Rakkaat ystävät Suomessa, sekä eri puolilla maapallon pintaa!
Olemme taas asettuneet entiseen asuntoomme Thuson lähettyville, selvitelleet varkaiden jäljiltä taloamme ja tavaroitamme. Vaikka meiltä ei olekaan havaintojemme mukaan hävinnyt kuin radio ja joitakin työkaluja, on erilaisten muutto-operaatioiden jäljiltä ollut paljon ylimääräistä työtä. Lähtötunnelmat Suomessa oli ajoittain kuin benji hyppyyn lähtevällä. Siinähän saattaa epäilys yllättää, kestääkö köysi, jonka varaan hypätään. Kiitos Jumalalle olemme selviytyneet taas tästä "hypystämme" ja köysi on kestänyt. Jokainen joutuu myös tekemään laskelmat, minkä varaan hyppään elämänmittaisen hyppyni. Apostoli Paavali sanoo: "Varma on Raamatun Sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan."
Matka suomesta tänne Botswanaan sujui ilman suurempia kommelluksia, kolme nousua ja kolme laskua. Joskus olemme kokeneet hyvinkin vaarallisen tuntuisia lentoja, nyt säät olivat suotuisat. Paikkansa pitänee sanonta, vaappuvassa lentokoneessa ei ole yhtään ateistia.
Botswana vastaanotti meidät yli 40 asteen lämmöllä. Ensimmäinen kunnollinen sade tuli kuusi päivää saapumisemme jälkeen. Se viilensi ilmaa huomattavasti ja oli taas paljon helpompaa. Puhelin oli hukassa ja kun se löytyi saimme lankapuhelinyhteyden toimimaan vähäksi aikaa. Puhelinlinjaongelmien vuoksi olemme olleet lähes kuukauden ilman internetyhteyttä. Tämä on kuitenkin normaalia, sitä jotkut sanovat myöskin kärsivällisyyskouluksi.
Ilon aiheitakin löytyy, saimme Haltian perheen kautta uuden miellyttävän vartijan, uroskoiran, jonka nimi on Poju, se on Kaukon lenkkikaverina ja on käyttäytynyt aivan hienosti. Helena lenkkeilee Sussyen kanssa, se on entinen uskollinen vahtimme. Iloisemme myös siitä, että asuntomme läheisyydessä virtaavassa Thamalakane joessa on vettä runsaammin kuin koskaan viime työkaudella.
Meidät on otettu jälleen kerran erittäin sydämellisesti vastaan Thusossa. Työpaikkamme johtaja Moses Kandowasu totesi tervetuliaispuheessaan osuvasti, että jokaisen ulkomaille lähtevän mieli ihastelee ensin muutaman viikon uusia olosuhteita, mutta kun "repäisee" itsensä irti kotimaastaan, se ei ole helppoa. Sydän itkee hiljaa kotimaan kaipuusta. Tulohaastattelussa, kesken keskustelun, Kaukon alla oleva tuoli hajosi liitoksissaan. Se säikäytti, mutta siitä tuli ensimmäisen työtehtävä. Tapaus kertoi myös, että meitä taas tarvitaan.
Seurasimme mielenkiinnolla USAn presidentinvaaleja. Paikalliset tummat ovat tietenkin uudesta Amerikan tummasta presidentistä ylpeitä ja iloisia. Helena kuuli paikallisessa Botswanan uutislähetyksessä, että Sierra Leonen valtiossa, Keski-Afrikassa, pääkaupungin sairaalassa kaikista 5.11.08 syntyneistä lapsista yli puolet sai nimekseen Barak Obama.

Kuva 1 Tytöt ja Helena Kuva 2 Thuson opiskelijoiden päättäjäiset, sekä Moses Kandowasu
Koskettavaa oli kohdata täällä Thusossa kaksi naispuolista opiskelijaamme Keitumetsen (se tarkoittaa, kiitän Jumalaa hänestä) ja Mosetsanagapen (tämä tarkoittaa, taas tuli tyttö). He olivat ystävystyneet Thusossa. Mosetsanagape oli pyörätuolin käyttäjä ja Keitumetse, joka työnsi sitä oli sokea. Pyörätuolissa istuva kertoi, että hän on heistä silminä ja hänen ystävänsä jalkoina. (kuva 1)
THUSON 20 V. JUHLA oli 12.9.08. Sitä varten oli rakennuksia maalattu ulkoapäin. Tienreunuksia koristavat valkoiseksi maalatut kivet, jopa puiden runkojakin oli maalattu Botswanan lipun värein. Thuso on paljolti suomalaisen lähetin Helmi Makkosen sitkeän ponnistelun ja työn tulos, siksi myös näissä juhlissa Thuson terapiaosasto nimettiin Helmi Makkosen kortteliksi. Toimintakeskus on tavoittanut yli 4500 asiakasta, sekä sadoittain nuoria opiskelijoita toimintansa aikana. Juhlissa terveysministeriön virkamies Mr Modukamela kiitti Thusoa työstä vammaisten hyväksi. Hän kiitti myös Suomen Lähetysseuraa siitä, että se on paikan rakentamisen jälkeen vielä kouluttanut paikallisia työntekijöitä, sekä lähettänyt niitä myös Suomesta. Joitakin pitkäaikaisia työntekijöitä myös muistettiin, Helena sai kunniakirjan 19 vuoden työpanoksesta täällä. Hän onkin nykyisistä terapiatyöntekijöistä pitkäaikaisin. Maarit Haltia kirjoitti kauniisti omassa juhlaraportissaan. Jeesus sanoo: "Kaiken minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle." Matt. 25:40
Kun katselee ihmisten virtaa Thuson terapiaan, tulee mieleen Pekka Simojoen laulu särkyneiden majatalosta. Thuso näyttää majatalolta, jonne tullaan apua hakemaan ja sitä saamaan. Toiset tulevat kyynärsauvojen kanssa, toiset pyörätuoleissa. Heissä on selkäpotilaita, raajavammaisia, halvaantuneita, cp-vammaisia, kuuroja, sokeita ja eritavalla "särkyneitä". Pekka Simojoki laulaa koskettavasti "Täällä ei ole sankareita, vaan hävinneitä on niin monta. Me kaipaamme rakkautta ja olkapään kosketusta".
Maunissa meitä on vielä 7 suomalaista, Haltian Eero, Maarit, Joona, Hanna ja Saara, meidän lisäksemme. Haltian perhe on palaamassa Suomeen tammikuussa. Eero piti marraskuussa viimeisen aamuhartauden Thusossa. Hän totesi oivallisesti monesti muuttaneena ja monia telttaretkiä tehneenä: "Meillä ei ole täällä pysyväistä majaa tai asuntoa. Pysyvä asuntomme on taivaassa Jumalan tykönä. Kerran saamme olla siellä Kuninkaan Pojan häissä morsiamina, siihen me valmistaudumme ja siihen me varustamme myös seurakuntaa".
IHMEITÄ MEIDÄN AJASSAMME saimme kuulla tuomiosunnuntaina 23.11.08. Istuimme Maunin luterilaisen kirkon englanninkielisessä jumalanpalveluksessa. Muutamia vieraita oli mukana Etelä-Afrikasta, anglikaanikirkosta. Eräs heistä kertoi saarnan jälkeen, että hän tulee pienestä seurakunnasta ja kirkosta, jonka hän on rakentanut farminsa yhteyteen. Eräänä päivänä oli hyvin tuulista ja hän sai puhelinsoiton tyttäreltään, joka kertoi hädissään, että heidän asuntonsa ruohokatto on tulessa. Tytär pyysi isäänsä auttamaan mahdollisimman pian. Isä hyppäsi autoon, kuiva hiekkapöly nousi korkealle. Hän tajusi, että mitään ei ole tehtävissä. Sadeaika oli ohi. Luonto oli rutikuiva ja taivas oli sininen eikä pilvenhattaraakaan näkynyt. Hän huusi Jumalan puoleen kaikesta sydämestään. Kun isä saapui tyttärensä asunnolle, liekit nousivat korkealle ruohokatolta. Hän katsoi neuvottomana paloa. Yhtäkkiä isoja pisaroita alkoi tippua taivaalta ja taivaasta annettu sade sammutti palon. Hän halusi rohkaista meitä tämän kertomuksen myötä kääntymään Jumalan puoleen, sillä Jumala on rukouksia kuuleva Isä.
THUSON OPISKELIJOIDEN VUOSIKURSSIN PÄÄTTÄJÄISISSÄ olimme pian saapumisemme jälkeen. Juhlissa todistukset annettiin kaikille kaksi vuotta ahertaneille nuorille. Erikoispalkinnon ja -maininnan saivat ne, jotka olivat käyttäytyneet esimerkillisesti, menestyneet hyvin opinnoissaan, olivat ahkeria. (kuva 2)
Kauko kävi Haltian Joonan kanssa kalassa. Onkimalla he saivat pieniä sinttejä, mutta hyvältä ne maistuivat pannulla paistettuina, varsinkin kun ovat omia saaliita. Hän myös aloitti setswanankielen kurssin, joka on viikonloppuisin. Paljon ei kahdessa vuodessa ehdi omaksua, mutta muutamatkin sanonnat paikallisella kielellä avaavat yllättävästi ovia ja ilahduttavat. Tämänhän tiedämme Suomessakin. Ulkomaalaisten suomenkielen käyttö herättää myönteisiä tunteita. Helena ahkerana marjastajana on löytänyt villiluumupuita, joissa on oranssiset pienet luumut. Kuori on karvas, mutta sisus on syötävä. Niistä saa hyvän happaman kiisselin.
Oivalluksia Afrikassa: Kerran eräs ystävämme, joka ei tunne kelloa, totesi oltuaan myöhässä: Pilvet hieman hämäsivät ja myöhästyin puoli tuntia. Hänellä ei ole kelloa, vaan hän katsoo aikaa auringosta. Tämä ajankatsominen auringosta on edelleen käytössä Botswanassa.
Vaseliini on monipuolinen hyödyke, sitä käytetään ihonrasvaamisessa, kenkien kiillottamisessa, hieronnassa ja ties missä.
Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa teille kaikille. Helena ja Kauko