen kesällä, silti vettä juodaan aivan liian vähän. Ugandalainen eläinlääkäri sanoi, että afrikkalaiset eivät arvosta vedenjuontia. Jos vettä ei ole elimistössä riittävästi, niin veren viskositeetti lisääntyy eli siitä tulee sakeampaa, ja se voi johtaa aivoverenkiertohäiriöihin. Helenalla on ollut useita asiakkaita, joilla oli huimauksentunnetta toistuvasti. Hoidossa kerromme heille vedenjuonnin tärkeydestä ja, kun he noudattavat ohjetta, huimaus vähenee. Samalla karjapostilla eli paikassa missä karjaa kasvatetaan ja laidunnetaan, tapasimme myös kolmivuotiaan pikkutytön Kandjesin, jota käärme oli pistänyt yöllä. Sadeaikana käärmeet etsiytyvät sisätiloihin. Hänen kätensä oli jäykistynyt koukkuasentoon lähelle olkapäätä. Hän tarvitsee leikkausapua, jotta käsi saadaan toimivaksi.
Isoisä Kozoo ja lapsenlapsi Kandjesi.
Lopuksi muutama poimittu ajatus:"Ihmistä ei voi avata näkemään lähetystyön tärkeyttä ulkoapäin. Häntä ei voi ylipuhua lähetykselle. Lähetys lähtee sydämestä." Martti Rautanen yli sata vuotta sitten: "Älkää luulko, että työnämme on vain saarnata ja opettaa. Lehmistä on huoli pidettävä, pellosta samoin. Siis täytyy olla karjapiika, peltomies, kyökkipiika, pyykkimuija, paikkaaja-akka, suutari, räätäli, nikkari, sahuri, salvuri ja niin edelleen."Se, että me uskomme Jeesukseen Vapahtajanamme, on Jumalan ihme meissä. Se, että lähetys on meille rakas, on Jumalan ihme meissä. Kaikki on lähtöisin hänestä! Viikonvaihteessa 5.-7.6. 2009 on Suomen Lähetysseuran kesäjuhlat Tampereella.Jumala lupaa johdattaa meitä kaikkia, kun rukoilemme. Hänen johdatukseensa haluamme jättää Thuson, sekä myös teidät Thuson ystävät. Muistattehan myös meitä rukouksin. Siunausta arkeenne ja juhlaanne! Helena ja Kauko