Helena ja Kauko Kekkonen Lähettikirje 2/ 2009
Osoite: TLRC, Private/Bag 040, Maun, Botswana
helena.kekkonen@felm.org
kauko.kekkonen@felm.org
Puhelin: +2676860755 (koti), +26772787214 (Helena), +26772787216(Kauko)

Rakkaat ystävät, lähettikirjeidemme lukijat.

Suositussa laulussa on sanat, "jokainen päivä on aamusta varhain, Jumalan armoa, lahjoista parhain." Viimeisen kirjeemme lähettämisen jälkeen on tapahtunut paljon, sellaistakin, joka antaa aiheen kiittämään elämästä ja sen arvosta.

Helmikuussa olimme mieliin painuvassa tilaisuudessa täällä Maunissa. Botswanan nykyinen presidentti Ian Khama oli lyhyehköllä vierailulla Maunissa, Boseyan kokouspaikassa. Tilaisuus alkoi sotilaallisen täsmällisesti ilmoitettuna ajankohtana. Paikalla oli paljon kansalaisia, myös koululaisia, jotka halusivat nähdä ja kuulla presidenttiä (kuvat 1 ja 2). Presidentti ei häpeä tunnustaa itseään kristityksi, niinpä tämäkin kyläkokous aloitettiin rukouksella, kuten kaikki valtion ja kunnan virastoissa alkavat työpäivät täällä. Presidentti on aloittanut myös raittiuskampanjan. Ravintoloiden aukioloaikoja ja anniskeluaikoja on lyhennetty ja alkoholin hintoja on korotettu 30 prosenttia. Alkoholin liiallinen kulutus on ongelmallista myös tässä maassa. Presidentti tekee yllätysvierailuja niin työpaikoille kuin yksityiskoteihin esim. maaseudulla. Hän haluaa oppia tuntemaan kansalaisensa ja heidän ongelmiansa. Hän on hyvin kiinnostunut heimokulttuureista ja hänellä on tapana istua nuotiolla kylänvanhimpia kuuntelemassa.Presidentille tehtiin myös yleisökysymyksiä. Yhdellä oli huolta jokapäiväisestä leivästä, toinen väitti sukulaisten suosimista tapahtuvan otettaessa uusia työntekijöitä valtion tehtäviin. Kolmas kertoi, että zimbabwelaista työvoimaa palkataan, vaikka oman maan kansalaisia on työttömänä. Eikö kuulostakin tutuilta aiheilta myös suomalaisittain?

Helmikuulle osui myös suomalaisten vieraiden sesonkikausi. Saimme Thusoon kaksi suomalaista lähetyksen esikoulutusharjoittelijaa Paula Harjun ja Pirkko Pärssisen. He ovat osoittautuneet erittäin hyviksi käytännön ihmisiksi erilaisissa tehtävissä ja ovat sopeutuneet joustavasti tähän kulttuuriin. Meitä ovat ilahduttaneet myös entinen Botswanan lähetti Salme Manninen veljensä perheen kera, sekä SLS:n kyt (kehitysyhteistyö) projektien vetäjät Marika Laisi, Kristiina Erelä ja Noora Simola. Helmikuun lopulla olivat vielä vieraina Laukaan kirkkoherra Timo Vuolle ja diakoni Arto Muurikainen. Timo Vuolle kertoi tilanteesta, jossa ihmisiltä kyseltiin, mikä on elämän tarkoitus? Vastauksissa oli erilaisia näkemyksiä, mutta paras vastaus kuului näin, elämän tarkoitus on päästä kotiin.

Olimme mukana lähettikokouksessa Serowessa helmi-maaliskuun vaihteessa. Serowe on Botswanan ensimmäisen presidentin Seretse Khaman syntymäpaikka. Hänen poikansa Ian Khama on nykyinen presidentti. Saimme päivittää ajankohtaisia asioita, virkistyä toistemme seurasta sekä eläinsafarista, jossa näimme ennätysmäärän sarvikuonoja ja paljon muita eläimiä. Näihin aikoihin Kauko sairasteli malarian tapaisista oireista. Apteekista saatavalla testausvälineistöllä Helena sai sairaudesta negatiivisen testituloksen. Menimme kuitenkin lääkäriin, joka kehotti ottamaan lääkekuurin. Kuuri vaikutti aluksi niin, että hiki virtasi valtoimenaan yöaikana, vähitellen vointi kohentui ja elämä jatkui, aluksi hieman alivireisenä, mutta ilman sairaslomaa.

Olimme Tämän jaksomme alkuaikoihin sijoittuvan joulun tuntumassa töissä, joten pidimme joululomamme suuntaamalla matkamme Namibiaan. Matkan alkutaipaleella saimme nähdä ja kuulla poikkeuksellisista tulvista. Ensimmäinen varaamamme majapaikka Botswanan ja Namibian rajan tuntumassa oli jäänyt veden alle, saimme majoituksen naapuri motellista. Matkan jälkeen kuulimme, että tämäkin paikka oli jäänyt veden saartamaksi. Seuraavassa paikassa Namibian Rundussa kerrottiin, että vesi oli saartanut neljä motellia. Näihin poikkeuksellisiin tulviin Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu ovat lähettäneet katastrofiapua. Kuva 2 Namibialaista vuorimaisemaa
Myöhemmin majailimme Swakopmundissa, merenrantakaupungissa, Atlantin rannalla SLS:n entisessä lähetyslasten koulutalossa. Siellä saimme "ladata taas akkuja" uusia tehtäviä varten. Paluumatkalla ensimmäisen levähdyspaikan olimme varanneet Namibian pääkaupungista Windhoekista. Oli lauantai iltapäivä ja päätimme lähteä pienelle kaupunkikävelylle, varusteena Kaukolla selkäreppu ja vyölaukku, joissa joitakin tärkeitä varusteita, Helenalla ainoastaan kartta kävelysuuntaa selvittämässä.

Olimme luterilaisen kirkon tuntumassa, läheisyyteemme kadun viereen pysähtyi pieni henkilöauto, josta tuli nopeasti ulos kolme nuorta tummaa miestä. Puukot välkkyivät, kun he lähestyivät meitä, Helena ehti vain sanoa, ei kannata tapella vastaan. He viilsivät nopeasti Kaukolta repun ja vyölaukun hihnat poikki ja veivät mennessään. Olimme hieman shokissa, mitä olikaan tapahtunut, eipä siinä huomannut edes "yllätysvieraiden" auton rekkarinumeroa vilkaista. Lähdimme kuitenkin yhden pankkiautomaatin turvavartijan turvissa lähimmälle poliisiasemalle tekemään ilmoitusta. Esimiehemme Janne Hatakka sanoi myöhemmin, Jumalan varjelus oli sittenkin matkassa. Tavaroita saa uusia, mutta henkeä ei, jos sen menettää. Palattuamme Botswanaan olemme olleet hieman ylivarovaisia, mutta uskomme tästä toipuvamme.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla Kauko pääsi tutustumaan Francistownin luterilaisen kirkon ja SLS:n lähetin Marja Alastalon työkenttään, mukana olivat myös Thuson harjoittelijat Paula ja Pirkko. Teimme kotikäynnin, tutustuimme aidstukipisteeseen ja seurakunnan järjestämään tuki- opetukseen. Olimme otettuja, kun molemmat seurakunnan papit May Fly ja David Titus veivät meitä tutustumisretkelle kaupunkiin (kuvat 4 ja 5). Marjan työkenttä ja seurakunnan toiminta läheltä nähtynä antoivat uusia sytykkeitä myös omaan arkeen ja tehtäviin Thusossa.


Elämä Thusossa jatkuu, oppilaita tällä hetkellä on reippaat neljäkymmentä, työntekijävahvuus hieman vähemmän. Kun otetaan huomioon noin neljän viikon jaksoissa olevat kuntoutettavat ja heidän omaisensa, paikan jokapäiväisessä elämässä on mukana satakunta ihmistä. Helena jatkaa kuntouttamista yhdessä nykyisten suomalaisten harjoittelijoiden Paulan ja Pirkon kanssa. Työssä on myös useita zimbabwelaisia, sekä paikallisia työntekijöitä. Viimeisten tietojemme mukaan Botswanassa on n.16000 virallisen työluvan saanutta vierasmaalaista työntekijää.

Kaukon viimeisimpiä projekteja on ollut uuden turva-aidan, turvavartioiden majan ja tiehankkeen eteenpäin vieminen. Thuson johtajan Moses Kandovazun panokseen olemme tyytyväisiä. Hän on osoittautunut aktiiviseksi uudistajaksi ja hyväksi verkostojen luojaksi. Hänen hengellisissä puheissaan toistuu usein armokeskeisyys ja armahtavaisuus. Tyytyväisiä olemme myös seurakunnan johtajan Boitumelon panokseen. Nuori pappimme Mpho, joka vieraili myös Suomessa, siirtyi Sehitwaan. Tansanialainen opettaja Mangopule totesi saarnassaan: "Pääsiäinen ja Jeesuksen ylösnousemus on tärkein kristikunnan juhla. Ei ole ketään toista uskonsuuntien johtajaa, joka olisi noussut kuolleista ja sen jälkeen näyttäytynyt sadoille ihmisille."

Suomen Lähetysseuran Kesäjuhlat ovat Tampereella 6-7.6.09. Lähetysseura juhlii 150-v juhlavuotta tänä vuonna, Helena saavutti 20 vuoden merkkipaalun pääsiäisen aikoihin lähetyksen palveluksessa. Kaukolla täyttyy 5 vuotta tämän työjakson aikana.

Seuraamme myös täällä maailmanlaajuisen laman vaikutuksia. Uusia uhkia näyttää syntyvän, kuten sikainfluenssa. Jo vuosia sitten SLS antoi meille ohjeita valmistautumisista erilaisiin kriiseihin. Olemme kuulleet myös uutisia maailmankuulun evankelistan David Wilkersonin antamista varoituksista ja neuvoista. Hänen näkynsä mukaan tätä maailmaa kohtaa vielä paljon järisyttävämpi katastrofi, joka tulee hyvin nopeasti. Hän neuvookin varastoimaan ruokaa kuukauden ajalle katastrofin varalta.

Meidän kaikkien tulisi tietenkin varustautua sekä fyysisesti, että hengellisesti. Kerran tämä aikakausi päättyy ja kerran päättyy myös jokaisen henkilökohtainen aika. Nyt kiitämme elämän antajaa kaikista viime päivien selviämisistä niin malariasta kuin ryöstöstäkin. Namibian matkamme jälkeen tuntui, ettei ole mitään varmaa suojaa. Ainut varma turva on sittenkin ikiaikojen Jumalassa ja Hänen Poikansa täytetyssä työssä. Kiitämme kaikesta muistamisesta. Rukoilemme puolestanne kirjeittemme lukijat, sitä pyydämme myös jälleen itsellemme, Thusolle seurakunnalle ja yhteiselle työllemme täällä.
Helena ja Kauko