Tervehdyksemme Suomen viherkylläisestä ja viilenevästä suvesta.
Aika on vierinyt vauhdilla ja nyt on taas kirjoittamisen aika. Olemme nauttineet suomalaisesta rikkaudesta - väkevästä vuodenaikojen vaihtelusta ja luonnon rehevyydestä. Helena on päässyt intohimonsa pariin, marjametsälle. Kaukolle vastaavasti kalastus ja polttopuuaskareet ovat hyvää terapiaa arjen kiireiden lomassa.
Suomessa olemme vierailleet kouluilla, lähetyspiireissä, seurakunnissa ja erilaisissa tapahtumissa, sekä kertoilleet työmme kuulumisia Afrikasta. Meidät on otettu vastaan sydämellisesti ja vieraanvaraisesti. Suomen Lähetysseuran kesäjuhlilla Oulussa, olimme kuulijoina ja myös ohjelmavastuussa. Kävimme myös Herättäjäjuhlilla Espoossa.
Nyt kun yöt alkavat viilentyä ja lehtipuiden lehdet värittyä, lähtö Botswanaan lähenee. Emme koe lähtevämme karkuun Suomen talvea, olemme nauttineet siitäkin täällä. Se on todellista juhlaa, jos sitä vertaa Afrikan hiekkapölyihin ja paahtaviin helteisiin. Lisäjännitystä tuovat vaaralliset eläimet, rikollisuus ja murtovarkaudet. Afrikalla on oma eksotiikkansa ja viehätyksensä, mutta olemme varmasti paremmin taas ymmärtämässä isänmaamme arvon ja kansallislaulun sanat:
"On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitä kallehin, sen tuskin tiedän vertaistas, niin kaunista niin herttaista, kuin kulta Hämeen maa. Lempeitä laaksoin lehtoja ja lintuin laulupuistoja, ja marjaisia kankaitas, en unhoittaa voi milloinkaan, oi Hämeen kallis maa."
Olemme viihtyneet nykyisessä asuinpaikassamme maaseudulla. Luonto ja eläimet ovat lähellä. Esimerkiksi pääskyset ovat seuranamme. Poikueita näytti syntyneen vielä myöhäiskesällä. Toivottavasti nuo iloiset visertäjät löytävät sopivat talvehtimispaikat eteläisimmistä maista. Pääskysiä näkee jopa Botswanassa.
Niin Afrikka kutsuu, Paavali sai aikanaan yöllisessä näyssä kutsun: "tule yli Makedonian ja auta meitä". Tuntuu kuin meille sanottaisiin: tulkaa yli pelkojenne ja epäilystenne auttamaan meitä. Turvamme on ikiaikojen Jumala, vaikka meidän päivinämme moni etsii vastauksia myös astrologeilta ja turvaa rahasta. Jeesus rakastaa ja tahtoo siunata jokaista joka etsii häneltä apua.
Kauko osallistui viime keväänä lähetyskurssille, siihen liittyi myös kurssityön laatiminen. Kurssityön nimeksi tuli, Thuso - Elämisen arvoja Botswanan vähäosaisille. Sitä valmistellessa haastattelimme Helmi Makkosta, Botswanan työn veteraania. Hän kertoi meille hauskan tarinan. Hän oli ystävänsä kanssa pitämässä pyhäkoulua suurelle lapsijoukolle. Pyhäkoulussa näyteltiin draamaa Lasaruksen kuolleista herättämisestä. Kertomuksessa edettiin kohtaan jossa Jeesus huusi Lasarukselle, "Tule ulos." Jotakin tapahtumassa oli mennyt vikaan, tai lapset olivat ymmärtäneet vain sanan ulos ja olivat kaikki juosseet peloissaan läheiseen puskaan. Näin voi tänäkin päivänä tulla väärinymmärretyksi erilaisissa tilanteissa. Vieraassa kulttuurissa kielen ymmärtämisvaikeudet ovat lähes jokapäiväistä arkea.
Elokuussa osallistuimme koulutukseen, jossa luennoi mm. saksalainen lähettipariskunta. He olivat olleet työssä Pakistanissa, Somaliassa ja Afganistanissa. He kertoivat kuinka useimpien somalialaisten kaikkein arvokkain omaisuus oli kameli ja kaikki omaisuus kulki tuon kamelin selässä. Sinne minne kamelilla liikuttiin, siellä oli aina heidän kotinsa ja omaisuutensa.
Afganistanissa he olivat tavanneet miehen, jonka rakkain aarre oli aasi. Sillä hän teki matkaa ja siinä mukana kulkivat tarpeelliset tavarat. Eräänä päivänä aasi katosi ja tämä mies vaikeroi: voi minun aasini on kadonnut, voi minun aasini on eksynyt. Kuitenkin hän pian jatkoi: olen niin iloinen ja kiitollinen. Sitten häneltä kysyttiin, miksi käyttäydyt tällä tavalla, sekä vaikeroit että olet kiitollinen. Mies vastasi: olen niin surullinen koska aasini on kadonnut, mutta olen niin kiitollinen, että en nyt itse istu sen aasin selässä, silloinhan minäkin olisin eksyksissä.
Mekin voimme sanoa, että on vaikeaa jättää Suomi, omaiset, ystävät ja muut läheiset. Olemme kuitenkin kiitollisia elämästä, työstä ja vaivannäöstä. Ihminen on luotu tänne viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, auttamaan lähimmäisiämme sekä lähellä että kaukana.


Tulevia tapahtumia, jotka haluamme jättää myös rukousaiheiksi.
Heinola 7.9.08 Messu, jossa Kaukolla saarnavuoro ja Helenalla power point -ohjelma lähetystilaisuudessa.
Suomenniemi 21.9.08 lähetystilaisuus, lähdön merkeissä.
Mikkeli 27.9.08 hiippakunnan lähetysseminaari.
Heinola 5.9.08 Botswanapiiri
Toholampi ja Kaustinen 12.10.08 lähetystilaisuudet lähdön merkeissä.
Asuinpaikaltamme lähdemme todennäköisesti 21.9.08, asioimme Helsingissä ja lentopäivä yli "Makedonian" on tiistaina 28.10.08.
Tervetuloa näihin tilaisuuksiin läheltä ja kaukaa.Suomen Lähetysseuralla on ensi vuonna, 2009 juhlavuosi. SLS:n perustamisesta tulee silloin kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden ohjelmasta lisää: www.mission.fi/juhlavuosi
Kiitos Lähettäville seurakunnille, jotka on mainittu kirjeessämme aiemmin, kiitos myös Kauniaisten seurakunnalle, jonne emme yhteensattumien johdosta pääse hyvästelemään, kiitos ystäville ja läheisille, kiitos muistamisista ja rukouksista, joita tarvitsemme matkavalmisteluissa ja matkalla jatkossakin.
Keskeltä marjojen säilönnän ja omenahillo puuhien Helena ja Kauko